IRC-Galleria

tänään herätessä oli ensimmäistä kertaa sellanen fiilis, että on tullut vanhaksi. edellisillan synttäreiden juhliminen venähti aivan överiksi, ja sen huomasi. olo oli kaikilla mahdollisilla mittareilla mitaten aivan hirviömäinen.

en voinut mennä kouluun, töistä nyt puhumattakaan.

sen sijaan oon nukkunut, ettinyt epätoivoisesti päänsärkylääkkeitä ja jumittanut sohvalla. kertaalleen oksensin. sen jälkeen ruokakin on jo alkanut vähän maistua.

olon hieman kohennettua (seitsemän jälkeen illalla) tuulettelin järkyttävältä lemunnutta kämppää ja kaivoin jäkaapista äidin tekemän kinuskikakun. sain sen siltä eilen omakätisesti, kun koko perhe änkesi onnittelemaan. oli mukavaa, mutta tuntui kyllä siltä, ettei mun yksiössä ollut neliötäkään liikaa.

. . .

toissapäivänä käytiin pulkkisen kanssa tampereella. lähes loppuunmyyty hakametsä todisti ilveksen ja pelicansin välistä, ennätystasaista painimatsia. olin luvannut ilta-sanomille vääntää trilleristä pienen jutun, mutta homma oli lähellä kusta kunnolla. peli nimittäin venyi jatkoajalle ja ratkaisu tapahtui arviolta 40 minuuttia normaalia myöhemmin. kun vielä pukukoppikäytävällä kommenttien vaanimisessakin kesti aivan vitusti, myöhästyttiin junasta. sen takia jouduttiin ottamaan vika pendolino stadiin.

junamatkassa oli kuitenkin yks zambonin kokonen ongelma: se olisi perillä vasta 01:15, vartti sanomatalon määräämän deadlinen jälkeen. näin ollen jouduin näpyttämään jutun helvetinmoisessa kiireessä, ja koska kännykän netti ei junan nopeudesta johtuen tietenkään ottanut toimiakseen, soitin juholle, joka sitten kirjotti ja lähetti mun puhelimessa lukemani läpät ajoissa perille. huhhuh mitkä arpajaiset.

arvalla ja onnella ei sen sijaan tule huomenna olemaan osaa eikä arpaa (heh), kun sm-liigan pudotuspelit räjähtää toden teolla käyntiin. pelicansin savotta alkaa espoossa bluesin vieraana, ja jatkoon mennään neljällä voitolla. ei hyvältä näytä, mutta: niin kauan kun kiekko on tehty kumista, kaikki on mahdollista.