IRC-Galleria

Ensimmäisen näyttö lähestyy uhkaavasti. Minulla on muuten ihan kivasti sinne kuvia, paitsi edustusportfolioon en haluaisi laittaa juuri mitään... Viikon verran aikaa ja pitäisi kuvat saada labraan että saa poiskin sieltä ajoissa.

Enköhän myös viikon verran istu koneella ihan kiitettävästi, viime aikainen yskimiseni on lääkärisedän mukaan murtanut kylkiluuni -kivun osaan minäkin tulkita ihan näin omasta tuntumasta helkutin kovaksi, ja varmaan mitään hirveitä jumppaliikkeitä en esitä viikkoon valojen, heijastimien tms. kanssa. Pystyn oimimaan, mutta en kyllä mitään nostelemaan kahdella kädellä tai pitämään ylhäällä. Ei uskoisi että yksi kylkiluukin voi olla noin tärkeä...

uudet tuulet puhaltavat, en tiedä ovatko pahoja vai hyviä mutta ehdin jo hieman juurtua.

Minulla ei ole mitään kerrottavaa, ja pieni epäilys hiipinyt mieleeni että myöskään kuvilla ei ole. Koulussa ei pitäisi olla näyttöön mitään hätää, heidän mukaansa, mutta silti on inhottava fiilis siitä. Lähinnä se häiritsee suunnattomasti että näyttöportfoliooni tulee luultavasti yli vuoden takaisia kuvia, toiselle koulu kerralle otettuja vaikka koko ajan toitoitetaan "ei haittaa vaikka ne ensimmäiset kuvat ovat huonompia -tuomaristo näkee kehityksen". Minulla on fiilis että se haittaa jos viimeismmät kuvat eivät ole parempia kuin ensimmäiset... Siltä nimittäin totuus tuntuu että ei ole. en ole mennyt riittävästi eteen päin, vaikka pysyisinkin luokan sisällä porukassa jolla ei pitäisi olla huolta näytön kanssa...

ymmärsiköhän kukaan....

sain tehtyä seuraavaan koulutyöhön vaadittavat yhdeksän kuvaa, jotkut paremmin ja jotkut huonommin mutta kuvina ja tehtyinä. Nyt voi lähteä skotlantiin rauhassa, kyllä turistikameran sinne otan mukaan mutta en paineta. kivaa.

Pikku hiljaa tämä kirjoittaminen hiipuu, syynä voi ajatella sitä että juurikaan ei ole raportoitavaa. Koulua, töitä ja ei mitään ihmeellistä. Kuvat eivät ole mullistaneet maailmaa, enkä ole oikeastaa mitään erikoista keksinyt viime aikoina. Eilen tein pitkästä aikaa valomaalausta, mutta epäilen vahvasti etten tule saamaan ruuduista kasattua koululleni kelpaavaa loogista kokonaisuutta.

Epämääräisiä linjapuheita mitä minun pitäisi tehdä, mihin minun pitäisi pyrkiä ja mihin mahdollisesti voisin päästä on käyty, itseni, työnantajan, koulun rehtorin ja muiden erinäköisten tahojen kanssa ilman minulle sen selviämpää tulosta. Oletan että aika vie johonkin suuntaan, mutta se ei tarkoita että heittäydyn ajan viemäksi, niin päädyin varmaan unohdettujen ja työttöminen freekuvaajien listalle.

Sellaista.

-ei mitään erikoista.

En ole tehnyt maata mullistavia kuvia, ja on muutenkin ollut hiljaista, kaikilta osin. Hartiakivut haitanneet työntekoa tässä pari viikkoa. Joitan kuvauksia sovittu ensi kesälle, mikä hyvä asia. Olen myös puoli silmällä vlkuillut pääsykoetehtäviä amk:n -alaa en kyllä vaihda enää, mutta no en tiedä mitä haen.

Rapee pari viikkoa mennyt Studiolla yksin. Tai yksin ja yksin, vuokralainen on siellä ollut töissä ja yksi likka aloittaa saman koulun kun minä, tosin koulutusohjelma on sellainen että ei tarvitse opso-paikkaa ja koulua on hieman enemmän. Eli tätä tyttöä on näkynyt, työnantajan sukulaisia ja minäkin tunnen entuudestaan. Auttelin häntä hieman ennen koulun alkua tentin kanssa, asiathan käskettiin selvittämään etukäteen, joten en nähnyt siinä väärää että kaivoin omat alku-tenttini ja katsottiin yhdessä vastauksia, ja yritin sitten selvittää miksi joku asia on niin tai mitä asia on.

