IRC-Galleria

MasterTool

MasterTool

Pierdolenie o Szopenie

Selaa blogimerkintöjä

"elikkäs musta parempi-Suomi saatais silleen että

1 neekerit ulos suomesta
2 mannet tapettais
3 kommunistit ja kasvis syöjähipit hirtettäis kadulla malliksi
muille
4 homot ja muut raiskaajat kastroitais (elikkäs munat pois...)
5 veteraaneille 5000 euroa vuodessa enemmän veteraani sota palkkaa
6 markka takaisin

näissä oli hieman jotain mill vois pikkasen Suomea parantaaa.....!!!"

[Ei aihetta]Keskiviikko 24.10.2007 23:48

On sanottava myös, että suurin syy sille miksi Hitler aina vuoteen 1939 asti sai ulkopoliittisia voittoja sarjana, on Iso-Britannian pääministeri Chamberlainin myönnytyspolitiikka; varustautuva Saksa olisi voitu - sotilaallisella interventiolla jos ei muuten - laittaa moneen kertaan ojennukseen Versaillesin rauhan rikkomisesta, ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Suhteutettuna: Tsekkoslovakian armeija oli suurempi kuin Versaillesin sopimuksen sitoma Saksan armeija kun Hitler tammikuussa 1933 sai vallan käsiinsä. Liittoakseli Britannia-Ranska-Puola olisi kyennyt vielä pitkään yhdessä toimien jyräämään Saksan sotilasvoiman, mutta Chamberlainin toiminta aikoi säilyttää rauhan Euroopassa, vaikka sitten se merkitsisi Saksan pienempien naapureiden itsenäisyyden menetystä.
Saksan sitten hyökättyä Puolaan 1.9.1939, Britannian ja Ranskan olisi tullut liittosopimuksen mukaan toimia ja hyökätä Saksaa vastaan. Viralliset sodanjulistukset jaettiinkin kahta päivää myöhemmin, mutta sotatoimiin ei ryhdytty. Kun lännessä käytiin valesotaa, ranskalaiset seurasivat kun saksalaiset linnoittivat rajaa ja rakensivat tykistöasemia, Puola taisteli, ja kaatui, yksin. William L. Shirerin, Saksassa olleen amerikkalaisen kirjeenvaihtajan, mukaan Ranskalla oli tuolloin länsirintamalla yli 60 divisioonaa Saksan noin kymmentä vastassa(!), Wehrmachtin pääosan valloittaessa Puolaa - Britannian ensimmäistä liittolaista kuten englantilainen Puola-historioitsija Norman Davies sanoo. Britannian ja Ranskan johto, Chamberlain puhemiehenään, eivät vielä tällöinkään toimineet, ja toinen maailmansota sai alkaa. Hitlerillä oli kaikki kortit käsissään.

Jatkoa sotaan...Maanantai 08.10.2007 00:28

Esitetäämpä looginen johtopäätelmä Kanervon tutkimuksen pohjalta.

_Jos Suomen johto olisi valinnut länsiavun_ (joka oli jo osittain matkalla) saksalaisten sijaan (valitsivat Saksan koska uskoivat sen voittavan sodan). Paitsi että sota Suomessa olisi loppunut nopeammin kun puna-armeija olisi saanut vastaansa brittiläis-ranskalaiset joukot -> Italia olisi Rooman arkiston asiakirjojen mukaan liittynyt sotaan länsivaltojen eikä Saksan puolella -> Italian liittolainen Unkari olisi seurannut sitä, samoin Italialle ystävällismieliset maat Serbia, Romania ja Bulgaria olisivat joko neutralisoituneet tai seuranneet Suomea, Italiaa ja Unkaria länsiliittoutuneiden puolelle -> Saksa olisi ollut saarroksissa, mikä oli länsiliittoutuneiden ja myös N-liiton JA Mussolinin tavoite alusta alkaen (mutta muuttui N-liiton osalta Molotov-Ribbentrop-sopimuksen seurauksena, ja Italian osalta edellä esitetyn johdosta).
Siis, paitsi että sota Suomessa olisi loppunut nopeammin ja kaiken todennäköisyyden mukaan myös Suomelle edullisemmin, olisi koko toinen maailmansota Euroopassa tyrehtynyt jo alkajaisikseen, Saksan löydettyä itsensä piiritettynä ja ulkopoliittisesti paitsiosta, ennen kuin mitään holokaustia olisi vielä ehditty aloittaakaan.

