Oli sitten eilen Rakkaan Vaimon kanssa laatuaikaa kaupungissa kaupankäynnin lomassa. Käytiin oikein ulkona syömässä. Sananmukaisesti. Oltiin Savonlinnan Hesessä, autokaistalla ostettiin tonnikalasalaatit, ajettiin parkkipaikan reunaan, nautittiin kevätauringosta, katseltiin ihmisiä ja syötiin salaattia.
Huomasin että elämä on todellakin kovin suhteellista. Salaatin syöminen on kamalaa tai mukavaa riippuen täysin siitä, mihin sitä vertaa. Mikäli vertaan sitä kerroshampurilaiseen, isoihin ranskalaisiin ja isoon laittikolaan ilman jäitä (jonka latingin Savonlinnan Hesen myyjät lyövät eteeni jo tilamatta), niin se oli kamalaa. Mutta jos taas vertaa tonnikalasalaattia tyhjin vatsoin kärvistelyyn niin kokemus oli jotensakin mukava.
Pelkäsin myös maineeni puolesta. Mutta ilmeisesti kukaan tuttu ei minua nähnyt ;o)
Illalla osa Kääpiöistä hajaantui. Jussi rippikoulun viimeiselle leirille Hirvaslahteen, Tilli Muksumäkeen. Molemmat palailevat sunnuntaina. Neljän jäljellä olevan Kääpiön kanssa on huudoista päätellen edessä kaupunkishoppailupäivä. Jeeeee....
Uusimmat blogimerkinnät
- Aika siirtyä 14.04.
- Vuoden viivytystaistelu 08.04.
- Narsistin itkuvirsi 06.04.
- Maalaa munasi ja voita 24.03.
- Se on täytetty 21.03.
- Missasin Annan 07.03.
- Elämäni kotiherrana I 05.03.
- Nimiä keräten 19.01.
- Sydän on puhdas vain tuntemalla 01.01.
- Valkoinen joulu 25.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (9)
- ▶ 2007 (104)
-
▼
2006 (234)
- ▶ joulukuu 2006 (24)
- ▶ marraskuu 2006 (25)
- ▶ lokakuu 2006 (19)
- ▶ syyskuu 2006 (33)
- ▶ elokuu 2006 (29)
- ▶ heinäkuu 2006 (29)
- ▶ kesäkuu 2006 (16)
- ▶ toukokuu 2006 (30)
- ▶ huhtikuu 2006 (29)