Luonnollisesti myös se että kun kuvaan yhden studiokuvauksen siellä sillä aikaa, koulutöitäni, niin juuri silloin naapuristudion kuvaaja hyppii kyselemässä ties mitä lainaan, ja muuten ei näy miestä kahden viikon aikana. Itse annoin tulla etsimään tavaroita, ja ei se mitään mutta hyvä osuma vain tuon ajan kanssa.

Yksi kuvaus meni hyvin, jonka tein omin päineni ja omin lupineni. Toinen asia mikä ei mennyt niin kamalan hyvin oli eräiden työnantajna ottamien kuvien toimittaminen painoon -ne ovat kadonneet, tai en jotenkin löytänyt niitä. Etsin kyllä ja valvoin öitä. Nyt jo pelkään että joku kaivaa ne jostain esille ja kertoo "löytyihän ne ihan helposti", pirun hyvä asia se olisi -mutta ei minulle. Graafikolle on hieman noloa soitella "kuvat on hukassa, mietitäänkö jotain varasuunnitelmaa? ai sitä on jo alettu painaan?".

Mutta hengiss olen ainakin minä, ja tänään myös työnantaja tuli suomeen takaisin. Luonnolliosesti kahden viikon aikana tietenkin puolet tekstiviesteistä ei mennyt perille työnantajalle, -ne tärkeimmät tietenkin.

Ei mitään raportoitavaa. Pari viikkoa leikin sihteeriä kun työnantaja on reissussa, puhelin minulla, myin yhden kuvan, en oikein mitään muuta tehnyt. Koulu töitä vähän pakerrellut. Studiolla tuli hyvän joulun toivotukset kun fondin alle on tullut vettä jostain putkenpäästä jota ei oltu tukittu oikeaoppisesti. Vahinko ei näytä suurelta, mutta kuulemma naapurihuoneistossakin vettä on, eli tuskin ihan pikkujuttu sitten, kosteusmittaajat kävivät tänään, mutta en ollut paikalla. Pitää etsiä talonmieskäsiin niin kuulee millaiseen raivausurakkaan pitää alkaa, kuivatetaanko se jostain, onko vesi mennyt muovimaton alle jne.

Se että edelliset koulutehtävät meni kivuttomasti ja suhteellisen mukavasti ja hommasta melkein alkoi pitää on tietenkin harhaa joka ei kestä kauan. Perjantaina lähijakson viimeisellä tunnilla päätettiin jakaa uusi tehtävä joka luonnollisesti oli 5 kuvaa (edellinen kolme) ja taas saakelin tiukoilla säännöillä ja jotain lauseita, jotka voisi tunkea hyvin syvälle kuvitettavina. En todellakaan pidä tuollaisista. En tarkoita että pitäisi saada kuvata mitä vaan, missä vaan ja miten vaan mutta sellaiset pilvissäleijuvien lauseita kuvittaminen on perseesstä "se on kuin taivaan sini ja aamun puna ja linnun laulun soitto kun se leijuulee päälläsi" -tyylisiä lauseita.

Melkein voisi sanoa tässä vaiheessa että ihmettelen jos keksin jotain järkevää jota jaksaisin kuvata, on taas olo ettei jaksa yrittää mitään, huonoja ideoita on typerää yrittää kunnolla toteuttaa ja hyviä ideoita saisi aika nopeasti tulla.

kotisivuilla on uudet kuvat kohdassa yksi bändikuva joka oli arvostellussa. Nyt kaikki tekemäni ei sentään ollut paskaa (mitä yleensä ollut) vaan jotain oli tehty oikeinkin myös neiti rehtorin mielestä.

En aijo marista kuvaustaidoistani, mutta marisen työajoista. Kaksi kuvausta ollut tänään, juuri tulin toiselta koneella purkamaan kuvia. Toivon pääseväni nopeammin tilanteeseen, jossa voisi sanoa ei-kiitos kissanristiäisten kuvaamiseen lauantai-iltana. Ihan mukava kuvauskeikka, luultavasti siedettäviä kuvia ja mukavia ihmisiä mutta silti henkisesti vaatii totuttelamista olla lauantai-iltana töissä. Ehkä se on totuttelu kysymys, toivon niin.

Pikkuhiljaa kuvaamiseen tulee varmuutta. Kun en yritä liikoja, vaan teen varmanpäälle ja ennenkaikkea muistan miettiä hetken mitä olen tekemässä, luultavasti onnistun. Tänään 1vuotiaan lapsen kanssa otettiin sekä ne ns. normaalikuvat ja muutama ruutu jossa muutin valaisua enemmän highkeytyyliseksi josta yritän kouluun saada kuvat.

Kai tämä tästä. Omia asiakkaita pitäisi kyllä saada enemmän, ja kyllähän niitä kuvaa vaikka sitten lauantai-iltana.