Jatkosota, oliko se tarpeellinen? Lauantai 06.10.2007 20:49

Kirjoitus Helsingin Sanomien keskusteluun http://www.hs.fi/keskustelu/Tutkijat+kannattavat+laajaa+selvityst%E4+sodissa+kadonneista/thread.jspa?threadID=77597&tstart=0

Kadonneiden kohtalot on toki hyvä selvittää, mutta syy miksi jatkosodan historian uudelleenkirjoittaminen olisi syytä ottaa vakavaan harkintaan on kansallisten toimien todellinen itsetarkastelu, ei vain kunakin aikakautena kotiinpäinvetämisen kannalta sopivimman näkökulman etsiminen.

Otan esimerkkejä "Italia ja Suomen talvisota"-tutkimusteoksellaan väitelleen Pirkko Kanervon haastattelusta (Turun Sanomat 10.2.2007 Kulttuuri)
http://www.turunsanomat.fi/kulttuuri/?ts=1,3:1005:0:0,4:5:0:1:2007-02-10,104:5:437822,1:0:0:0:0:0:

"Toisen maailmansodan kulku ja sitä kautta koko Euroopan historia olisi saattanut saada aivan toisenlaisen käänteen, jos Suomen hallitus olisi valinnut toisin talvisodan ratkaisuhetkinä - jos Suomi olisi Saksan sijasta kääntynyt länsiliittoutuneiden puoleen etsiessään tukijaa sodassa Neuvostoliittoa vastaan." ... "Talvisodan syttyessä Italia asettui Saksan antamien ohjeiden vastaisesti lännen rinnalle ja tuomitsi venäläisten hyökkäyksen. Kun Saksan ja Neuvostoliiton välejä määritti samanaikaisesti Molotov-Ribbentrop -sopimus, Adolf Hitler joutui pahaan välikäteen, ja sen oli syytä pelätä Italian liittyvän lännen leiriin.
...
Italian mukana Saksa olisi menettänyt muutkin potentiaaliset liittolaisensa Tonavan ja Balkanin alueella, Unkarin, Romanian, Bulgarian ja Jugoslavian."
...
"Kanervo uskoo, ettei Neuvostoliitto olisi halunnut sotaa länsiliittoutuneita vastaan, ja siksi talvisota olisi loppunut nopeammin ja Suomelle edullisemmin, mikäli Suomi olisi taitavasti osannut pelata länsiliittoutuneiden avuntarjouksen poliittisella painoarvolla Neuvostoliiton suuntaan."

Ymmärrän hyvin että oman pesän puhdistaminen vaatii puhdistautumista myös tämän kaltaisista, umpihankea lapioivista, näkökannoista. Etenkin kun tästä voisi kuvitella heräävän lisää kiusallisia kysymyksiä.
Valkoinen kotka, punainen tähti, valkoiset tähdet – Quo Vadis Polska?

http://scoutmaster.typepad.com/photos/uncategorized/warsaw_uprising_boyscouts.jpg
http://www.whitehouse.gov/news/releases/2006/02/images/20060209-1_d-0146-515h.jpg

Siemka Polska, puhun sinulle nyt kuten ystävä ystävälle.


