IRC-Galleria

Käsityön tunnilla oli pienimuotoinen esittely pareittain heti aluksi. Oli se kovin hauskaa kuunnella toisten esittelyitä, välillä hihitytti mutta pikkuhihitys oli kaukana kun Noorat lopuksi esittelivät toisiaan. Toinen alkoi nauraa aivan hervottomasti häntä esiteltäessä ja tietysti nauru tarttui kaikkiin muihinkin. Kun ensin esiteltävän olisi pitänyt esitellä toinen Noora, sanat hukkuivat taas jonnekin vatsanpohjalle. Mutta kiitos hauskasta ohjelmanumerosta :D Elämää on taas pidenetty muutamilla minuuteilla.

Syksyn yo-kirjoitukset lähestyy liian nopeesti. Pitäisi varmaan muutakin osata kuin skratta-verbi...

Koulun olisi pitänyt loppua neljältä (käytännössä 15.30) mutta Rva Nauha sanoikin jo 14.45 että voitte lähteä. Ah tätä amiksen rentoutta..:D

Tulin erittäin hyvälle mielelle kun näin Gallerian etusivulla ylisöpön vauvakoiran ja niitä olikin kokonainen albumi lisää <3 Lisb

*Vie Piksan raiskattavaksi*

Eilen oli kiva päivä. Heräsin rakkaan vierestä kello neljä aamuyöllä hyvin väsyneenä, mutta täytyi kumminkin nousta ylös. Ulkona oli hieman alle 10 astetta mutta vetäisin silti päälle kesämekon. Tarkoituksena ei ollut lähtä mihinkään romanttiselle yökävelylle vaan Viron-matkalle.

Kaikki sujui ihmeen hyvin ajatellen että oltiin matkalla ihan kahdestaan. Musta ei valitettavasti ollut minkäänlaista kartanluku-apua... Matskupupu osasi suunnistaa niin hyvin että aikaa jäi ruhtinaallisesti shoppailuunkin. Kierrettiin kolme ostoskeskusta, ja aika riitti jopa hyvin. Hyödyllisimmät asiat jotka ostin olivat kai koiranmakkarat ja korjausnauha. Muutakin tottakai ostin mutta se siitä. Yksi asia jäi kaivertamaan mieltä: näin Vaaleanpunaisen imurin eräässä kaupassa ja ihastuin aivan totaalisesti! En lähtenyt Viroon ostamaan imuria joten sinne se jäi. Höh... Mun on pakko vielä joskus saada sellainen.

Laivamatkan parasta viihdettä muuten oli ei suinkaan säälittävä aplodeja kerjäävä taikuripelle vaan Mahtavat EckeröMarketin Tarjoukset. Tutuksi tulivat Diorin Uudet Tuoksupakkauset Edulliseen Hintaan Vain Meiltä. Eikä Siinä Vielä Kaikki! Viinipullo Vai Mikä Olikaan Hintaan Seitsemän Yhdeksänkymmentä Euroa. Eikä Siinä Vielä Kaikki...?

P.s Huonoin hetki lähteä tyhjentämään rakkoa on juuri kun on jonon ensimmäisenä pääsemässä laivaan, vai mitä Rakas! :D

Aloitin sitten tyylikkäästi uudessa koulussa Vipusella myöhästymällä about 15 minuuttia. Olin ensin aivan väärässä rakennuksessa. Miten on mahdollista että olen ainoa myöhästynyt 26 ihmisen joukosta? En sitten ole joukon ainoa blondi, heh... Mutta sisäisesti ehkä?

Meille kerrottiin kaikkea höpönpöpöä ja kierrätettiin ympäri koulua. Ruma rakennus, ainoa mikä teki vaikutuksen oli "aistihuone"; kaikki oli kuin valkoista pumpulia, like in heaven. Sellaisen mäkin haluan tehdä itselleni. Tarvitsisin tosin ensin pommi/väestönsuojan. Myisiköhän Lahden kaupunki mulle sellaisen :P

Koulupäivän jälkeen suuntasin kaupungille ja tuhlasin (liikaa) Iittalaan ja Marimekkoon. Mutta tasokkaasta tuotteesta kannattaa aina maksaa ;P Muutenkin hyvä nyt ostaa kun on vielä "rikas" opiskelija kesätöiden jälkeen. Yritäpä ostaa laadukkaita ruokailuvälineitä jos tilillä on laskukausi ja pitäisi saada oma huusholli pystyyn... Olenpahan ajoissa liikkeellä vaikka en ole mihinkään muuttamassa.

