IRC-Galleria

Varsovan välit Vilnaan kylmenivät "huonoimmiksi Euroopassa".

Pilvikki Kause / HS 4.11.2010 – ULKOMAAT

Puola arvostelee tiukasti Liettuaa puolalaisvähemmistön oikeuksien polkemisesta.
Välit Varsovan ja Vilnan välillä ovat kylmenneet viime viikkoina niin, että puolalaisdiplomaatit luonnehtivat suhdetta koillisnaapuriin maansa "huonoimmaksi Euroopassa", kuvailee Puolan valtalehti Gazeta Wyborcza.
Puolan ulkoministeriö ilmoitti ryhtyvänsä "diplomaattisiin toimiin" puolustaakseen puolalaisvähemmistön etuja Liettuassa. Puolalaisia asuu Liettuassa 230 000 eli vajaat seitsemän prosenttia väestöstä.
"Emme voi hyväksyä, ettei puolalaisvähemmistöä kunnioiteta. Seuraamme kasvavalla levottomuudella ja huolestuneina Puolan ja Liettuan suhteiden kehitystä", ulkoministeriö ilmoitti äskettäin virallisessa kannanotossa.
Puolan ulkoministerin Radoslaw Sikorskin mielestä Puolan ystävälliset eleet olivat jääneet vaille vastakaikua naapurissa. Puolan kunnissa, joissa on liettualaisenemmistö, on kaksikieliset katukyltit, mutta puolalaisille Liettuassa ei sallita samaa, ulkoministeriö muistuttaa.
Puolankielistä opetusta hoidetaan Liettuassa kehnosti, puolalaiset eivät ole saaneet takaisin heiltä sodan jälkeen takavarikoitua maaomaisuutta, eivätkä he voi kirjoittaa nimeään henkilötodistuksiin puolalaisen kirjoitusasun mukaan, ulkoministeriö luettelee.
"Liettuan johtajat lupailevat aina seuraaville Puolan hallituksille, että nimikysymys ratkaistaan, mikä ei rakenna luottamusta", Sikorski totesi.
Liettuan pääministeri Andrius Kubilius moittii naapurimaan poliitikkoja "ilmapiirin kuumentamisesta" perusteettomin syytöksin. "Puolalaiset voivat paremmin Liettuassa kuin liettualaiset Puolassa", hän sivalsi viime viikolla.
Puolalla ja Liettualla on yhteistä historiaa ja samoja kansallissankareita, sillä maat yhdistyivät 1569 yli kahdeksisadaksi vuodeksi. Maat kamppailivat sen sijaan Liettuan nykyisen pääkaupungin Vilnan hallinnasta 1900-luvun alussa. Puola liitti Vilnan osakseen vuosiksi 1922–1939.

