IRC-Galleria

menomatka poriin ei enteilly hyvää. mitä lähemmäs länsirannikkoa tultiin, sitä enemmän sato vettä. pääsy festarialueelle vaati vielä oman rallinsa ku piti lähtee ostaa sadeviittoja kaupungin keskustasta (osoittautu erittäin hyväks ostokseks), mut lopulta onnistuttii kävelee sisään alueelle läpi festariporttien.
väkeä oli ihan kiitettävästi, säästä huolimatta. jotkut uhmas luontoäitiä makaamalla iteviritetyssä, pressusta tehdyssä lattia-katto kombinaatiohärpäkkeessä, mut mahto jengillä olla siellä aika märät oltavat. näytti niillä tosin olleen valkoviinikanisteri lohtuna -mikäs siinä.
jammailun alotti carla bley tms. big band, joiden soitanta oli taidokasta mut jotenki vähän luotaantyöntävän pikkunokkelaa. ylitaiteellista, olis joku voinu sanoa -tai sit me oltiin katjan kaa vaa niin tottumattomia jazzin kuulijoita ettei me yksinkertasesti ymmärretty. joka tapauksessa se musa ei oikein sopinu isoon ulkoilmatapahtumaan, ehkä paremmin ois pelannu jossain konserttisalissa.
mehän ei kuitenkaa annettu asian häiritä, vaan suunnattiin valkoisten telttojen luo hyvien tuoksujen houkuttelemana. koska nälkä pääs yllättää katjan, oli pakko maksaa 6 egee aika vaatimattomasta lihapulla-annoksesta johon kuulu boltsien lisäks myös ranskiksia ja papuja. mä sain syyä pavut (ja sain syyä myöhemmin loput ranskalaisetkin, kun sade oli neidin mielestä kastellu jo koko annoksen syömäkelvottomaks..ja mitä viälä! hyviähän ne oli!).
carla b:n bigabandin jälkeen lavalle asteli täysin pitelemäätön kaveri, argentiinalais-amerikkalainen raul midón. kiitos juontaja axel smithin, tiedettiin hra midónista sen verran että on sokeutunu ihan skidinä mutta että soittaa kuulemma ihan järkyttävän hyvin kitaraa.
totta joka sana.
avustajan talutettua se mikin ääreen, otti artisti kitaransa käteen ja alko soittaa. hitto mikä saundi! yhestä skitasta lähti yhtäaikaa basso, -rumpu, ja kitarasaundit +mies ite teki suustaan ihan aidon kuulosen trumpetin. eikä tää vielä mitään, raul midón osasi myös laulaa todella hyvin. ja biisit oli kanssa vetäviä... ihan puskista tämmönen ihmemies, löi kyllä ällikällä koko crowdin. täydet pisteet sille!!
don johnson big bandista vois sanoa että tommylla oli hauska hattu päässään. no ookoo, olihan niillä meininkiä, niinku aina, mut jotenki kokonaisuus jätti vähän kylmäks. biisit oli venytetty liian pitkiks, oma lempparini disco sanfransisco ei kuulostanu ollenkaan siltä ku piti (keikkasaundi on tietty eri ku levyllä mutta kun en ees kunnolla tunnistanu koko kipaletta!) ja se saksofoni... että se ärsytti. jengil oli kuitenki hauskaa, ja sehän on pääasia. voihan olla et oon vaan kyllästyny kyseisen bändin tuotantoon, emmätiiä. ei vaan iskeny.
ennen illan pääesiintyjää sade lakkas ja aurinko kurkisti pilven takaa. porukkaa keräänty kauhee määrä ihan lavan edustalle, missä me oltiin, ja penkeille, joilla istuttiin, piti mennä seisomaan että näki. stagelle raahattiin kolme irrallista lavaa, joille yhdelle kapusi kanyen taustalaulajat, toiselle 8-kertanen dj-maailmanmestari ja kolmannelle 7-henkinen jousiorkesteri. kun mr. west saapu punanen nahkarotsi yllään paukuttamaan ekaa biisiään, yleisö ryhty armottomaan bounssaamiseen. oli mukava hyppiä ja pomppia, mut olin koko ajan ihan varma että meidän alla ihmismassasta notkuvat penkit hajoaisi säpäleiksi hetkellä minä hyvänsä. niin ei kuitenkaan käyny vaan saatiin nauttia ison maailman tyyliin vedetystä keikasta ilman naarmuja.
kaikki kuumimmat biisit kuultiin, ja sitten bonuksena erittäin hyvällä itseluottamuksella varustettu west soitatti liudan tuottamiaan huippubiisejä, kuten alycia keysiä, jay z:tä, commonia ja twistaa. tän lisäks dj heitti ilmoille kanyeta innoittaneita säveliä, takavuosien hittejä mm.a-ha:lta ja michael jacksonilta. pientä ihmetystä aiheutti kuitenki starban pitämät tauot, joiden aikana taustalaulajat esitti mm. oman versionsa gnarls barkleyn crazystä.
kun gig oli ohi, huristeltiin yyterin piitsille jossa oli tyyliin 2 heppua meidän lisäks +joku random-dj soittamassa levyjä. huonja levyjä. emmuliini ja katja tanssahteli jonku puolisen tuntia, jonka aikana mä ja inna istuskeltiin ja ryystin kahvia. jos olis ollu lämpösempi ilma...ja enemmän possea... ja joku oikee dj... siel ois voinu viihtyä pidempääkin.
anyways, ne bileet oli nähty ja suuntana sitten porin keskusta. yritettiin ettiä voodoo-circusta tms. pippaloita mut eikä me mitää löydetty. ku vaa jazzkatu, jolla myytii lähinnä lakua ja kebabbia.
porissa ajeltii aikas myöhäsee ristiin rastiin, ja tytöillä jäi mieleen ihanaiset stetson miehet ja sit joku kim herold-läppä mikä tosin meni multa ihan ohi.
tulomatkalla pirkkalan abc:llä EI soinu vessas musiikki, hakbe huijasss!! ;D
tampereella oli viel ihmeesti menoa niinkin myöhään yöllä ku 02.50. oliskoha ollu raipe ja sonja kans liikkeellä? :0 kuka tietää.
se oli semmone reisu. kannatti käydä. matkamies ampuja sägar roger and out.