Teletapeista ja muita uutisia Puolasta

”Vietin paljon aikaa kesämökillä lehtiä lukien, ja seurasin kuinka Puola jatkoi luisumistaan barbaarimaaksi.” –Esko Valtaoja kesälomastaan

Saamme nykyään usein lukea pieniä, mutta sitäkin omalaatuisempia uutisia jotka tulevat Baltian takaa Varsovan kuningaskunnasta, jossa ultrakonservatismi nostaa päätään.
Viimeisimpänä otsikkona on ollut Puolan hallituksen lapsiasiamiehen Ewa Sowinskan halu kieltää teletapit homoseksuaalisuutta aiheuttavana, ja siten lapsen kehitykselle haitallisena. Sowinskan kohteena oli erityisesti violetti, kolmionmuotoisella antennilla ja käsilaukulla varustettu Tiivi-Taavi –hahmo, joka ymmärrettiin transvestiittiseksi epiteetiksi.
Tätä ennen kohulausuntoja aika ajoin suoltavan Andrzej Lepperin johtaman, hallituksessa istuvan kansallispopulistisen ja äärikatolisen Itsepuolustuksen edustajia on tavattu natsikarkeloista joissa illanmittaan innostuttiin riehakkaasti heiluttelemaan hakaristilippuja.
EU:ssa Puola on usein valmis ajamaan asiaansa niin härkäpäisesti, oli kyse sitten Venäjän lihakiistasta tai Venäjän-Saksan kaasuputkesta (tuosta uudesta Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta, jollaisena se Varsovasta katsottuna näyttäytyy), että se saa ranskalaisetkin näyttämään koulupojilta, ja suomalaiset suorastaan pikku enkeleiltä.


Menneisyys Puolan nykypäivässä

“The US is a difficult partner, but an indispensable one. Everyone who have had to do with US politicians and diplomats knows they aren't easy to deal with. That is because of their immense sense of power. But an alliance with the US is absolutely necessary because of our relations with, on the one hand, Germany and France, and, on the other, Russia.” –Lech Kaczyński

