IRC-Galleria

Vain murto-osa elämäntilanteistamme ja olosuhteistamme on sellaisia, joihin emme ole itse voineet mitenkään vaikuttaa.

Kaikki on kuitenkin enemmän tai vähemmän omaa aikaansaannostamme ja valintojemme tulosta.

Silti suhtaudumme kaikkeen kuin olisimme vain voimattomia olosuhteiden uhreja. Sälytämme vastuun jokaisesta hetkestämme jollekin muulle. Naapurille, puolisolle, vanhemmille, opettajille, yhteiskunnalle...aina jollekin muulle.

Valitamme kaikesta, ja vähän muustakin. Ja jatkamme samaa rataa, tekemättä mitään muutosta. Haukumme muita, käännämme katseet pois itsestämme.

Torjumme ehkä elämästämme ihmisiä jotka eivät tuo vallitseviin olosuhteisiimme helppoja ratkaisuja. Emme halua elämäämme niitä, jotka pakottaisivat meidät oppimaan. Kieltäydymme ottamasta tilaisuuksia vastaan, käperrymme tuttuun uhrinviittaan.

Mutta mitään todellista muutosta, mitään eteenpäin vievää emme uskalla tehdä. Emme tee sitä pelottavaa ja raastavaa tekoa joka pakottaisi meidät muuttamaan jotain omassa toiminnassamme.

Emme katso peiliin. Ja jos katsommekin, vilkaisemme vain pikaisesti ovatko meikit kunnossa ja tukka hyvin. Sieluumme emme uskalla kurkistaa.

Uhrin osa on helppo ja turvallinen. Uhri ei ole yksin lammaslaumassaan. Laumassa on helppo tuudittautua joukkoharhaan ja määkiä vain samaa tuudittavaa laulua.

Ken laumastaan erkanee ja paljastaa sille todellisen sielunsa, saa osakseen lauman vihan. Lampaat muuttuvat hetkessä teräviksi kynsiksi, raateleviksi hampaiksi, sähiseväksi syljeksi ja raivopäiseksi kirkumiseksi.

Uhka on vaiennettava, silmät suljettava ja suu tukittava. Valheen huumaavaa verhoa ei saa repiä auki!

Tie totuuteen on raskas ja yksinäinen. Mutta perillä odottaa rauha, yhteisyys ja helppous.

On helppoa, kun tietää mitä tekee väärin. Silloin voi välittömästi korjata toimintaansa, on keveämpi olla.

Sydän ei johda harhaan.

Voi että miten hyvin se lähtikin käyntiin tämä.

Ihania asioita ja edistyksiä ja hetkiä.

Rakkautta, Valoa, Iloa, Voimaa, Uskoa ja Toivoa....kaikkea sitä se jo antoi. Ja kaikkea sitä se myös tuleman lupailee.

Paljon, paljon toteutuvia unelmia, vastaanotettavia ja huomattavia mahdollisuuksia.

On niin hyvä olla.

Hyvin se alkoi tämä vuosi =)

Pitäis kuulema kirjottaa kirja.

Mutta ei tiedä miten rajaisi sen.

Vai tekiskö saman tien useamman...

Muutaman aforismipläjäyksen, paritoista asennekasvatusoopusta, muutaman satukirjan ja jokusen toisenlaisen...

Oi aika. Oi aika riitä.

Ou jee ou jee ou jee!!!!!!!!!

Nyt on taas yks jakso ohi, ja tentit tentitty, seminaarit esitetty ja raportit tehty. Ja digikuvauskurssikin loppu. Nyt voi huilata....

..tai siis onhan tos vielä yks enkun essee, viimesimmän työharjottelun raportti (ensin muutaman kirjan lukeminen jotta voi kirjottaa), palautteiden kirjoitus kahdelle työharjoittelupaikalle, jajaja. Nii ja pitää vähän vielä viime harjottelun kuviaki muokata ja lähetellä ympäriinsä. Nii ja enkun tentistä nyt jäi kuullun ymmärtäminen ja haastattelu vielä, ennen joulua neki saatava alta pois. Ja millonhan sitä ehtis tekeen ne jutut Sisikselle mitä ne multa tilas kesällä...

Ja huomenna alkaa taas uus tiukka puristus, talousasiaa yäk. Kuivaaaa boooooring! Ja heti saadaan käytännön harjotus...huh...

