IRC-Galleria

joulu on siitä mukavaa aikaa ettei ole kiire minnekään. saa luvan kanssa rötvätä, ja tehä sellasia juttuja joita ei arkena välttämättä tulis tehneeks. kuten availla omaa vauvakansiota ja katsella vanhoja valokuvia.

yhdellä sivulla vastaan tuli hauska juttu. tai surkuhupaisa lähinnä, muisto siitä, miten isä opetti ajamaan polkupyörällä.

opeteltiin perusasiat kaikessa rauhassa tasasella maalla, apupyörillä tietysti. isä opetti miten poljetaan rauhassa, pidetään tukevasti kiinni ohjaustangosta ja kuinka jaloilla jarrutetaan. sitten mentiin pienen mäennyppylän päälle. tarkotuksena oli harjoitella jarruttamista pikkusessa vauhdissa, olihan se mennyt hyvin tasaisellakin kun isä oli siinä vieressä.
olin siinä nyppylän päällä ja jännitti. isä piti kiinni, laski sitten irti, ja lähdin matkaan. pysyin hyvin pystyssä.
vauhti kiihtyi vähäsen. isä huusi, että nyt voisin jarruttaa.
jarruttaa? miten?!?
vauhti kiihtyi ja eetu laski suoraan pellonreunaan ja sähköaitaan. mukkelismakkelis.

kun joskus saan omia muksuja, opetan ne ajelee huomattavasti paremmin. ei alamäkiä, ei sähköaitoja. toisaalta, isäni opetus oli tehokasta. opin välttämään virheitä, ja siten musta muovautuikin huippuluokan fillaristi...