Ihmisen tarve johonkin on vain subjektiivinen, tarpeen tunne. Onko siis olemassa todellista tarvetta?
Mitä ihminen ihan todella tarvitsee ollakseen olemassa? Ilman jota hengittää, vai eikö edes sitäkään. Lienemmehän olemassa ilman hengittämistäkin.
On vain yksi jota tarvitsen. Se on Minä. Ja minä olen yksi hippunen kaikesta. Tuo kaikki on ilman tarvitsemistanikin olemassa, sillä Minä Olen jokatapauksessa, koska se joka on, Se On.
Miksi siis tunnen tarvitsemisen tunnetta kaikenlaisesta? Koska olen eristyksissä tuosta kaikesta, maallisesti ihminen.
Luulen vain. Se on kehoni joka olevinaan tarvitsee, en Minä. Koitettava vain kertoa keholleni mitä se oikeasti tarvitsee, mitä vain luulee tarvitsevansa.
Kun koen jotain tarpeen tunnetta, koitan miettiä mihin minä sitä kokisin tarvitsevani. Sitten tartun tuon tarpeen tunteen synnyttäjään ja koitan tehdä sen tarpeettomaksi.
On niin kevyt olo nykyisin <3 =)
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 13.01.
- [Ei aihetta] 18.03.
- Ei pimeää ilman valoa 18.03.
- Uudessa kodissa! 17.12.
- [Ei aihetta] 04.08.
- [Ei aihetta] 03.10.
- [Ei aihetta] 30.08.
- [Ei aihetta] 17.07.
- [Ei aihetta] 09.06.
- [Ei aihetta] 05.03.