IRC-Galleria

tänään on ollut kaikin puolin todella mukava päivä - ja kliimaksi on vasta edessäpäin.

heräsin aamulla lähes vallankumoukselliseen aikaan, 07.15. herättäjänä ei ollut kännykkä, vaan ulkona rääkynyt pikkulintu. olin unohtanut ikkunan auki, ja sain maksaa karvaasti... vaan kahvilla siitäkin selvittiin.
viimeisetkin unihiekan muruset karisi aamulenkillä. väsyneillä jaloilla onnistuin lompsimaan reilusti yli seitsemän kilsaa. kiitos moisesta tempusta kuuluu jälleen kerran armaalle mp3-soittimelle ja erinäisille naurettaville dance-renkutuksille (normaalistihan EN kuuntele eric prydziä ja kumppaneita, mutta nyt oli pakko fiilistellä, kerta löysin retrokuulokkeet jotka mätsäsi kirkkaan punaiseen hikinauhaan).
päivällä hilpaisin keskustaan palloilemaan. mahan murinat vaimensin thaimaalaisessa, ainaisen tiedonnälän ilta-sanomilla. kannattaa ostaa tämän päivän lehti, siinä on todella hauskat urheilusivut! ihan näin btw.

noniiin, nyt kun pakolliset lörinät on kerrottu, voidaankin siirtyä itse asiaan.

KLIIMAKSIIN.

tänä iltana klo 19.05 joka iikka istuu television ääressä. leijonilla on edessään kuolemanpeli, ja vastaan luistelee USA. paperilla suomella on kovempi joukkue, mutta voivoi sentään jos asiat olisivatkin niin yksinkertaisia.
kaikki riippuu pelitavasta ja omien vahvuuksien hyödyntämisestä. ruotsin käskijä, hönöltä näyttävä bengt-åke gustafsson on mestari tässä. nähtiinhän se jo sunnuntainakin: tre kronorin yhden (1) NHL-avun joukkue voitti suomen dollarimiehistön. ruotsi pelasi fiksua kiekkoa, ja siitähän koko touhussa on kyse.
jenkit parantavat peliään turnauksen edetessä, mutta suomella on hyvät saumat voittaa illan koitos. leijonien on pelattava nopeisiin suunnanmuutoksiin perustuvaa lyhytsyöttöpeliä, ja pakkien tulee kestää amerikkalaisten luoma hurja paine. puolustajien pitää pystyä noutamaan kiekot omasta päästä nopeasti ja avaamaan peliä vauhdilla takaisin hyökkääjille.
myös ylivoimapelin tulee olla kunnossa: nummelinin ruoska viuhumaan viivalta ja sitten vaan hirveällä raivolla irtokiekot rysään.
maalivahtipeliin suomi ei ainakaan kompastu, onhan meillä tolppien välissä yksi planeetan parhaista liimanäpeistä.

siis, tunnetaso korkealla, energistä ja suoraviivaista peliä, ei tyhmiä jäähyjä ja lehtoselta ei ohjauksia omaan maaliin, niin neljän sakissa ollaan.

HYVÄ SUOO-MI!