Oma kommentaari:
Liettua on pieni maa kahden suuren, Venäjän ja Puolan, välissä. Poikkeuksena muista Baltian maista Liettuassa eivät venäläiset ole suurin vähemmistöryhmä, vaan puolalaiset. Liettuan puolalaiset ovat myös paljon paremmin organisoituneita kuin venäläiset, ja kun yleensäottaen Baltian maat kammoavat Venäjän vaikutusta sisäisiin asioihinsa venäläisvähemmistön kautta, tapahtuu sama Liettuassa myös puolalaisten kohdalla.
Puolalaiseen nationalismiin kuuluu sisäänrakennettu ajatus siitä että sekä Liettuan pääkaupunki Vilna, että Länsi-Ukrainan keskeisin kaupunki L'viv kuuluvat Puolalle historiallisiin syihin vedoten. Vilna tai L'viv eivät ole alunpitäen puolalaisia alueita, mutta niillä molemmilla on puolalaista historiaa. Puolassa tätä ilmiötä kutsutaan idänromantiikaksi, se on hieman vastaavaa kuin suomalainen Karjala takaisin-tunne, mutta rohkenisin sanoa että paljon voimakkaampaa. Puolalaisen idänromantiikan ytimessä on ajatus oman (paremmaksi katsotun) sivilisaation rakenteiden sekä roomalaiskatolisen uskon ulottamisesta itäänpäin. Barbarian polonisaatio.
Toisaalta Puolassa on aivan tavallista kuulla ihmisten suusta, että sodassa (II MS) oli hyvää oli se, että se vapautti Puolan vähemmistöistä. Siis puolalaisen nationalismin etnonationalistinen (ja hallitsevampi) versio toteutui sodan seurauksena. Natsit onnistuivat tuhoamaan yli 90% Puolan yli kolmimiljoonaisesta juutalaisväestöstä, sodan jälkeen rajoja siirrettiin niin, että Puolan Länsi-Valko-Venäjä ja Länsi-Ukraina liitettiin Neuvostoliittoon ja toisaalla Puola sai 200km mitalla entistä Saksan puolta itselleen. Näin suuret ukrainalais- ja valkovenäläisvähemmistöt jäivät Neuvostoliiton puolelle ja saksalaiset taas olivat paenneet joukoittain etenevän puna-armeijan tieltä. Välittömästi sodan jälkeen suurin osa Puolaan jääneistä saksalaisista karkoitettiin Saksaan (etenkin ammattiosaajien kuitenkin sallittiin jäädä perheidensä kanssa kotiseuduilleen), samoin vielä satojatuhansia ukrainalaisia "palautettiin" Neuvostoliittoon ja Puolan armeija tuki Neuvostoliiton armeijaa Länsi-Ukrainan vastarintaliikkeen UPA:n lopullisessa tukahduttamisessa (vaikka Puola itsekin oli sodan jälkeen puolikaoottisessa tilassa jossa monet aseelliset ryhmittymät taistelivat terrorin keinoin uutta hallintoa vastaan tarjosi juuri UPA sopivan yhteisen vihollisen puolalaisille ja neuvostoliittolaisille: molemmat jakoivat syvän inhon ukrainalaisia nationalisteja kohtaan). Etelä-Puolan itäslaavisukuinen lemko-vähemmistö pakkosiirrettiin potentiaalisesti epävakaana aineksena Pohjois-Puolaan. Vielä niinkin myöhään kuin 1967-69, puolalaisen kansalliskommunismin kulta-aikana, vallassaolleet etnonationalistista suuntausta toteuttaneet kommunistit savustivat maasta ulos ajattelusuunnalleen kaikkein kiusallisimman vähemmistön, juutalaisten, rippeet Puolasta. Puolan juutalaiset pakotettiin menettelyyn jossa heiltä otettiin pois passi, evättiin maahanpaluu ikuiseksi ajaksi ja he joutuivat allekirjoittamaan paperin jossa vannoivat uskollisuutta "todelliselle kotimaalleen" Israelille. Jotkut menivät Israeliin, toiset Englantiin tai Ranskaan, jotkut Yhdysvaltoihin ja varsin moni myös Ruotsiin. Tänään Puolassa vähemmistöjä on vain 4%, kyselyn mukaan (Michlic, 2006) umpipuolalaiskatolisessa maassa jopa Varsovan puolalaisluterilaiset tuntevat itsensä tietyssä mielessä toisen luokan kansalaisiksi.
En ole kuitenkaan törmännyt juurikaan liettualaisvastaisiin mielipiteisiin puolalaisten keskuudessa (ja se on jotain se), puolalaiset sanovatkin näiden naapuriongelmien rakentuvan pikemminkin toisesta suunnasta. Puolalaiset valittavat, että liettualaiset kohtelevat heitä kuin venäläisiä (tämä on loukkaus puolalaisille). Viime vuonna puolalainen ystäväni matkusti kansainväliseen opiskelijatapahtumaan Liettuaan, jossa liettualaisen isännän kysyttyä hänen kotimaataan ja kuultuaan vastauksen, oli tämä vastannut "Don't worry, I'm tolerant". Tosin tämä on sanottava sillä varaukselle, että henkilöllä on taipumus puhua eri kansoista selkeästi puolalaisten stereotypioiden vaikuttamana, ikään kuin toistaa jo vallalla olevia negatiivisia kaavamaisia kuvia ja puhua kokemuksistaan niiden termistöllä.
Puolalla on paljon opittavaa suvaitsevaisuuden suhteen, mutta niin on myös Liettualla.