IRC-Galleria

Serkku antoi haasteen joku aika sitten mutten heti jaksanut vastata. Tässä nyt sitten on.

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Imuroin huoneeni ehkä kerran tai kaksi vuodessa.

2. Leipoessani saatan mitata ainekset lähes millintarkasti.

3. Tarkistan joskus koiramme nukkuessa hengittääkö se vielä.

4. Jos olen syönyt hieman suklaata niin jatkan syömistä vaikka se alkaisi maistua kuinka pahalta. Miksiköhän jatkan syömistä?

5. Kaivelen kurkustani tikulla epämiellyttäviä pieniä keltaisia kökköjä koska en halua että ne nousevat itsekseen nieluun ja joudun sylkemään ne pois... Oksettavaa mutta jonkinlainen pakottava tarve tehdä noin.


Haastan:

Hemppis

matskupupu

Sori pupu. <3

Enempää en jaksa haastaa.

Meni sitten enkun kuuntelu aivan penkin alle. Ei nyt aivan kaikkien aikojen pohjia mutta melkein. Vaikea olla lannistumatta mutta yritän pitää pään pystyssä. Vielä on sentään kirjalliset, toivottavasti pääsen niissä loistamaan hieman paremmalla ainekirjoituksellani.

Onpa nyt kiva aloittaa enkun tenttiin lukeminen. Yrittää pitää kuitenkin..

Ja taas silmät ristissä. x_x
Ne vie koko käden.. En anna viedä enempää, menen nukkumaan.

Vihdoin pääsee koneelle ihan kunnolla, viimeksi taisin olla 3 päivää sitten. Eipä kyllä ole ehtinytkään missään välissä, penkkareita, laivaristeilyä ja töitä on riittänyt.

Torstaina herätys oli ennen kuutta koska koululle piti kiiruhtaa seitsemäksi. Oli mahtava päivä! Ensin hikeennyin nahkatakissani ja jätesäkkihousuissani saliohjelman aikana ja pian olikin jo sormet ja varpaat jäässä melkein tunnin kestävän rekka-ajelun jälkeen. Sitten oli 45 minuuttia aikaa käydä suihkussa ja pakata loput kamat, jopa ehdin vaikka olen yleensä hidas. Dösämatka sujui ihan jees maistellessa mansikkaviiniä ja miettiessä että uskallanko kuljettaa omia juomia laivaan vai jätänkö dösään. Otin riskin...
...ja ainoa minkä jouduin heittämään roskikseen lähtöselvittelyissä oli repussa päällimmäisenä ollut vesipullo. JES! Suht halpa ryyppyreissu oli tiedossa.

Risteilyllä tunnelma oli jotenkin apinamainen. Mistäköhän johtui.. Muuten vaan koko laiva täynnä aBinoita. Hauskaa oli sielläkin, voisi vaikka ottaa uudestaan! Dösämatkalla Turkusesta Vääksyyn laadukkaasta tunnelmasta piti huolen team Jesse ja Matti, kiitos siitä heille.

Silmät on ihan sirrissä, ratkaisin juuri pari sudokua. *_* Kun vauhtiin pääsee niin ei voi lopettaa..

Harmi kun opin vasta nyt ratkomaan, kuuntelut on ohi eikä tarvitse enää venailla ja siinä samalla ratkaista ristikoita. Tiistaina nimittäin jouduin venailemaan sitä ruotsin kuuntelua (joka meni suht jees, en ainakaan alittanut itseäni) pari tuntia enkä taaskaan saanut ratkaistuksi mitään vaikka sudokuita oli monta tarjolla. Kotona piti vielä kysyä pikkuveljeltä varmistus miten niitä ratkotaan. Nyt osaan joten kuten - ja olen jäänyt koukkuun..

Nyt nukkumaan että jaksaa pomppia lenttisottelussa. 2 aamua!!1

Yo-tutkinto nimittäin.
Huonolla tuurillani en päässyt vielä ensimmäiseen kuunteluvuoroon 8.30 vaan jouduin odottamaan tunnin. Yritin epätoivoisesti ratkaista opon meille antamia sudokuja - en onnistunut. Mitähän huomenna tekisi, joudun odottamaan 2,5h ensimmäisen ruotsin kuuntelun alkamisesta.. Kahdeksaan kouluun ja 11.00 pääsee kuunteluun. Jes \m/. Mutta viimeinen kuuntelu niin eiköhän tuon ajan kerran odota.

Penkkariasukin on jo n. 98%:sesti valmis, pari pientä yksityiskohtaa vielä. Torstaina sitten juhlitaan, jea!

Kävin eilen Lahden alueen kirppareilla Bambin ja iskän kanssa, koluttiin 5 kirppistä läpi.
Ensiksi mentiin Hollolan ostosparatiisiin, siellä sattui melkein heti silmään taskumatin muotoinen lasinen"tyttömatti". Pakkohan se oli ostaa! Korkki vain pitäis löytää jostain.
Muilta kirppiksiltä ei sitten tarttunut mitään mukaan, kierreltiin muutenkin aika nopeaan tahtiin. Eikä mulla edes ollut rahaa mukana *köh*. Vaikka halpaa on niin eihän sieltäkään ilmaiseksi saa..

