IRC-Galleria

Järjestelin töissä kirjoja kunnes muistin taas ikiwanhat raamatut ja muut uskonnolliset kirjat viereisessä hyllyssä. Harvemmin silmiin nimittäin osuu toissavuosisadan tekeleitä, joten piti taas vilkaista kuinka wanhoja helmiä hyllystä löytyy. Eräs 1850-luvun nidos maksoi vain 5e mutta mitäpä tekisin sellaisella... Sen jälkeen käteeni osui 90€ hintainen kärsineen näköinen tiiliskiwi (josta muuten taisin irrottaa vahingossa kannen, hups.....). Hinnasta pystyi jo päättelemään että sen täytyy olla erittäin vanha, mutta yllätyin kuitenkin painovuodesta 1781; siispä 225 vuotta vanha. Jos antiikki on vähintään 100 vuotta vanhaa niin onko tämä kaksinkertaista antiikkia? Kiehtova ajatus kuitenkin että kyseinen teos on säilynyt niin kauan. Mielenkiintoista myös ajatella kuinka moni on pitänyt ruotsinkielistä opusta käsissään ennen kuin itse saan sen käsiini.

Tulikin vielä mieleeni että onneksi ei enää tarvitse lukea koulunpenkillä 1700-1800-luvun historiaa... Se oli tappavan tylsää. Mutta jos olisin voinut lukea vaikkapa 1800-luvulla painetusta kirjasta 1700-luvun historiaa niin olisi takuulla lukenut vain sen takia että kirja on wanha.

Kapteeni Jack Sparrow'lle?

Yksin kotona. Miksi porukat pakenee koira mukanaan eikä kukaan sano mulle mesessä mitään juuri kun kaipaan seuraa?

Iltapäivällä töissä tuli nälkä hieman ja ajattelin kurkata jääkapissa olevia viinereitä, vaikka ei sellaisella nälkä olisi lähtenyt. Päiväys oli ok, tänään vielä käyttökelpoisia. Tai sitten eivät... Mokomat olivat alkaneet kasvattaa turkkia. Karvawiinereitä, miten suloista <3 Jätin kuitenkin väliin terveyteni tähden.

Kuten aiemmin todettua:
"Mähän sanoin että täällä ei kannata syödä mitään"
Nimittäin viimeksi kesäkuussa työnantaja antoi tuttavalleen syntymäpäivälahjaksi kuohuviinipullon julistaen samalla "Mä oon säilyttänyt tätä vuoden sun syntymäpäiviäsi varten kun vuosi sitten ei ollut tilaisuutta antaa". Arvaatte varmaan että viimeinen käyttöpäiväkin oli sen mukainen. En tiennytkään että kuohuviini paranee vanhetessaan...?

Ehkä parhaat päivänsä nähnyt ruoka onkin tärkeä liikkeen imagolle; wanhoja tawaroita, wanhaa ruokaa!

Uupumus alkoi hiipiä heti kun erittäin energinen työnantajani saapui kaupalle.
"Sitten kun oot laittanut ne.." "Vies nämä tuonne noin" "Ei sitä vaan se toinen!"
Mahtaisiko itseäsikin kyrsiä jos pyydetään tekemään jotain mutta ei oikein tarkalleen sanota mitä? Tervetuloa Wanhoihin unelmiin. Aina niin selkeät ja täsmälliset ohjeet. Olisikin... Vaikka olin välillä kyrpä otsassa niin yritin kuitenkin sietää työnantajan räiskyvää persoonaa, vaikka se ei aina ole helppoa.

Ja tässä päivän kohokohta:
Juuri kun eräs karismaattinen nuori nainen oli tehnyt ostoksensa ja istahtamassa autoonsa, työnantaja kysyi multa "tiiätsä kuka toi oli?" En tiennyt. "Paola Suhonen, tiedätkö kuka se on?" Tiesin sentään nimen ja mistä hän on tunnettu, kasvoja en vain ole koskaan nähnyt. Jos et tiedä kenestä on kyse tai et ole koskaan kuullutkaan (sivistymätön!) niin klikkaahan itsesi vaikka osoitteeseen

http://www.syopa.net/nayttely.html
tai
http://www.city.fi/lehti/article.php?id=510.

Yllättäen Suhonen osti useita mekkoja. Sattuipa muuten eilenkin käymään liikeessä, silloin olin yksin enkä siis tiennyt kuka hän oli. Pitäisiköhän taas sivistää itseään lisää...

Vihdoinkin pääsin taas Lahteen kirpputoreille iskän kanssa, viime kierroksesta on liian kauan! Mutta hienot kirpparilöydöt saavat korvata kirpparillakäyntivajeen. Hollolasta löytyi hieno lasimaljakko ja taatusti hintaansa arvokkaampi, Launeen Lanttilasta teelaseja, joita sain 6 kpl Anttilan kahden hinnalla, Triosta koruja kolmasosalla alkuperäisestä hinnasta. Muutakin edullista vielä löytyi, en siis voisi olla tyytyväisempi.

Nyt menen väsäämään edullistakin edullisempia lakanabikineitäni.

*Miksi palan niin helposti joka paikasta?
*Miksi ranteeni ja sormeni ovat liian kapeat?
*Miksi Visa Electron ei kestä käytössäni kuin 1,5v vaikka sen pitäisi kestää 2 vuotta?
*Miksi ompelukone ei tykkää musta ja ompeluprojekteistani?
*Miksi rakas Piku viedään aina kesäksi maalle ja mulle tulee ikävä?

