IRC-Galleria

keikasta vasta nyt juttua koska oon niin kiireinen mies.

areenassa oli todella kova meininki alusta loppuun. vajaasta 15 000 istumapaikasta huolimatta jengi pääosin seisoi ja jammaili - paikallaan istuminen olisi ollutkin lähes mahdotonta niiden biisien soidessa! parastahan olisi tietysti ollut päästä lavan eteen seisomaan, mutta koska olin lippujen hankinnan suhteen mattimyöhäinen, oli tyytyminen laittaa kiltisti äässi penkkiin. no, kyllä siinäkin fiilikseen pääsi.
diddy aloitti shown. screenillä pyöri minuuttitolkulla miekkosen naurettava parfyymimainos ("love, sex, passion, friendship, honor..." :D) ennen kuin bassot jyrähti kunnolla käyntiin.
"you know who it is, I'm back in the building
security strapped, still stackin a million"......
aikamoinen diiva se daddy, kaverilla on kauhea ego. hahhah, kappaleiden välissä ehti kulua kauan aikaa pelkästään siihen että jumalainen kuoro laulaa taustalla diddyn seisoessa messiaana keskellä lavaa, pää painettuna alas kädet suorassa ja nyrkkiin puristettuina. viidessä eri valokeilassa kapelimestarin tavoin hän huudatti vuorollaan eri katsomonosia raivokkaisiin suosionosoituksiin kerta toisensa jälkeen, parilla käden liikkeellä. uskomatonta miten parikymmentä tuhatta ihmistä voi olla täysin yhden miehen talutusnuorassa.
puolen tunnin meuhkaamisen ja aurinkolasien kiiltelyn jälkeen snoop asteli stagelle. sanomattakin on selvää että porukka meni siinä vaiheessa aikalailla sekaisin, itsekin mietin siinä tuota californian sankaria katsoessani että siinä se nyt on, musakanavilta tuttu sauhusanttu ilmielävänä. hassua.
syvällisemmäksi ajatukseni eivät kuitenkaan kerenneet muodostua kun snoop taustatanssijoineen aloitti armottoman tykityksen. cadillacin katkuisia vanhoja hittejä soiteltiin mukavasti uudempien bounssailujen sekaan, eikä kullankirjavaan kokohaalariasuun pukeutunut hontelo viirusilmä unohtanut hauskoja välispiikkejäkään. täytyy sanoa että snoopyn artikulaatio ja lavaesiintyminen muutenkin yllättivät positiivisesti, sen verran väkevää miehen honotus ja yleisön ottaminen oli. itseasiassa touhu meni niin skarpisti, että olisi melkein voinut luulla kundin olleen polttamatta pilveä. mutta siis vain melkein, snoopyhan nyt on aina tötsyissä.
snoopyn jälkeen lavan valtasi jälleen diddy uusimmilla jameillaan, 'tell me' aiheutti huutomyrskyn vaikka christina oli paikalla vain screenin musavideolla. "do that shit!"
vaikka sekä mr. D että S väittivät, että notorious b.i.g.:n kuoleman muistopäivä osui sattumalta miesten helsingin keikalle, voi esityksen nähneillä olla asiasta eriäviä mielipiteitä. meno yltyi välillä nimittäin lähes siunaustilaisuuden tasolle, kun diddy vuodatti 'missing you':n aikana mikkiin muistoja edesmenneestä ystävästään ja areenalla lainehti sytkärien liekkimeri (jostain kumman syystä screenillä pyöri bigin lisäksi myös mm. prinsessa dianan lärvi :D).
lopussa snoop tuli vielä lavalle räjäyttämään pankin parilla todella kovalla vedolla, siltä herralta ei kyllä hyvät biisit lopu kesken...
miesten oli myös tietysti yhdessä välissä kutsuttava kuumia mammoja yleisöstä stagelle pyllyä pyörittämään. oli siinä suomineidoilla punaa poskessa kun snoop ja diddy availi sanallisia arkkujaan neitokaisten keskellä.
diddy esiintyi jatkuvasti tyylikkäästi puku/liiviyhdistelmä päällä yhtyen välillä tanssiin taustaböönien kanssa (cool moves!). snoop luotti sen sijaan perinteisempiin rap-hustla-matafaka'-homies -tyyliseen linjaan, lähinnä siis omaan vaatemallistoonsa.
oli ilo huomata että molemmat miljonäärit vetivät loppuun asti tunteella ja näyttivät oikeasti viihtyvän lavalla - tuskin muuten oltaisi nähty lähes kolmetuntista showta!
ja, tietenkin herrojen piti moneen kertaan kaulailla keskenään ja vannoa toisilleen rakkautta. kai moisella toiminnalla yritettiin todistella 90-luvun eastcoast vs. westcoast -jengisotien olevan mennyttä, joopajoo. ihan miten vaan.
kannatti ehdottomasti maksaa se aluksi kirpaisevalta tuntunut 50e ja risat. aina kannattaa, kun suurista maailmantähdistä on kyse.