Pikakierroksien jälkeen oli kiire kotiin laittamaan ruokaa jotta pikkuinen (no aika iso se jo on!) Hemppis saisi ruokaa.. Ja ennen kuin leivinuuni jäähtyisi. Hemppis meinasi ottaa keittoa kunnes sanoin että et kai, kohta tulee Pihviä! Jätti siis keiton syömättä pihvin kuvat silmissä (Hyvä sanonta, Sanna!).

Ei kai ole yllätys porukoiden kärtsäystapausten jälkeen että nekin pihvit paloivat.. Mulle ei tullut mieleenkään vahtia niitä sielä uunissa. Olinko mä siis syypää piffien palamiseen vai faija..? No ei se joka tapauksessa ollut riemuissaan kotiin tultuaan kun sanoin että en ole katsonut uunia melkein kahteen tuntiin.

Söimme porukalla palaneita pihvejä.


Voisin todeta vielä että oli multa tosi fiksua lähteä hillumaan Lahteen vaikka olisi pitänyt laskea ahkerasti matikkaa tän päivän preleihin.. Sain sentään tehtyä muutaman tehtävän illalla. Prelitkin meni kohtalaisesti, kai. Siinä meni viimeinen koe! Huomenna pitää käydä hakemassa enkun tenttipaketteja, kokeitakin kai saadaan. Odotan mielenkiinnolla.

Ei enää montaa aamua! En ole selvilä laskuistakaan, en nimittäin ole tsekannut abikalenteria pitkään aikaan. Jospa huomenna muistaisi.

Lähdin illalla Hauvelin kanssa virkistävälle lenkille, jotta koko ilta ei mene aivan koneella istumiseksi. Melko pian vastaan tuli Puna- ja sinipukuinen lenkkeilijäpari. Jatkoin lenkkeilyä, kiemurtelin kaikkien mahdollisten teiden kautta.

Pian näin taas pariskunnan, olivat ilmeisesti menossa kauppaan.

Jatkoin matkaani reippaasti eteenpäin enkä aavistanutkaan näkeväni samaisia lenkkeilijöitä vielä kolmatta kertaa. En muista tulivatko sivulta, edestä vai takaa.. Kiersin kuitenkin vielä yhden silmukan kujien kautta.

Kuinka ollakaan, eteeni tupsahtaa jälleen puna- ja sinipukuinen lenkkeilijäpari. Mies sanoo tällä kertaa "Terve taas!". Tervehdin takaisin huvittuneena.

Olen takuulla saanut riittävän annoksen puna- ja sinipukuisista lenkkeilijöistä loppuviikon ajaksi..

Seuraavaksi voisi olla kauppakassimummojen vuoro!
Tosin ne kävelevät niin hitaasti että olen ehtinyt kävellä reippailuvauhdillani neljä-viisi kujanpätkää kun mummot vasta köpöttelevät ensimmäisellään. Eiväthän ne siinä tapauksessa voisi tulla ikinä vastaan..
Höh.

...palaneen käryä.
Eilen viimeksi äiskä poltti kukkakaalin kunnolla pohjaan, täyteläiset aromit lehahti siitäkin ilmaan. Laittanut ruokaa varmaan nelkyt vuotta, koska se oikein oppii..?

Tosin koko elämän ajan oppii jotain, jatkuvasti. Ehkä äitillä menee koko elämä siihen että se oppii tekemään ruokaa polttamatta sitä pohjaan. Perunoiden polttaminen pohjaan on taitolaji - ja sen meidän äippä osaa! Jätä levy tarpeeksi kuumalle ja poistu hellan äärestä riittävän pitkäksi aikaa.

Tsädää!

Sillä välin kaikki vesi on haihtunut ja jäljelle on jäänyt kattilaan kittaantuneita perunoita. En voi olla ihailematta mutsin keittotaitoja. Jos hyvin käy niin mustakin tule joskus superkokki jos olen perinyt äidin kokkigeenejä! <3

Tänään haistoin lisää palaneen käryä päivällä (tarkoitan siis maanantaita). Isukki oli tällä kertaa vuorossa. Leivinuuni oli kuulemma liian kuuma siinä vaiheessa kaalilaatikon paistamiseen. Meille lapsille sanottiin aina ettei saa olla liian hätäinen mutta aijai, mitä iskä itse menikään tekemään.. Selitteli että oli liian hätäinen.

Ehkä aikuisten kannattaisi ottaa itseensä kaikki opetukset kärsivällisyydestä mitä ne aina lapsilleen opettaa..

Miksi?
Eilen ja tänään on tuntunut että koko ajan olisi pakko saada syötävää. Äiskä sanoi että saattaa johtua pakkasesta, silläkin kuulemma tulee pakkasella enemmän nälkä. Noh, ehkä se johtuu sitten siitä. Eikä asiaa paranna se että huomenna lämpötila laskee lisää...

Maha on pohjaton.