IRC-Galleria

Kävin viikolla tallilla ja nappasin pari kuvaa vuokrahepasta. Purin kuvat vasta nyt koneella ja kyllä sieltä sai yhden kotialbumiin käsiteltyä. Se hevosen kuvaaminen sillä 1.8 aukolla ei ole kaikkein helpointa, valoa vain oli tosi vähän tallissa ja en halunnut saada koko tallin hevosten pasmoja sekaisin salaman väläyttämisellä kattoon. Mutta muisto-kuva tuli, muisto ja kotialbumi kuvat ovat minulle tärkeitä.

Koko elämäni on aika hyvin kotialbuminettu ja tykkään jatkaa sitä itsekin. Katsellessa tulee muistoja ja vanhoja tuntemuksia, joita on mukava välillä muistella.

Ensimmäisen filmipokkarin hankin 10 vuotiaana omaksi, säästin ja maksoin itse sen muistan, se oli ihan kotialbumikamera, mitään valokuvausta varsinaisesti en miettinyt sen ikäisenä. Vanhemmmilla toki oli kameroita, mutta olihan oma kamera aina oma kamera. 15 vuotiaana siirryin täysin käyttämään järjestelmäkameraa ja omat henkilökohtaiset kotialbumikuvat jäivät vähemmälle, isoa kameraa ei tullut niin raahattua mukanaan. Pari vuotta sitten ostin digipokkarin sitä tarkoitusta varten, kun tajusin että haluan niitä "normaaleita"kuvia elämästäni, kuvia joita voi ottaa vain snapshotteina, helposti ja ihmisten pelkäämättä järjestelmäkameraa.

Nyt olisi tarkoitussiirtyä takaisin filmipokkariin, ajattelin vaihtaa äitini kanssa. Hän vinkuu digipokkaria, joten saakoot tuon minun käytettyni ja minä voin ottaa hänen ihan ok filmipokkarin. Mielestäni filmipokkarilla saa laadullisesti parempia kuvia kun digipokkarilla (Varsinkin kun on 2 vuotta vanha), ja säästyn siltä kuvankäsittelyn vaivalta (kun eihän sitä osaa käsittelemättä kuvia päästää läpi).