spektaakkelista jäi siis todella hyvä maku suuhun, jopa niin hyvä että oli pakko suunnata keskustaan virallisille jatkoille. diddyn miehittämään luxiin ei ollut mitään asiaa, mutta ei se mitään. kadun toisella puolella stockholm diskotekissä kosteita jälkipuintejaan harjoitti snoop, ja jonot olivat tietysti aivan järkyttävät. kyllä siinä reilu tunnin jonotuksen aikana tuli pari kertaa kelattua että olisi varmaan kannattanut ostaa lippu ennakkoon ja marssia jonon ohi suoraan tanssilattialle...
mutta oli se odottaminen sen arvoista. 20e tiskiin ja narikan kautta tunkemaan läpi hikisen ihmismassan dänsfloorille. yhtään en juomaa ostanut, joten siinä mielessä ilta tuli jopa halvaksi: yleensä menee aina vähintään se 30-40e. vähintään.
tällä kertaa iloliemelle ei ollut mitään käyttöä, koska snoopyn dj:t oli niin saatanan hyviä että ite musiikistakin meni jo ihan sekaisin. kuten sanottu, väkeä oli ihan uskomaton määrä ja lavalla rikkaat los angelesin kotipojat pyöritti levyjä ja jakoi yleisön sekaan ilmaistavaraa. ja sitä muuten jaettiin, varmaan tuhansien dollarien edestä! kanin ja snoopyn t-paitoja, huppareita, lippiksiä, lippuja lappuja ja ilmaista viinaa. ihan uskomaton meno, eihän tollaseen ole pihissä suomen maassa lainkaan totuttu! arveluttavaa sen sijaan oli, kun suureen turkikseen pukeutunut hustla poimi kuumimpia neitokaisia lavalle ja talutti takahuoneeseen. perus!
kahden ja puoli kolmen välillä se oli, kun dj huuti mikkiin: "your host SNOOP DOGG's in da house, make some mothafucking nooo-ooiseee!". ja totta tosiaan, ylhäällä vip-parvella hän näkyi. valtavaa sikaria tuprutteleva, chiksien joka puolelta piirittämä dogg. haha.
oltiin jorailee niin kauan kun vaan mahdollista, eli poistuttiin vasta kun pulju meni kiinni.

jep, semmosta! oli kivaaaa.
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .


more hot info PLUS some videos:

banosss.livejournal.com

keikasta vasta nyt juttua koska oon niin kiireinen mies.

areenassa oli todella kova meininki alusta loppuun. vajaasta 15 000 istumapaikasta huolimatta jengi pääosin seisoi ja jammaili - paikallaan istuminen olisi ollutkin lähes mahdotonta niiden biisien soidessa! parastahan olisi tietysti ollut päästä lavan eteen seisomaan, mutta koska olin lippujen hankinnan suhteen mattimyöhäinen, oli tyytyminen laittaa kiltisti äässi penkkiin. no, kyllä siinäkin fiilikseen pääsi.
diddy aloitti shown. screenillä pyöri minuuttitolkulla miekkosen naurettava parfyymimainos ("love, sex, passion, friendship, honor..." :D) ennen kuin bassot jyrähti kunnolla käyntiin.
"you know who it is, I'm back in the building
security strapped, still stackin a million"......
aikamoinen diiva se daddy, kaverilla on kauhea ego. hahhah, kappaleiden välissä ehti kulua kauan aikaa pelkästään siihen että jumalainen kuoro laulaa taustalla diddyn seisoessa messiaana keskellä lavaa, pää painettuna alas kädet suorassa ja nyrkkiin puristettuina. viidessä eri valokeilassa kapelimestarin tavoin hän huudatti vuorollaan eri katsomonosia raivokkaisiin suosionosoituksiin kerta toisensa jälkeen, parilla käden liikkeellä. uskomatonta miten parikymmentä tuhatta ihmistä voi olla täysin yhden miehen talutusnuorassa.
puolen tunnin meuhkaamisen ja aurinkolasien kiiltelyn jälkeen snoop asteli stagelle. sanomattakin on selvää että porukka meni siinä vaiheessa aikalailla sekaisin, itsekin mietin siinä tuota californian sankaria katsoessani että siinä se nyt on, musakanavilta tuttu sauhusanttu ilmielävänä. hassua.
syvällisemmäksi ajatukseni eivät kuitenkaan kerenneet muodostua kun snoop taustatanssijoineen aloitti armottoman tykityksen. cadillacin katkuisia vanhoja hittejä soiteltiin mukavasti uudempien bounssailujen sekaan, eikä kullankirjavaan kokohaalariasuun pukeutunut hontelo viirusilmä unohtanut hauskoja välispiikkejäkään. täytyy sanoa että snoopyn artikulaatio ja lavaesiintyminen muutenkin yllättivät positiivisesti, sen verran väkevää miehen honotus ja yleisön ottaminen oli. itseasiassa touhu meni niin skarpisti, että olisi melkein voinut luulla kundin olleen polttamatta pilveä. mutta siis vain melkein, snoopyhan nyt on aina tötsyissä.
snoopyn jälkeen lavan valtasi jälleen diddy uusimmilla jameillaan, 'tell me' aiheutti huutomyrskyn vaikka christina oli paikalla vain screenin musavideolla. "do that shit!"
vaikka sekä mr. D että S väittivät, että notorious b.i.g.:n kuoleman muistopäivä osui sattumalta miesten helsingin keikalle, voi esityksen nähneillä olla asiasta eriäviä mielipiteitä. meno yltyi välillä nimittäin lähes siunaustilaisuuden tasolle, kun diddy vuodatti 'missing you':n aikana mikkiin muistoja edesmenneestä ystävästään ja areenalla lainehti sytkärien liekkimeri (jostain kumman syystä screenillä pyöri bigin lisäksi myös mm. prinsessa dianan lärvi :D).
lopussa snoop tuli vielä lavalle räjäyttämään pankin parilla todella kovalla vedolla, siltä herralta ei kyllä hyvät biisit lopu kesken...
miesten oli myös tietysti yhdessä välissä kutsuttava kuumia mammoja yleisöstä stagelle pyllyä pyörittämään. oli siinä suomineidoilla punaa poskessa kun snoop ja diddy availi sanallisia arkkujaan neitokaisten keskellä.
diddy esiintyi jatkuvasti tyylikkäästi puku/liiviyhdistelmä päällä yhtyen välillä tanssiin taustaböönien kanssa (cool moves!). snoop luotti sen sijaan perinteisempiin rap-hustla-matafaka'-homies -tyyliseen linjaan, lähinnä siis omaan vaatemallistoonsa.
oli ilo huomata että molemmat miljonäärit vetivät loppuun asti tunteella ja näyttivät oikeasti viihtyvän lavalla - tuskin muuten oltaisi nähty lähes kolmetuntista showta!
ja, tietenkin herrojen piti moneen kertaan kaulailla keskenään ja vannoa toisilleen rakkautta. kai moisella toiminnalla yritettiin todistella 90-luvun eastcoast vs. westcoast -jengisotien olevan mennyttä, joopajoo. ihan miten vaan.
kannatti ehdottomasti maksaa se aluksi kirpaisevalta tuntunut 50e ja risat. aina kannattaa, kun suurista maailmantähdistä on kyse.

spektaakkelista jäi siis todella hyvä maku suuhun, jopa niin hyvä että oli pakko suunnata keskustaan virallisille jatkoille. diddyn miehittämään luxiin ei ollut mitään asiaa, mutta ei se mitään. kadun toisella puolella stockholm diskotekissä kosteita jälkipuintejaan harjoitti snoop, ja jonot olivat tietysti aivan järkyttävät. kyllä siinä reilu tunnin jonotuksen aikana tuli pari kertaa kelattua että olisi varmaan kannattanut ostaa lippu ennakkoon ja marssia jonon ohi suoraan tanssilattialle...
mutta oli se odottaminen sen arvoista. 20e tiskiin ja narikan kautta tunkemaan läpi hikisen ihmismassan dänsfloorille. yhtään en juomaa ostanut, joten siinä mielessä ilta tuli jopa halvaksi: yleensä menee aina vähintään se 30-40e. vähintään.
tällä kertaa iloliemelle ei ollut mitään käyttöä, koska snoopyn dj:t oli niin saatanan hyviä että ite musiikistakin meni jo ihan sekaisin. kuten sanottu, väkeä oli ihan uskomaton määrä ja lavalla rikkaat los angelesin kotipojat pyöritti levyjä ja jakoi yleisön sekaan ilmaistavaraa. ja sitä muuten jaettiin, varmaan tuhansien dollarien edestä! kanin ja snoopyn t-paitoja, huppareita, lippiksiä, lippuja lappuja ja ilmaista viinaa. ihan uskomaton meno, eihän tollaseen ole pihissä suomen maassa lainkaan totuttu! arveluttavaa sen sijaan oli, kun suureen turkikseen pukeutunut hustla poimi kuumimpia neitokaisia lavalle ja talutti takahuoneeseen. perus!
kahden ja puoli kolmen välillä se oli, kun dj huuti mikkiin: "your host SNOOP DOGG's in da house, make some mothafucking nooo-ooiseee!". ja totta tosiaan, ylhäällä vip-parvella hän näkyi. valtavaa sikaria tuprutteleva, chiksien joka puolelta piirittämä dogg. haha.
oltiin jorailee niin kauan kun vaan mahdollista, eli poistuttiin vasta kun pulju meni kiinni.

det var jo snygg!

terveisiä salpausselän kisoista medialle tarkoitetusta vip-loungesta. olen täällä urheilumuseon yläkerrassa keskellä toimittajien sekamelskaa, kynän-ja kamerankäyttäjää tuntuu olevan vähän joka maasta.

siinä missä muut kollegat näyttäisi olevan työn touhussa, meikäläinen ottaa rennommin. täällä on ilmaset ruuat ja juomat, jota saa vetää niin paljon ku napa ruskaa. kun vielä vapaaseen käyttöön tarkoitettuja näyttöpäätteitä on kymmeniä, saadaan yhtälö jossa eetu istuu galtsun ääressä seuranaan vino pino voileipiä ja kahvikupposia. hahhah!

osaa italialaisetkin tosin ottaa rennosti. tuolla ne loikoilee nojatuoleissa ja kattoo eurosportilta naisten jalkapallomaaottelua! :D

parit leivät vielä, ja juuso tulee hakemaan. suunnaksi otetaan helsinki ja hartwall areena. mielenkiintoista nähdä millasen keikan diddy & co. saa aikaiseksi.


hejssan!

lahden kaupunginteatterin musikaalia ei turhaan ole hehkutettu. kaikki kevään näytökset ovat loppuunmyytyjä, ja nyt onkin helppo todeta, miksi.

käykää ihmeessä katsomassa, mikäli vaan MITENKÄÄN siunaantuu mahdollisuutta.


viisi tähteä.

huomenna lähden vähän etuajassa pois skolesta. espoossa pelataan liigacupia hongan ja fc lahden välillä, mitä pitää tietysti mennä katsomaan.

ja täytyyhän sitä tekemistä olla matsin jälkeenkin - siksipä kävin tänään ostamassa liput snoopyn ja diddyn keikalle. onhan ne nyt nähtävä, sen kerran kun tänne kylmään pohjolaan raahautuvat.

keikkaa pukkaa kyllä tälle illallekin. puolentoista tunnin päästä lahden kaupunginteatterissa alkaa kehuttu the beatles -musikaali. toivokaamme että pojilla on puvut silitettynä ja tukat silmillä!

voinkin nyt, haha, tehdä keikkavertailua parin vuorokauden aikana:

biitlesit VS. snoop & da' diddy!



:'D

nyt alkaa olee menininkiä!

tää on tämmönen entry jossa saa olla paljon huutomerkkejä!

koska oon innoissani!

! ! ! ! !

haastattelin tänään pelicansin heinoa ja valmentaja aravirtaa. kirjotin ennätysajassa maailman mielenkiintoisimman tekstin, ja oon koko illan - itseasiassa samoin kuin koko menneen kuukauden - hehkutellut pudotuspelejä alkavaksi ja analysoinut pelicansin mahdollisuuksia niissä.

äsken piti jo mennä nukkumaan mutta sitten jatkoaika.comiin ilmestyikin massiivinen pudotuspeliennakko! en laskekaan läppärin kantta vaan väännän kohta parit voileivät ja pureudun tekstiin tarkemmin kuin hannibal ihmislihaan.

oma pika-analyysini pelicansin mahdollisesta yllätysmomentista tulee tässä:

TPS on pelsuille helvetin paha vastus - ennen tiistai-iltaa lahtelaisten oli onnistunut voittaa tepsi viisi vuotta sitten. vieläkin järkyttävämpi fakta on se, ettei pelicans ole onnistunut ottamaan tois puol' jokkee yhtäkään voittoa peräti 14 (!!!) vuoteen.
ensimmäinen matsi turussa on tärkeä, muttei ratkaiseva. sarjan kulminaatiopiste nähdäänkin sunnuntaina lahdessa, jossa pelicans tietysti on pakkovoiton edessä. ja tottahan leukapussipaidat voittavat, kun se on meikäläisen syntymäpäivä.
yksi merkittävimmistä taistelupareista on tietysti maalivahdit. jani hurme on liigan ehdotonta huippua, mutta ei pelicansinkaan tolppien välissä mikään turha mies seiso. antti niemi on mahdollinen tulevaisuuden maajoukkuetorjuja, joka ainakin viime tiistaina oli turkulaiskollegaansa parempi. hurme on kuitenkin monissa liemissä keitetty kopittaja, jonka hermo pitää tiukassakin paikassa. niemen todellinen paineensietokyky sitä vastoin on vielä arvoitus.
yksi mielenkiintoinen pointti liittyy peliareenoihin. turun elyseé arena on ollut läpi kauden hiljainen ja tyhjänkin oloinen, sillä halli vetää yli 10 000 katsojaa ja matseissa on käynyt keskiarvona vain vähän yli 6000 turkulaista. lahden isku areena on pienempi, mutta tiiviimpi kompeksi jossa tunnelmaa riittää. keskiviikkona alkanut ennakkolipunmyynti sunnuntain koitosta varten on alkanut todella kiivaana, lieneekö jo myyty loppuun. TPS saakin varautua saapuvansa todelliseen noidankattilaan, jossa herkemmät turkulaiskannattajat höyrystetään elävältä.
myös kaukaloiden koko kannattaa muistaa. TPS:n jäähän on vitun iso. siis sehän on ihan lentokenttä. se on tietysti etu turkulaisille, muttei niin suuri kuin pienen kaukalon tuoma etu lahtelaisille. tiistaina TPS oli isku areenassa jatkuvasti kovan paineen alla, eikä tila meinannut millään riittää. pelicansin nopeus sen sijaan toimii hyvin TPS:ää vastaan isossakin kaukalossa.

kumpi joukkueista sitten menee jatkoon? pelicansin voitto olisi yllätys, sillä TPS on ennakkosuosikki. lahtelaisilla on kuitenkin mahdollisuutensa, eikä pudotuspeleissä voi koskaan varmuudella tietää, mitä tuleman pitää.
turkulaisten ehdoton valtti on kokemus, joka ikävä kyllä kääntänee sarjan TPS:n hyväksi. hurme, berg, kiprusoff, nurminen, alatalo, vahalahti... kaikki kokeneita kehäkettuja joiden panos joukkueelleen on kullanarvoinen.
pelicans sen sijaan taistelee hurjasti nuorella ja energisellä joukkueellaan, ja onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka taisteluparissa käy.

(jos sattuisi käymään niin uskomaton temppu, että pelicans pudottaisi TPS:n, seuraavaksi vastustajaksi asettuisi suurin mestarikandidaatti kärpät. pelicans on kuitenkin ollut koko kauden ihmeen vaikea vastustaja oululaisille, eikä pohjoisen petolaumalla olisi yhtään varaa veltosteluun hurmoksessa pelaavaa pelicansia vastaan.
siitähän ne spekulaatiot vasta alkaisivatkin....!!!)

vaikka TPS menisikin jatkoon ja lahtelaisten pelit olisi tältä kaudelta pelattu, yksi asia on kuitenkin varma: kuluva kausi on ollut ehdottomasti riemuvoitto lahtelaiselle jääkiekolle. talouspuoli on niin hyvässä jamassa että ensi kaudeksi on varaa ehdä pelaajapuolelle satsauksia, vaikka runko on jo nyt vähintään liigan keskitasoa. katsojakeskiarvo nousi reippaasti yli budjetoidun, lahtelaiset ovat löytäneet takaisin halliin ja pelicans on koko kaupungin joukkue. pelaajat saavat pudotuspelikokemusta, ja joukkue otetaan nyt tosissaan. heittopussin leima on muisto vain.

kausi on ollut hieno, ja se tulee saamaan myös arvoisensa päätöksen. kävi miten kävi.



uuh la la BEIBEE oon niin innoissani!!!!!

kruisailtiin vilin kanssa kaupungilla ja kuunneltiin radiota. ylex:ltä tuli lista ja janinan joku uus kappale.

aika hyvä, semmonen rento biisi. soulia ja jazzia sekasin, janinalla hyvä ääni, kyllähän te tiedätte.

sanoin veljelle:

"kutsut joskus jonkun tytön kylään niin laitat tällasta soimaan. himmee valaistus, ehkä kynttilöitä, omatekemää safkaa ja suihkutat armania kaulalle. vois toimia."

veli vastas:

"TÄÄ ON SILJA-LINE MUSAA!"



yritin ainakin.

olin aika äimän käkenä kuullessani ensi kertaa the crashia. musiikki oli perhanan hyvää, mutta suurin hämmästys liittyi bändin suomalaisuuteen - tämäkö iloinen orkesteri turusta? kuulosti pikemminkin liverpoolilaiselta. jäpät näyttikin ihan briteiltä valkoisine kauluspaitoineen ja ohuine kravatteineen. ja onhan teemun hiukset vieläkin pop.

siskoni on ihan kauhea the crash -fani, ja olen positiivisesti saanut altistua crashailyyn hänen kauttaan. 'laura nappas mun simmun' ja muut ikivihreät hitit on iskostuneet erittäin kiitettävästi tämän pojan päähän. rokrok! ja niinhän siinä sitten kävi, että yleisen diggailun jälkipyykkinä huomasin itsekin olevani bändin fani.

parisen vuotta olen the crashia tykitellyt, mutta vasta eilen sain nähdä bändin livenä.

paikkana tampereen yo-talo, meininki huipussaan. erittäin hyvä livesetti kaikin puolin, biisit kuulostivat siltä miltä pitääkin ja hurmos täytti salin. eilinen oli hyvä osoitus siitä, ettei loistavan musiikin tekemiseen montaa kundia tarvita.

olin tos vähä......tststsädissä....vähä....sillee....oli iha kivaa...ja sillee...

nonii sitte heti kun lahteen tulin niin alkoi armoton leffan kattominen aika hölmöä alottaa kattoo keskellä yötä mutku sisko halus kattoo canalilta dexterii ni ei auttanu itku markkinoilla ja niinpä sikamyöhää laitoin pätkän pyörii ja olihan se hauska hahhah niin hauska että itsekseni nauroin ja olin varma että äiti heräisi tai vastaavaa mutta ei se herännyt vaan oli nukkunut yönsä hyvin kun aamulla kysyin ja vaikka unihiekat oli silmissä ni päätin etten tätä päivää kokonaan lorvisi jonka takia kutsuin kaverit kylää ja pelattii änärii ja puhuttii muutenki jääkiekosta ja olihan se pakko sitte mennä pelaa itekki vaikka oikee jalka iha paskana semmonen älytön peukalon kokonen rakko puhjennu ja vereslihaa koko lesti mutta menin silti laittamaan luistimet jalkaan ja pelasin niin että sukka oli veressä ja onnuin enkä pystyny enää lenkille menee eli katoin vaa veeärrän sivuilta mihin aikaa menee juna ja suihkun jälkee tässä tätä nyt näpytän mut just lähen sinne junaa ja suunta vie tamperelle on se ihme homma kun ei perkl kotona viihdytä vaan aina meno päällä mutta mikäs siinä hyvä keikka yo-talolla joten sinne siis kiitos moi.

nyt on sitten paris hiltoniakin tullut maistettua.