Kauhee olla, lähinnä henkisesti. Hirveen heikko, hylätty ja yksinäinen olo.
Kuuntelin Mikko Kuustonen - Aurora pari kertaa läpi ja kattelin vanhoja fotoja. Se oli faijan toive et sen bändikaverit soittais ton sen hautajaisissa ja soittihan ne. Sanat on aika rankat ja toi biisi tuo niin hirveesti tunteita ja muistoja esiin ettette voi uskoakaan.
En mistään onnistunu kopsaa noita lyriikoita ja jos joku tuon biisin tahtoo ni sen kun pyytää.
Antaisin mitä vain jos voisin vielä isää halata ja oonhan mä monta kertaa halannutkin.
Unissa.
Ne unet muuttuu joskus painajaisiks. Niissä on usein aikoja jolloin kaikki oli hyvin ja yhtäkkii kaikki vaan romahtaa.
Vaikee uskoo miten nopeesti kaikki voi muuttua. 2 vuotta taaksepäin niin ei ollut mitään valittamisen aihetta. Tai ainahan sitä valittamista on mutta nyt kun miettii niin ei mitään.
Tuntuu et kaikki olis ihan perseellään. Ei kai tässä muuta voi ku yrittää nähdä ne positiiviset asiat ja elää päivä kerrallaan. Eiköhän tässä oo angstattu jo tarpeeks, voi taas alkaa potkii itteään perseelle ja jatkaa matkaa.
Piis