IRC-Galleria

hurja taisteluhan siitä muodostui, vaikka alussa kaikki näyttikin menevän päin persettä.

suomi kaatui saappaat jalassa. nousu 3-0 tappioasemasta kanadaa vastaan yhden maalin päähän on hatunnoston arvoinen suoritus. jokainen pelaaja luisteli ikenet verta valuen ja reidet maitohaposta piimässä hamaan loppuun saakka. yhtään ei annettu periksi, ja se on pääasia.

parempi joukkue voitti. suomen pelaajat tekivät henkilökohtaisia virheitä, jotka lähes kaikki voidaan laskea kokemattomuuden piikkiin. tuomo ruudun typerä jäähy, joka päättyi kanadan 2-0 johtomaaliin. kari lehtosen pari kohtalokasta haparointia. jukka laamasen keskittymisen herpaantuminen, kun varmaan tekopaikkaan syötetty kiekko livahti mailan lavan alta keskialueelle. pekka saravon kädettömyys, kun rick nash punnersi väkisin 4-2 maalin tekoon.

toisaalta, nyt nuori ryhmä on vuoden kokeneempi. ville koistinen, jari viuhkola, mikko koivu, tuomo ruutu, lasse kukkonen, kari lehtonen, petri kontiola... kaikki ovat valmiimpia ja nälkäisempiä. vähän samanlaisessa tilanteessa oltiin '94 finaalissa milanossa, kun suomi hävisi juuri kanadalle kirvelevän rankkaritappion. ja voitti seuraavana vuonna kultaa tukholmassa.

eiliseen venäjä -peliin verrattuna suomi liikkui huonommin, pelasi kurittomasti ja otti aivan helvetisti jäähyjä. miksi ihmeessä? miten pelikirjaa ei osata noudattaa koko kiekkovuoden tärkeimmässä paikassa?

katseet kohdistuvat valmennusjohtoon, joka ei osaa piiskata leijonamiehistöä tosipaikassa kunnolliseen liitoon. niin paljon kuin tietämystä onkin, erkka westerlund on kuitenkin loppujen lopuksi enemmänkin analyyttinen kiekkoprofessori - sellainen, joka kyllä ymmärtää peliä, mutta ei saa auktoriteetillaan revittyä parasta käytössä olevasta materiaalistaan. sen sijaan kanadalaisvalmentajat osaavat taktiikoiden ja peluuttamisen lisäksi myös psyykata, ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten doug sheddenin alaisuuteen siirtyvä leijonalauma pelaa kanadalaisen komennuksessa.

ehkäpä sen verran paremmin, että ensi keväänä saadaan astetta kirkkaammat mitalit.

hopea ei kuitenkaan ole häpeä! täytyy muistaa, että tätä suomen joukkuetta veikkailtiin ennen turnausta korkeintaan pronssipeliin. ja sekään ei näyttänyt kovin todennäköiseltä, olihan kaikilla suurmailla (ruotsia lukuunottamatta) nhl-tähtiä vilisevät ryhmitykset. mutta niin vain supertähdet kuten demitra, gaborik, parise, ovetchkin, kovalchuk ja malkin jäivät nuolemaan näppejään suomen raivattua väkisin tiensä finaaliin. upea suoritus!

tästä on hyvä jatkaa kahta kauhemmalla raivolla vuoden päästä kanadassa pelataviin karkeloihin! (: