IRC-Galleria

noniin hömpänpämppänät, eetunen on kierinyt 2 viikkoa tuskasta 2000 muun alokkaan kanssa mutta huomenna pääsee vihdoin ja viimein lomille.

armeija. siis ihan kamala paikka. oikeesti.

tää iski aika kovaa vasten kasvoja ekoina päivinä kun tänne tuli, ero normaaliin arkimeininkiin siviilissä oli niin murhaava. ei sitä ajatellu vielä joulukuun lopussa että tänne joutuu, kelas vaan et "menenpä armeijaan ja siinä se", mut vasta kun tänne tuli ni todella on alkanu ymmärtää arvostamaa tavallista arkea.

täällä ei saa tehdä juuri mitään ilman että kysyy luvan. siivota täytyy kolme kertaa/päivä, ja vieläpä ihan sairaalloisen tarkasti. joka asiasta huudetaan ja haukutaan vaikkei olis syytäkään, ja vessassa pitää kusta ja pestä hampaat samaan aikaan. nukkumaan mennessä sydän hakkaa kun on nii kiihdyksissä päivän natsismista... siinä oli ekoina iltoina moni poika hiljaa ja mietti sisimmässään lämmintä kotia ja äidin tekemää pullaa.

nyt meininki on jo onneks vähän hellittänyt, tupakaverit on tulleet tutuiksi ja talon tavat opittu. asiat on rutinoitunu. viiimenen viikko onki menny tosi nopeesti, eikä tota iänikuista karjumistakaa enää ota tosissaan. naureskeltii poikien kanssa ettäse on jo sellasta lepposaa taustamölinää mikä kuuluu tänne, ei jaksa stressaa :)

mutta nyt siis enää yksi yö ja kotiin. niin parasta päästä rutistamaan tyttöä ja moikata perhettä <3

kerran se vaan kirpasee, ekat pari viikkoa on kestetty. tästä edespäin luvassa on vaan riemumarssia kohti vapautta, toivon mukaan se koittaa puolen vuoden päästä :>

nyt stop. alokas ampuja (sointuu hyvin! :p) lähtee hörppää kaffea ja syömään munkkia. sode roks.