Hieman kuulumisia tänne nyt, kun Saara viitsi vihdoin nukahtaa päikkäreille parin tunnin maailman ihmettelyn jälkeen.
Saara on kasvanut paljon, sen huomaa vaatteista ja kuinka neiti ei enää mahdu reisien päällä makoilemaan. Tarvitaan jo kädet päätä pitelemään. Lisäksi poskiin ja raajoihin on saatu vauvamaista pyöreyttä - läskiä :D Muutenkin Saara on ihan erilainen vauva kuin henri muinoin. Onhan Saara ja Henri eri sukupuoltakin ja toisekseen onhan heillä eri isätkin. Siinä jo paljon syytä erilaisuuteen.
Saara on kamalan jäntevä. Saara nosti jo ensimmäisistä päivistä lähtien päätä ja etenkin mahallaan ollessa katselee ympärilleen. Saara kannattelee jo osittain päätään, liekö pystyssä olemisella vaikutusta. Saara ei yhtään tykkää olla kehtoasennossa sylissä, kenguruasento rinnalla tai olkapään yli tarkkailu on ainoat asennot missä viihtyy. Toivon, että iän karttuessa Saara viihtyisi enemmän selälläänkin, koska aikamoiselta sylivauvalta vaikuttaa. Isäntäkin palaa töihin maanantaina, joten ostin ristiäislahjarahoilla kantoliinan helpottamaan arkea.
Saara ei muutenkaan ole mikään rento lötkövauva, kuten Herni oli vaan kamalan jäntevä ja jäykkä. Esim. suuttuessaan nyrkit heiluu ja tarraa tissiin ja niitä ei sitten niin vain siirretäkään sivuun ennen kuin Saara on rauhoittunut. Pieni voimaneiti :D
Tisseistä puheenollen, imetän vain osittain. Saara saa joka ruoalla lisämaitoa ja iltaisin tankkaa tissiä ja pulloa järisyttäviä määriä. Sen tähden sitten varmaan nukkuukin niin hyvin. Eka yöunipätkä on 4-7tuntia, sitten 1,5tunnin syöttö/vaipanvaihto rumba ja sitten taas 2-4tunnin unet. Eli vielä en ainakaan kärsi unenpuutteesta ;) Rytmi pitäisi vain saada aikaistettua, kun nukutaan aina aamu yhdeksään vähintään ja sellainen ei passaa, kun Henrilläkin alkaa esikoulu 11.8. Parasta on kuitenkin se, että Saara osaa nukkua omassa sängyssä! Henri oli vauvana sellainen vieressä kuhnuttaja.
Saaralla on vieläkin huono imuote, tosin suututtamalla Saaran (esim.käsiä pitelemällä), neidin suu aukea sen verran reippaasti, että lykkään salamana nännin neidin kitaan. Aika kamalaa, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa. Juuri, kun sain rinnat paranemaan, niin Saara lussutti vasempaan nänniin yli 1cm pitkän haavauman ja nyt tänään huomasin oikeassakin nännissä hankaumaa, joten kohta siinäkin on haavauma. Kyllä sapettaa omata punapigmenttinen iho!!!!! No urheasti aion imettää vielä, vaikka itku välillä syöttötilanteessa pääseekin. Mikäli jossain vaiheessa tulee pakkorako ja on lopetettava imettäminen, tulee se olemaan Saaralle kova paikka. Tutin syöminen helpottaisi vieroitusta, mutta Saara ei sitä huoli vaikka kuinka tuputtaisi. Anoppi ja oma äiti kummastelee, kuinka tyttö ei huoli tuttia ja lykkivät sitä aina siitä huolimatta Saaralle, mistä neiti riemastuu useimmiten. Sillain olen saanut syömään tuttia, että tuuppaan tutin suuhun ja pakkaan harsoliinoja siihen eteen, ettei pääse sylkäisemään pois. Toisaalta ei minua haittaa vaikka ei koskaan oppisi tutille. Paras rauhoitus keino on tähän asti ollut, kun keinutan Saaraa ja laulelen samalla. Henri aina sanookin; "laula äiti nyt se tuu tuu tupakkarulla."
Ja mitä Nipsuun tulee, niin koiruus möksöttää vauvasta. Ainakin yleisolotila on apea. Syynä lienee se, kun sisällä ei saa enää leikkiä eikä riehua. Lisäksi Nipsu on saanut satikutia pari kertaa, kun hyppää ennemmin vauvan yli kuin väistää ja kiertää.
Henri puolestaan hoitaa isoveljen roolin upeasti. Meitä vanhuksia Henri puolestaan koettelee olan takaa. Testaa vain rakkauttamme ja rajojaan. Toivotaan, että menee pian ohi.
Sellaista tällä kertaa. Seuraavat päivitykset sitten 28.7, kun Saaralla on 1kk neuvola.
