IRC-Galleria

Erikoinen herätti minut varttia yli kuusi. Ihan asialla toki. Mutta ei kovin kivalla. Oli anopin ja apen 100-vuotisjuhlista jäänyt huonot fiilikset. Kännisten haukkumiset olivat sattuneet, anopin puolenvalinta vielä enemmän. Toivottavasti minä en appiukkona milloinkaan vastaavassa tilanteessa valitsisi puoltani väärin. Jos parhain ystäväni haukkuisi vävyäni tai miniääni, niin toivottavasti minä puolustaisin omiani ja pistäisin kaverini kuriin.

Ihanaa tässä puhelussa oli se, että minä merkkaan Erikoiselle jotain. Ihan oikeasti minä haluan olla se olkapää, jota vasten voi itkeä. Vaikkapa sitten 400 kilometrin päästä puhelimitse. Se on arvo, jonka saaminen lämmittää. Sellainen minä halua olla Erikoiselle kuten muillekin Kääpiöille. Katsotaan nyt, miten muiden kohdalla aikanaan onnistun.

Oli se sittenkin hyvä, että me ei päästy lähtemään noihin juhliin. Itseni tuntien olisi saattanut syntyä pieni myrsky tuossa tilanteessa. Ehkäpä Erikoisen olo olisi ollut hieman parempi tuon myrskyn myötä, mutta juhlien kannalta myrsky ei olisi varmaankaan ollut hyväksi. Mutta sellaista se puolensa valitseminen on. Kun kumartaa johonkin suntaan niin samalla pyllistää toiseen. Se on syytä jokaisen muistaa. Rakas Vaimo sanoo aina sattuvasti, että ei voi pelata yhtä aikaa useilla korteilla, sillä pian huoma että ei pelaa enää yksilläkään korteilla. Eikä myöskään ole yhtään kaveria, joiden kanssa pelata.

Kavereista tulikin mieleen, että mun parhaat puolestaan olivat eilen Tampereella juhlimassa sosialidemokraattisen nuorisoliikkeen 100-vuotista taivalta. Olisi todella tehnyt mieli olla mukana, onhan tuo liike kuulunut omaankin viitekehykseeni jo vuodesta 1971 lähtien. Mutta nyt oli vaan elettävä tunnelmia kavereiden välityksellä. Valitettavasti uutta mahdollisuutta ei tule, joten jotain ainutkertaista tuli nyt missattua.

Mutta elämä on valintoja.