IRC-Galleria

Oli sitten eilen Rakkaan Vaimon kanssa laatuaikaa kaupungissa kaupankäynnin lomassa. Käytiin oikein ulkona syömässä. Sananmukaisesti. Oltiin Savonlinnan Hesessä, autokaistalla ostettiin tonnikalasalaatit, ajettiin parkkipaikan reunaan, nautittiin kevätauringosta, katseltiin ihmisiä ja syötiin salaattia.

Huomasin että elämä on todellakin kovin suhteellista. Salaatin syöminen on kamalaa tai mukavaa riippuen täysin siitä, mihin sitä vertaa. Mikäli vertaan sitä kerroshampurilaiseen, isoihin ranskalaisiin ja isoon laittikolaan ilman jäitä (jonka latingin Savonlinnan Hesen myyjät lyövät eteeni jo tilamatta), niin se oli kamalaa. Mutta jos taas vertaa tonnikalasalaattia tyhjin vatsoin kärvistelyyn niin kokemus oli jotensakin mukava.

Pelkäsin myös maineeni puolesta. Mutta ilmeisesti kukaan tuttu ei minua nähnyt ;o)

Illalla osa Kääpiöistä hajaantui. Jussi rippikoulun viimeiselle leirille Hirvaslahteen, Tilli Muksumäkeen. Molemmat palailevat sunnuntaina. Neljän jäljellä olevan Kääpiön kanssa on huudoista päätellen edessä kaupunkishoppailupäivä. Jeeeee....

No nyt mulle selvis, missä Janna eilen oli. Ei ne mitkään häät olleetkaan. Tai tavallaan olivat, siis Figaron häät oopperassa. Ja oli kuulema hyvä mutta väsyttävä. Liki puoleen yöhön se meni, ennenkuin saatiin kääpiö kotiin. Kiasmassakin oli tullut käytyä joten ihan täyspainoinen yhden päivän retki pääkaupunkiin.

Eilen rojekti "Hanki itselles elämä" eteni taas askeleen. Tai oikeastaan satoja askeleita, sillä kävelin Rakkaan Vaimon kanssa päiväkävelyllä 2,5 kilometriä. Suuri saavutus. Ja samaan aikaan luen lehdestä, miten tuttuni Julle on pudottanut 24 kiloa ja juossut sen kunniaksi 24 kilometriä. Hattua nostan ja arvostan suuresti. Jos ottaisin hänestä mallia, mun pitäisi tän rojektin jälkeen juosta maratoni ja hieman vielä lisääkin. Sellaista vetoa en kyllä lyö.

Mutta ei tää mun juttu enää mikään savolainen rojekti ole. Sehän kuulema on aloittamista vailla valmis.

No nyt mnä ymmärrän, miksi Savonlinnan satamassa ja lähivesillä pitkään viihtynyt Figaro vime kesänä muutti pääkaupunkiseudulle. Sillä oli siellä heila ja nyt suhde on edennyt jo häiden asteelle. Tänä aamuna 5.40 nimittäin lähti bussilastillinen Mertalan koulun musiikkiluokkien oppilaita Helsinkiin Figaron häihin. Samalla matkalla lapset käyvät myös Kiasmassa. Herätys oli siis minulla tänään klo 4.00, Janna hereille 4.15, kohti kaupunkia klo 5.00. Että tämmöinen aamu. Ja illalla häävieraat palaavat Savonlinnaan noin klo 24 paikkeilla.

Tänään olisi edessä Moinsalmen koulun vanhempainilta jossa pitäisi esiintyä edukseen. Vaikea tehtävä mutta eiköhän siitä selvitä. Illassa tulee varmastikin mielenkiintoinen keskustelu koulun tämänhetkisestä oppimistulostilanteesta isompien osalta. Palautetta on tullut kodeista eikä kaikki ihan myönteistä. On kiva olla vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja, etenkin tällaisen vapaaehtoisen yhdistyksen, jolla ei ole varsinaisesti mitään virallista roolia koulun työskentelyn seuraamisessa ja ohjaamisessa. Jotenkin kaipaan vanhoja koulujen johtokuntia joilla oli virallisempi asema kunnan koulujärjestelmässä. Mutta osataan sitä käyttää tätäkin järjestelmää koulun hyödyksi. Joten mielenkiintoinen ilta on tulossa.

Rinsessasta oli taas ihan ihania kuvia Erikoisen sivuilla. Voi kun hän kasvaa vauhdilla. Kävisipä näyttäytymässä täällä taas. Mutta kaikkea hyvää ei voi saada kerralla. Hyvä kun edes näkee kuvat ja kuulee kuulumiset. Vaikka ei nämä koskaan live-esitystä voita.