Huomenna vielä aikaisempi herätys ja pidempi päivä, nukkumaan-->

Enemmän kuin luulin.
Heräsin luonnottoman aikaisin ilman herätyskelloa ja meinasin turhautua, sillä aion mennä pankkiin mutta kello oli vasta puoli 8. Menin siis elukkaisen kanssa aamulenkille tappamaan aikaa. Lehtiroskiksien kohdalla tuli hinku kurkata mitä kaikkea sieltä voisi löytyäkään; silmiini osui kirjakassi. Koska koen nolona kyseisten laatikoiden penkomisen, jatkoin matkaa. Mutta vaikka oli kuinka noloa niin lenkin päätteeksi palasin vielä laatikoille... Ongin täynnä kirjoja olevan paperikassin nopeasti sanomalehtien seasta ja lähdin voitonriemuisena kotiin. Matka tosin oli yhtä tuskaa tän laahaavan lerppukorvan takia, kiitos vain. Sain retuutettua kahden kantokahvan varassa roikkuvan kassin hikisenä pihaan. Iskä kysyi "kävitkö sä kaupassa?" Enhän mä käynyt, vaan lehtikeräyslaatikossa. Aloin penkoa kassinpohjalta helmiä. Iskälle lahjoitin 30-luvun metalliaiheisen kirjan, toinenkin yhtä wanha historian opus kassista löytyi. Nyt on vain päänvaivana mitä tekisin noille kirjoille...

Aamupäivällä myöhemmin pääsin vihdoin lähtemään pankkiin. Pikku-Hemppis ei jaksanut lähteä hakemaan vanhentuvaa electroniansa joten pisti sitten mut asialle. Ensin marssin kuitenkin op:hen, pitäähän nyt omat asiat hoitaa ensin ;D Heh. Siinä tiskillä olin signeeraamassa oma electroniani kun takaa kuului "päivää kaunis nuori nainen" ja pian perään kevyt selän hipaisu. Rouva Työnantajatoimitusjohtajahan se siinä. Seuraavaksi hoidin pikkuveikan asia ja päätin käydä kaupassa. Taas kohtasin yllätyksen, mutta tällä kertaa edestäpäin. Rouva Toimitusjohtaja oli juuri käynyt elintarvikeostoksilla ja sai jostain päähänsä tarjota mulle teetä, pitihän mun suostua. Siinä höpöteltiin ja mainitsin aamuisesta löydöstäni, hänkin kertoi omastaan, tosin vielä huikeammasta.

Päivällä sain olla vähän aikaa rauhassa hauskoilta sattumilta, mutta illalla tapahtui taas. Äippä penkoi astiankuivauskaappia ja yllättäen puinen survin lensi alas tiskialtaaseen ja kasteli melkein mut. Oli nähtävästi niin kova jysäys että latasetkin pelästyivät; kahdesta tiskialtaassa olleesta päällekkäisestä lautasesta halkesi palanen! Taattua madeinchina-laatua...? Onpahan kaksi pestävää lautasta vähemmän.

Illalla oli vielä aivan pakko mennä elukan kanssa lenkille, koin että lehtilaatikoiden penkominen aamulla jäi osaltani kovin vähäiseksi. Kurkkasin jokaiseen laatikkoon ja yhdestä ongin jälleen Ruokavarastokassillisen kirjoja! Tämänkertainen kassi pysyi kiltisti ehjänä uuteen kotiinsa asti.

Otetaan siis vastaan ideoita aiheesta "Mitä tehdä lehtiroskiksesta löydetyille kirjoille?". Veisin työpaikalle Unelmiin myyntiin jos siellä ei olisi ennestään liikaa tavaraa ja kirjoja ja tavaraa ja romua.

Kohta menen kiltisti nukkumaan, olen saanut unirytmiäni aikaistettua 1,5-2h. Kaikkea sitä koulun takia kykeneekin tekemään...

Järjestelin töissä kirjoja kunnes muistin taas ikiwanhat raamatut ja muut uskonnolliset kirjat viereisessä hyllyssä. Harvemmin silmiin nimittäin osuu toissavuosisadan tekeleitä, joten piti taas vilkaista kuinka wanhoja helmiä hyllystä löytyy. Eräs 1850-luvun nidos maksoi vain 5e mutta mitäpä tekisin sellaisella... Sen jälkeen käteeni osui 90€ hintainen kärsineen näköinen tiiliskiwi (josta muuten taisin irrottaa vahingossa kannen, hups.....). Hinnasta pystyi jo päättelemään että sen täytyy olla erittäin vanha, mutta yllätyin kuitenkin painovuodesta 1781; siispä 225 vuotta vanha. Jos antiikki on vähintään 100 vuotta vanhaa niin onko tämä kaksinkertaista antiikkia? Kiehtova ajatus kuitenkin että kyseinen teos on säilynyt niin kauan. Mielenkiintoista myös ajatella kuinka moni on pitänyt ruotsinkielistä opusta käsissään ennen kuin itse saan sen käsiini.

Tulikin vielä mieleeni että onneksi ei enää tarvitse lukea koulunpenkillä 1700-1800-luvun historiaa... Se oli tappavan tylsää. Mutta jos olisin voinut lukea vaikkapa 1800-luvulla painetusta kirjasta 1700-luvun historiaa niin olisi takuulla lukenut vain sen takia että kirja on wanha.

Kapteeni Jack Sparrow'lle?

Yksin kotona. Miksi porukat pakenee koira mukanaan eikä kukaan sano mulle mesessä mitään juuri kun kaipaan seuraa?

Iltapäivällä töissä tuli nälkä hieman ja ajattelin kurkata jääkapissa olevia viinereitä, vaikka ei sellaisella nälkä olisi lähtenyt. Päiväys oli ok, tänään vielä käyttökelpoisia. Tai sitten eivät... Mokomat olivat alkaneet kasvattaa turkkia. Karvawiinereitä, miten suloista <3 Jätin kuitenkin väliin terveyteni tähden.

Kuten aiemmin todettua:
"Mähän sanoin että täällä ei kannata syödä mitään"
Nimittäin viimeksi kesäkuussa työnantaja antoi tuttavalleen syntymäpäivälahjaksi kuohuviinipullon julistaen samalla "Mä oon säilyttänyt tätä vuoden sun syntymäpäiviäsi varten kun vuosi sitten ei ollut tilaisuutta antaa". Arvaatte varmaan että viimeinen käyttöpäiväkin oli sen mukainen. En tiennytkään että kuohuviini paranee vanhetessaan...?

Ehkä parhaat päivänsä nähnyt ruoka onkin tärkeä liikkeen imagolle; wanhoja tawaroita, wanhaa ruokaa!

Uupumus alkoi hiipiä heti kun erittäin energinen työnantajani saapui kaupalle.
"Sitten kun oot laittanut ne.." "Vies nämä tuonne noin" "Ei sitä vaan se toinen!"
Mahtaisiko itseäsikin kyrsiä jos pyydetään tekemään jotain mutta ei oikein tarkalleen sanota mitä? Tervetuloa Wanhoihin unelmiin. Aina niin selkeät ja täsmälliset ohjeet. Olisikin... Vaikka olin välillä kyrpä otsassa niin yritin kuitenkin sietää työnantajan räiskyvää persoonaa, vaikka se ei aina ole helppoa.

Ja tässä päivän kohokohta:
Juuri kun eräs karismaattinen nuori nainen oli tehnyt ostoksensa ja istahtamassa autoonsa, työnantaja kysyi multa "tiiätsä kuka toi oli?" En tiennyt. "Paola Suhonen, tiedätkö kuka se on?" Tiesin sentään nimen ja mistä hän on tunnettu, kasvoja en vain ole koskaan nähnyt. Jos et tiedä kenestä on kyse tai et ole koskaan kuullutkaan (sivistymätön!) niin klikkaahan itsesi vaikka osoitteeseen

http://www.syopa.net/nayttely.html
tai
http://www.city.fi/lehti/article.php?id=510.

Yllättäen Suhonen osti useita mekkoja. Sattuipa muuten eilenkin käymään liikeessä, silloin olin yksin enkä siis tiennyt kuka hän oli. Pitäisiköhän taas sivistää itseään lisää...