Sodan muistot ovat Puolassa taas nousseet pintaan Kaczyńskin veljesten myötä, ja Puola vaatii oikeuksiaan kärsijänä. Niin sydäntä musertavia kuin puolalaisten kärsimykset toisen maailmansodan aikana olivatkin, sisältyy kärsijärooliin poliittinenkin aspekti: Puola vetoaa nyt asiassa kuin asiassa natsimiehityksen aiheuttamiin kärsimyksiin ja tuhoihin. Mutta eivät puolalaiset pelkästään keskity olemaan hankalia EU-kumppaneita, he myös tekevät töitä valoisamman huomisen eteen.
Kaczyńskin veljesten isä, varsovalainen insinööri Rajmund Kaczyński, oli Puolan kotiarmeijan Armia Krajowan veteraani ja taisteli natseja vastaan Varsovan kansannousussa 1944. Veljeksistä Lech toimi ennen presidenttikauttaan Varsovan pormestarina, ja nykyisin kun Varsovan kansannousua saa vihdoin virallisella tasolla muistella, on Puolassa oikea boomi asian ympärillä ja Armia Krajowan miehiä ja naisia muistellaan sankareina. Voisikin sanoa, että Lech Walesan luotsaaman Solidaarisuus-liikkeen voitettua 1989, ja Neuvostoliiton lakattua olemasta 1991, on Puolassa tapahtunut patsaiden vaihto. Viimeisetkin reaalisosialismin kauden patsaat ovat nyt hallituksen tulilinjalla. Tästä herää kysymys siitä, onko historiaa tervettä lakaista kokonaan pois näkyvistä, vaikka se edustaisi ikävämpiä aikoja.
Moskovaa tällainen ei miellytä, ja Puolassa ollaankin nyt suorastaan allergisia kaikelle idästä tulevalle sanelulle. Puolalaisen sähköpostiystäväni mukaan puolalaiset poliitikot tekevätkin yleensä tarkoituksella päinvastoin mitä Moskova toivoisi. Yleisesti ottaen, suomalaisen ei todennäköisesti ole vaikea orientoitua puolalaisten Venäjä-tuntemuksiin.
Muiden entisten itäblokin maiden tavoin Puola kurkottaa nyt länteen, ja EU löytääkin näistä maista eurooppalaisimmat eurooppalaisensa. En sano innokkaimmat eurooppalaisensa, sillä Varsova, Praha ja Budapest ovat aina kuuluneet Euroopan sydämeen, viime vuosikymmenien reaalipolitiikka ja siitä syntyneet mielikuvat ovat hämärtäneet meille tätä asiaa. Lyhyesti: Nämä vanhat kulttuurikaupungit eivät sielultaan ole mitään Neuvosto-Moskovan esikaupunkialueita, vaikka osa niiden lähiöistä siltä tänään näyttääkin.
Samoin Yhdysvallat on löytänyt näistä maista nyt innokkaita uusia ystäviä korvaamaan kovin nihkeäksi käyneitä läntisen Euroopan liittolaisia. Puola ottaakin Yhdysvaltain liittolaisena ja NATO-maana osaa operaatioihin niin Afganistanissa kuin Irakissa, joissa Puola nyt pääsee näyttämään potenssiaan muiden isojen poikien rinnalla kuuluisimman vapaustaistelijansa Tadeusz Kościuszkon, tai sitten modernimmin Rambon, hengessä.
Tämän päivän Puolan, valitettavan populistisessa, poliittisessa ilmapiirissä yksi naapurussuhteisiin heijasteleva tekijä on se kuinka Saksan peikolla ajetaan äänestäjiä oikeaan vaalikarsinaan. Tässä ei ole kyseessä pelkästään 38-miljoonaisen Puolan pelko 83-miljoonaisen naapurinsa vaikutuksesta ja päätösvallasta EU:n sisällä, vaan tämä peikko on historiasta ammentava, ja sillä on tapana rapsutella kansakunnan rupia auki.
Täytyy kuitenkin sanoa, että vastaavasti olen lukenut kuinka Saksassa saattaa törmätä huonoon palveluun, jos tulee luulluksi puolalaiseksi tai venäläiseksi, joita pidetään vähemmän sympaattisina. Pääosin saksalaisten ja puolalaisten ihmisten välit ovat nykyään kunnossa, mutta kuten voimme Suomessakin valitettavan usein huomata; old habits die hard.


Puola on hevimaa

Olen kuullut että Suomi on HEVIMAA, joten olen tuntenut tarvetta tulla ulos kaapista nyt kertomani asian kanssa…
Puolalainen musiikki vetää vertoja jopa musiikin suurvallalle Ruotsille. Jokaisen, joka todella uskoo Suomen olevan The Hevimaa (kuka näitä termejä oikein lanseeraa!?), kannattaa tarkistaa kuinka Vader-yhtyeen vaarit homman hoitavat (sikäli kun ei ole allerginen tuulikoneille). Tukka heilui Puolassa jo reaalisosialismin aikana kun Vaderin miehet takoivat rautaesiripun takana metallia.
Riverside, eräs allekirjoittaneen lempiyhtyeistä, joka tuo mieleen englantilaisen Porcupine Treen ja amerikkalaisen Toolin, on tulossa marraskuussa Helsinkiin, ja on varmasti laajemmin musiikkia kuuntelevan pitkä- tai lyhyttukkaisen fanittajan mieleen.

Näkemiin, dowidzenia.

Kirjoittaja on Turun yliopistossa kandintyötään Varsovan kansannousun (1944) siviileistä tekevä kulttuurihistorian opiskelija, joka suosittelee hyvien vahvojen oluiden ystäville puolalaista Wojakia.

[Ei aihetta]Lauantai 15.09.2007 17:24

Joskus teemme asioista totuuksia vain toistamalla asiaa.
-Siitä saat vihtaa (vitsaa) ja siitä!

-Mutta äiti... minä olen vasta viisi...

-No niin justiinsa, olisihan se pitänyt arvata... Et ollut edes Talvisodassa!
*lisää vitsaa*