IRC-Galleria

Käärmelahdessa kävi eilen pariskunta tutustumassa elämään perhekodissa. Liki kolme tuntia meni keskustellessa meidän elämästämme. Kuten myös heidän. Toivottavasti rehellinen kertomuksemme perhe-elämästämme ei karkottanut heitä sijaisperheajatuksista. Sillä siinä olisi oiva perhe oikeille lapsille. Perhehoidossa tarvitaan monenlaisia perheitä, mutta tuollaisista perheistä on pulaa. Tarkemmin sanoen, en ole nähnyt juurikaan vastaavaa näinä kymmenenä vuotena, jotka olen perhehoidon kentässä kahlannut. Toivottavasti he tulevat syksyllä alkavaan Prideen.

Myös Iso Äiti oli eilen kotivierailulla. Osin nämä vierailut menivät päällekäin, mutta onneksi Kääpiöt järkkäsivät Isolle Äidille mukavan kahvihetken sillä aikaa kun me lätisimme vieraidemme kanssa. Hiukan ehdin minäkin istumaan hänen kanssaan. Oli taas matroonalla vahti päällä. Pitäisköhän keskustella lääkärin kanssa lääkityksestä. Tuntuu duracel-annos olevan ylärajoilla. Mutta hyvä kai niin, eihän masennu niin helposti näiden suurten muutosten edessä, joita elämä tällä hetkellä hänelle tarjoilee.

Kolmas merkitävä asia eilisessä päivässä oli Jussin mopon tervehtyminen. Asko oli tehnyt ihmeitä vuorokaudessa, nyt mopo oli paremmassa kunnossa kuin hieman yli kuukausi stten kaupasta tulessaan. Tehoa oli hieman lisää (vain laillisin keinoin), mutta ennenkaikkea hengenvaarallinen etupään laakerivaurio oli korjattu. Miten viisisataa kilometriä ajetussa mopossa voi olla tuollaisia vikoja. Kertokaapa minulle jos teillä on lähipiirissä kokemuksia vastaavista Fundai/Samurai-mopoista tai yleensä tämän Myllymäen postimyynnin myymistä tuotteista. Minusta touhu on edesvastuutonta. Ainakin toistaiseksi.

Eilen oli myös yhden suuren henkilökohtaisen ratkaisun hetki. Lähestyvät 50-vuotissynttärit on nyt päätetty pitää. Lopullisen sysäyksen ratkaisulle antoi Ystävä, joka ilmoitti saapuvansa juhlistamaan tapahtumaa oikein Helsingistä saakka. Olipa sitten juhlat tai ei. No nyt on sitten järjestettävä juhlat jo pelkästään sen takia, että yksi Ystävä kaiken kiireensä keskellä raivaa kalenteriinsa tilaa saapuakseen Savonlinnaan. Perin monille pääkaupunkiseudun tutuille ja ystäville kun tuo matka tänne Savoon tuntuu ylivoimaisen pitkältä.

Kurkistus gallerian kuvakommenteihin hieman himmensi iloa eilisestä päivästä. Erikoisen tuska on myös minun tuskaa. Vaikka ei luonnollisestikaan samassa mittakaavassa kuin Erikoisella itsellään. Jotain on nyt kuitenkin hakoteillä mutta en vaan tiedä mitä. Joten en tiedä myöskään miten auttaa. Toivottavasti Erikoisen pahanolonlaatikko avautuu jossain kohtaa minun kohdallanani. Ennenkuin se täyttyy revetäkseen.

Syli on avoin.