IRC-Galleria

E-estebanos

E-estebanos

jäätävä kesä

musestaPerjantai 19.10.2007 01:25

eilisilta oli niitä hetkiä, joita myöhemmin kaihoten muistelee mutta joiden arvoa ei vielä niiden aikana kunnolla edes ymmärrä.

olo ennen musen keikkaa ei ollut jännittynyt, ei edes odottava. olin vain väsynyt. olin saanut töissä sumplittua keskiviikolle aamuvuoron, joten iltapäivästä puksuttelin oikorataa pitkin kohti pääkaupunkia. kovat univelat aiheuttivat sen, että nukahdin ennen mäntsälää ja havahduin mp3-radioni rätinään vasta pasilassa. ja kuolasin taas takilleni, kuinkas muuten.

perillä siskon kämpillä ryystetty sumppi auttoi sen verran, etten kerinnyt kuukahtaa spåraan matkalla etu-töölöstä keikkapaikalle. vanhassa jäähallissa kahvi sai luvan vaihtua olueen, joka nostatti mukavasti tunnelmaa paskan manboyn heiluessa mukalämppärinä lavalla. olisin tahtonut ostaa myyntikojusta yhden makeen t-paidan, mutta fanaattisimmat fanipojat olivat jo kerinneet ryöväämään parhaimmat päältä. ryökäleet.

vaan eipä tuo mitään, kerkesin oluiden jälkeen juuri ja juuri käymään kusella, kun 7000-tuhatpäinen yleisö räjähti ensimmäisen kerran. väsymys ja lievä hönötys loppui siihen paikkaan.

MUSE oli, no, aivan helvetin hyvä. matthew bellamy kuulunee tällä hetkellä maailman parhaisiin kitarapedaalilla kikkaloijoihin, ja kieliä näpelöivät kädet yhdistettynä korvien välistä lähtevään rohkeaan improvisointiin saa kuulijansa lähes hypnoosin partaalle. pianon äärelläkin mies on virtuoosimainen. kun vielä äänensä tuo parhaimmillaan mieleen itsensä freddy mercuryn ja ne kaksi muuta kaveriakin siinä taustalla hoitavat leiviskänsä mallikelpoisesti, saadaan kokoon kylmiä väreitä synnyttävä paketti.

illan aikana kuultiin kaikki parhaat biisit. suosikkejani olivat keikan aloittanut time's a bow, edelleen jalan hillittömästi tamppaamaan saava time's running out, plug in baby, starlight ja parituntisen päättänyt knights of cydonia. feeling goodia ei olisi voinut livenä paremmin vetää, blissin aikana meinasi tulla tippa linssiin. noloa.

muse on jo ennestään niin tunnepitoista musiikkia, että livenä nähtynä ääniaaltojen välittämä euforinen olotila vain vahvistuu entisestään. bändi on pokannut visuaalisuudestaan palkintoja, ja sen kyllä huomasi. jätkien lavakarisma on huikea, ja taustakankailla pyörineet videot olivat upeita.

tapahtumia katsellessa tuli ulkonainen fiilis, ei sitä oikein ymmärtänyt että siinä ne nyt soittaa, omien silmien edessä. tuijotin alitajunnassani vain jotain musiikkivideota. miten helvetissä joku voi vetää noin hyvin livenä?

mietin keikan aikana monesti, kuinka paljon maailma olisikaan menettänyt jos muuan brittikollit bellamy, chris wolstenholme ja dominic howard eivät koskaan olisi alkaneet soittaa musiikkia. ajatelkaa nyt. entä jos kundit olisivat silloin joskus '94 luovuttaneet ensimmäisten perseelleen mennneiden bänditreenien jälkeen, ja muse ei olisi koskaan syntynyt? pelottava skenaario.

uhkakuvia ei kuitenkaan tarvitse sen enempää miettiä, sillä planeetat sattuivat menemään kohdalleen ja miehet lounais-englannista järisyttivät soitollaan liput saaneita onnellisia suomalaiskuuntelijoita lokakuun hyisenä iltana 2007.

kokonaisuudessaan musen veto yltää tähänastisten keikkamuistojeni kärkipäähän. tunnelmalta ja pystyyn nousseiden ihokarvojen osalta eilinen yltää coldplayn vuoden 2005 ruotsin esiintymiseen. kesäkuiseen justinin showhun on turha lähteä edes vertailemaan, sen verran erityylinen meininki on kyseessä... mutta kuitenkin. vitun kova.

. . .

menen nukkumaan univelkoja pois. tuutulauluksi jätän soimaan soldier's poemin.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.