IRC-Galleria

Eilisen aamun härdelli syntyi munan metsästyksestä. Kääpiöt kirmailivat ympäri huushollia etsien pääsiäsipupun piilottamia suklaamunia ja muita makoisia syötäviä. Tällaisessa tilanteessa huomaa Kääpiöistä heidän ominaispiirteitään. Kuka ottaa rauhallisesti vaikka kasassa on vasta kaksi makoista munaa, kenelle syntyy paniikki kun ei löydä sitä yhdeksättä makeista.

Saimme tästä Rakkaan Vaimon kanssa myös pähkäilyn aihetta. Että oliko meille tärkeämpää etsiminen vai löytäminen. Itselläni ei tosin pääsiäispupu vieraillut vaan minä kiersin pääsiäissunnuntaina edellisen pyhän virpomispaikat keräämässä palkkiomunat. Eli niitä piti odotaa viikko palmusunnuntaista pääsiäiseen. Nykyäänhän käytäntö (paiti Isolla Äidillä) on se, että palkat saa heti palmusunnuntaina käteen (ja monasti saman tien myös mahaan).

Vaikka pääsiäismunien kätköjä en päässytkään etsimään tekivät vanhempani minulle toisinaan kätkemisleikkejä joissa oli oikein Isän tekemät aarrekartat ja vinkkilistat. Ja kyllä minusta mukavampaa oli se etsiminen, arvoitusten ratkaiseminen ja lopulta löytäminen. Siis koko prosessi. Mikäli herkut olisivat olleet niin helpossa paikassa, että ne olisi löytänyt ensimmäisellä silmäyksellä niin ilosta olisi uupunut suuri osa.

Niin siis me Rakkaan Vaimon kanssa pohdittiin sitä, että vaikka ne pääsiäismunat olivatkin tärkeitä niin ei niiden löytymisen vaikeus sentään suututtanut, aiheuttanut "tyhmä juttu, en sitten etsi enäää mitään"-reagtiota tai saanut kyyneltä silmään.

Olen sitä mieltä, että eilisen kaltainen munien etsimisleikki on kuitenkin hyödyllinen. Ja nähdäkseni myös useiden Kääpiöiden mielestä mukava. Kasvattavakin se on siltä osin, että herkkujen eteen on tehtävä hieman työtä ja jaksettava olla kärsivällinen.

Toki on sanottava, että vanhempana pääsisi helpommalla antamalla pääsiäismunapussin lapselle kouraan, mutta eihän tämän elämän, etenkään vanhempana olemisen, tarkoitus ole olla helppoa.

Eilen sitten kuulin Erikoisestakin jotain. Tai siis tarkemmin sanoen puhuin pikaisesti puhelimessa kun nappasin kapulan Rakkaalta Vaimlta hänen puhuessa Erikoisen kanssa. Vaikka mitään järkevää ei tullut sanottuakaan, niin oli ihan kiva kuulla hänen ääntään. Vaikka ei se ikävää Erikoiseen ja Rinsessaan mitenkään vähentänyt, päinvastoin.

Eilen sitten Iso Äitikin jatkoi matkaa kohti parempia päiviä. Toivotavasti. Hän nimittäin siirtyi "kotipesäksi" kutsumaansa paikkaan eli terveyskeskuksen vuodeosasto kakkoselle "omaan sänkyynsä". Toivotavasti kaikki nyt sujuu hyvin, vähän toki kauhistaa näin nopea tahti keskussairaalan sydänteholta terveyskeskuksen vuodeosastolle. Mietityttää, että onko kunto todellakin parantunut niin nopeasti että siirto on turvallinen. Mutta haluan uskoa lääkäreihin.

Kun kävimme illan suussa häntä tapaamssa koko porukalla niin toki hän näytti taas huomattavasti edellistä päivää virkeämmältä. Ja toi oman lisänsä pääsiäismunapesään antamalla Tiitukselle virpomispalkaksi jättimunan ja muille "rakkauden munan" eli hieman pienemmän suklaamunan.