*Sunnuntaisella pyöräretkellä paloin otsan yläreunasta sekä käsien selkäpuolelta. Hattu ja hanskatko olisi pitänyt olla? Hattu olisi menyt mutta hanskat.. Tai sitten sitä hemmetin aurinkorasvaa.
*Uusi hieno kelloni on vieläkin liian löysä vaikka siitä otettiin 2 irrotettavaa palaa pois. Uusia tarpeeksi pieniä sormuksia on vaikea löytää.
*Kaksi automaattia on sylkenyt Electronini ulos antamatta rahaa.
*Talvella hajotin yhden ompelukoneen ommellessani farkkua ja nyt en saa helposti ommeltua edes pieniä ohuita kankaanriekaleita kuin muutaman sentin kerrallaan.
*Jo liian monena kesänä olen nähnyt Piksaa vain kerran viikossa tai kahdessa. Yhyy.

Niih, miks

Jag är såå trött.
Valvoin viime yönä puoli kolmeen koska tein kamalan innoissani biksuja vanhasta valkoisesta lakanasta (en ole löytänyt mistään kaupasta kivoja ja kiitos äidin geenien osaan myös ommella). Heräsin aamulla 10 aikaan ja nousin äkkiä ylös, oltiin sovittu Bambin kanssa että lähdetään aamupäivällä polkemaan Padasjoen suuntaan. Puoli 12 aikaan päästiin lähtemään ja lukuisien taukojen jälkeen saavuttiin Maakesken kyläkaupalle puoli 3 siinä toivossa että oltaisin saatu juotavaa.
"Auki sunnuntaisin: 9-12"
Thanks..
Lähdettiin saman tien polkemaan takaisin, tällä kertaa matka kesti onneksi vain puolisentoista tuntia vaikka käytiinkin Bambin vaarin luona pysähtymässä.

Nyt on aika lailla väsähtänyt olo mutta onpahan tehty kesäinen kuntolenkki.

Lisäys:
Luulen että poltin osan naamastani sekä peukalot. Voi voi, koska oikein opin että tälläinen kirjaimellisesti täysin valkoihoinen ei saa olla auringossa liian pitkään suojautumatta..

En keksinyt tuohon alkuun mitään joten olkoon yksinkertaisuudessaan vain otsikko. Mutta oli mulla asiaakin: käytiin koko poppoon kanssa maanantaina Tuurin kyläkaupassa eli Veljekset Keskinen Oy:ssa. Jos et vielä ole kokenut sitä, suosittelen ehdottomasti! Sinne ei voi lähteä vain pariksi tunniksi jos tulee kaukaa; päivän aluksi täytyy tankata ja mieluusti myös kesken ostosten. Kärryt on ihan must, koriin ei edes kannata koskea (enkä muista nähneeni siellä sellaisia mutta kai niitä silti on).

Mitään sen kummempia ostoksia en tehnyt lukuunottamatta viime hetken ostosta, aivan ihanaa korurannekelloa. Vaaleanpunainen tausta näytössä, vaaleanpunaiset zirkonit (?) ja todella siro teräksen värinen malli, kaiken lisäksi siitä saa pois ylimääräisiä "paloja" rannehihnasta jos se on liian iso. Siis täydellinen kello mulle! (isompi mies saisi ranteen varmaan katkaistua kuin kepin)

Ai niin, nähtiin äipän kanssa vielä itse kohupoikamies Vesa Keskinen. Ja mikä parasta, sain valitsemaani kirjaan nimikirjoituksenkin! Vesku-paran paita oli hiestä märkä, käsi tärisi hieman ja ajatuksetkin taisivat hapuilla siitä päätellen että Keskiseltä meni pari sekuntia miettiä mikä päivä ja vuosi nyt on. Kohteliaisuudessa ei kyllä ollut mitään huomauttamista.

*
*

Eilen tiistaina käytiin mummon 82-vuotisilla, samalla sain tilaisuuden tutkia navetan vintin aarteita. Löytyihän sieltä äipän vanhoja kenkiä joista otin 3 paria, vaalea jakkupuku, valkoinen mekko, kultainen hihaton paita, mustat housut, valkoinen pitkä trenssin tapainen kevät/syystakki (tämä olo Löytö!), valkoinen esiliina talouskoulua varten, pari hiuskorua ja stay up-sukat.

Sorry Hemppis kun olit niin hermona ja mä vaan pengoin vaatteita..;D Mutta hei naisen täytyy saada käyttää tilaisuus hyödykseen jos tarjolla on ilmaisia vaatteita. Vielä parempaa kuin alennusmyynnit!


(Hah, luulitteko oikeasti että olin ihan täpinöissäni Keskisen puumerkistä? ;P)

oli mukavaa, lämmin päivä ja kaikkea. Käytiin Rakkaan kanssa vähän joka laitteessa mutta ainoa jossa oli aivan pakko kirkua oli Kieppi! Se kyyti oli oikeasti tuskaa.. Huh :D

Nyt on jalat hieman arkoina ja maha kipeä. Mutta eiköhän ne vaivat sillä korjaannu että käyn viellä huomennakin Helsingissä, tällä kertaa shoppailemassa.