Hanki itsellesi elämä on kulunut fraasi. Mutta minun pitäisi kuulema sellainen hankkia. Tosin enemmänkin fyysisesti kuin henkisesti. Loppelämäni ensimmäinen päivä ja tästä pienin askelin kohti terveempää elämää. Tämän viikon projekti olkoon tupakointi. Päästään helposti alkuun.

Ei ehkä olisi pitänyt eilen matkustaa suurkaupunkiin, sillä sieltä iski tauti. Vai mikä lie, mutta illalla kotiin tullessa ja tänään edelleen on mies vetämättömissä. Eikä ollut kyse sen suuremmasta kaupungista kuin Mikkelistä. Enkä edes ollut yötä pois, en käynyt Nuijamiehessä eikä mitä tällaista syntistä tapahtunut. Missäköhän kunnossa sitä olisi jos olisi matkustanut Helsinkiin? Mutta kyllä tämä tästä.

Palaveri Mikkelissä oli kuitenkin hyvä ja asiat etenivät. Maakuntaohjelmaa oltiin tekemässä ja hyviä ideoita ihmisten hyvinvoinnista Etelä-Savossa kirjattiin oikein roppakaupalla. Katsotaan nyt, miten ne etenevät lopulliseen ohjelmaan. Ja aikanaan toimenpiteiksi.

Aamupäivällä (siis tänään) soitti myös ylpeä Erikoinen. Rinsessa oli kiivennyt ihan itte sitteriin. Taas yksi virstanpylväs pienokaisen elämässä. Olihan se koko ihmiskunnankin kannalta merkittävä vaihe kun noustiin neljältä raajalta kahdelle raajalle. Miksipä ei sitten yksilöllekin. Pian Rinsessaa ei saa enää kukaan kiinni. Ei edes Erikoinen. Onnea vaan.

Mie oon menossa Mikkeliin. Maakuntaohjelman ideointi tarvitsee myös metsien miehen mielipiteitä. Jostain syystä minut on nimetty yhteen maakuntaohjelman valmistelutyön työryhmään. Ja tänään olisi edessä ryhmän toinen kokous. Joka tosin on minun ensimmäiseni, sillä linja-autolakko sotki edellisen palaverin osallistumisen osaltani. Piti kuskata Kääpiöitä kouluun. Mutta tänään olen laukomassa viisauksiani.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on mutenkin nyt in. Mäntyharjun Halmeniemen kyläkoulun henkiinjäämistaistelussa avustaminen on mukavaa puuhaa. Savonlinnan ohitustien toteutuksen puitteissakin panostani tarvitaan. Ainakin omasta mielestäni. Savonlinnan kunnallispoliittisessa keskustelussakin pitäisi aktivoitua etenkin viimeaikaisten Juhani Raunion ja Jaro Koikkalaisen hyvien yleisönosastokirjoiteusten provosoimana.

Uskokaa tai älkää, mutta tämä on kivaa. Kokeilkaa joskus ja kun saatte jotain liikkeelle, tunnette outoa riemua. Sitten olettekin jo koukussa ja haluatte taas parantaa jotain asiaa. Tunnette onnistumisen kokemuksia, saatte uusia haasteita, pistätte itsenne likoon, adrenaliikin kohoaa hieman ja kun lopulta näette jonkin asian nytkähtävän eteenpäin, saatte tyydytystä. Kannattaa kokeilla.

Kotona kaikki on kohtuullisesti. Murkkukääpiöt kuohahtelee, pienimpien Kääpiöiden koulunkäynnin vaiheet askarruttavat ja joidenkin kohdalla mietityttävät jotkin muut asiat. Ja Erikoisen elämäkin kiinnostaa, joskus varmaan Erikoisen mielestä liikaakin.

Seitsemän lapsen elämään mahtuu kaikenlaista, iloa ja murhetta, taisteluja ja voittoja. Ja joskus jopa tappioitakin. Näiden kanssa on vain taiteiltava.

Tietokoneessani on yhdessä nupissa lyhenne Del. Nyt tiedän, että se on lyhenne sanasta delete. Joka tarkoittane suomeksi jotain sellaista kuin tuhoa, kadota, hävitä jne. Varsinaisen sotahullun näppylä.

Mutta siinä selitys, miksi täällä ei juuri nyt näy vanhoja eikä juuri usiakaan päiväkirjojani. Erikoinenkin oli huolissaan, kun aamulla ei ollut kirjaimen kirjainta päiväkirjoissani. Mukava kuulla, että kaipasit tekstiäni. Lupaan parantaa tapani ja pitää jatkossa näppini irti tuosta nappulasta.