IRC-Galleria

Vielä viikko sitten mietin, mitä Rakkaan Vaimon ja minun kolmas elämä pitää sisällään. Eilen tajusin (RV:n avustamana) että sehän on sitku-elämää. Mitä tehdään sitku ei enää ole lapsia päivittäin hoidettavana. Mitä tehdään sitku ei enää asuta Käärmelahdessa. Minne matkustetaan sitku on mahdollisuus matkustaa. Mitä tehdään sängyssä sitku...

Perkele, minähän olen silloin kuuskymppinen. Siinähän jää viidenkymmenen villitys elämättä kokonaan. En minä ala odottaa, et sitku tuo on noin ja tämä on näin.

Sitä paitsi eniten minä, RV ja lapset tarvitaan elämää juuri tähän vaiheeseen kun lapset ovat murrosiässä. Kuten parhaillaan viisi lasta on. Ja kuudennella on muuten vaan paha olla.

Jotta minä ja RV jaksamme olla heille vanhempia edes ammatillisesti on meidän panostettava itseemme. Matkusteltava ja tankattava henkistä tankkia. Vietettävä aikaa ystävien kanssa ja tankattava henkistä tankkia. Nautittava konserteista, elokuvista ja teatterista ja tankattava henkistä tankkia. Saunottava mökillä kaksistaan ja ja tankattava henkistä tankkia.

Mutta ensin henkinen tankki pitää uusia. Nyt se on pelkkä likavesisäiliö. Ei sitä pesemällä saa niin puhtaaksi että sinne kannattaisi varastoida raikasta vettä elmän janoon. Paskalta se kuitenkin maistuisi. Ainakin hiukan.

Pistetään koko tankki vaihtoon. Tyhjennetään ja kaivetaan se likavesisäiliö esiin. Lahjoitetaan jollekin tai viedään kierrätykseen. Ja hankitaan puhdas elämänveden säiliö tilalle. Ja ryhdyttän täyttämään sitä nin, että on mistä ammentaa kun elämän jano on kovimmillaan.

Haloo elämä, täältä me tulemme.