Nii ja niin se jäi multa syysloma vieläki pitämättä...ton flunssanpoikasen takia en saanukaan viime harjottelua etukäteen täyteen eli suoraa putkee vaan kaikki.
Mut onneks kohta on joululoma...eh... (MIKÄ..?!?)

Mut hei, ennenkaikkea:

Kamera on jo tuloillaan =DDDD

Kiitos hani <3

Onko pakko aina jaksaa?

Mut mitä jos ei jaksa?

Jos vaan itkis väsyn pois?

Mut mitä jos ei tuu?

?

Mistä noita rottia oikein tulee???

Ihan hirvee rapina ja ryminä kuuluu pitkin kämppää koko ajan =O

Annoin jo luvan ellei peräti kehotuksen nakkien asennukselle =D

Kohta kuuluu vaan *tups* eikä meillä ole enää kämppää, sahanpurukasa vain =S

Jipiiiii =) Nyt se on todettu: mulla on ADHD.

Selittää aika paljon, ja ennen kaikkea helpottaa niin että itkettää =)

Ihanaaaaaaaaa <3

Kannonkoskelta kuuluu kummia. Kylällä sijaitseva kylän ainut koulu aiotaan siirtää 9km päähän Piispalan leirikeskukseen.

---> Piispala saisi taas uuden rakennuksen minkä voisi koulupäivien ulkopuolella sulloa resurssit ylittävään täyteyteen maksavista asiakkaista

--> Kunta olettaa hyötyvänsä ratkaisusta...jotenkin...?!?

--> Koululaiset kulkisivat vielä pitempiä matkoja, vähemmistö toki lyhyempiäkin

--> Yksikään lapsi ei enää pääsisi kotiin ilman koulukyytiä (vai miten se oli, asuukos siinä Piispalan naapurissa kansanedustajan jälkeläisiä vielä...? Suuri osa kuitenkin asuu kylällä, ja on ennen voinut ihan ite kävellä kotio)

--> mutta onneksihan Piispala järjestää vastineeksi ilmaisen iltapäivätoiminnan kyytiä odottaville ipanille...? Varmaan =D

--> mutta onneksihan koululaiset saisivat vastineeksi käyttää Piispalan kymmeniä liikunta- ja harrastusmahdollisuuksia ilmaiseksi kyytiä odotellessaan ja liikunta- yms tunneillaan...? Varmaan =D


Allekirjoita adressi jos et halua koululaisia raahattavan leiriläisten joukkoon:

http://www.adressit.com/kannonkosken_koulu_kuuluu_kirkolle

Mitä enemmän oppii, sitä vähemmän tajuaa osaavansa.

Hmm. Vai onko se niin, että ensin luottaa osaavansa, ja sitten alkaa kyseenalaistamaan, eikä enää tajua osaavansa?

Vähän sitä ihminen tajuilee.

Ensin oli kuva, sitten tuli ISO-herkkyys, pikselit, kilotavut, suljinaukko, RGB, histogrammi, värikohina, suotimet ja objektiivin valovoimaisuus sekä monimoni muu.

Termit hukassa, eikä ne tähän älliin loksu muuten kun tuurilla räpsimällä ja yrittämällä tulkita sitten histogrammista mitä asetuksia tuli käytettyä ja mikä oli hyvä. Onneks on kuitenkin tuo silmä.

Tai siis silmät =) <3

Ikiomaa kameraa odotellessa...... =)

Jos ihmiset tekisi enemmän niitä pienen pieniä tekoja, niin niitä niin suuria ei tarvittaisi niin paljoa. Tai ehkei etes ollenkaan.

Juuri niillä pienillä asioilla on suuri merkitys. Kuinka paljon arvostat niitä, miten kohtelet muita jne. Miten rehellinen olet itsellesi.

Ne jotka ovat jääneet historiankirjoihin suurmiehinä, hienoja asioita ja hyviä mullistuksia aikaansaaneina, eivät ole eläneet helppoa elämää. Heitä on vihattu eläessään, kyykytetty, vainottu ja monet on tapettu. Jopa hirveän raa'alla tavalla.

Ei mitään tuollaista draamaa tarvittaisi jos vain jokainen toimisi kuten pitääkin. Jos vain jokainen suhteuttaisi asiat ihan oikeasti oikein. Antaisi asioille ansaitsemansa arvon. Opettelisi myös kiittämään pikkukiveä kengässä muistutuksesta siitä miten ihanaa onkaan kun saa kävellä.

Olkaa omia itsejänne. Karistakaa turha egon pönkitys. Luopukaa suojamuureistanne. Naurakaa itsellenne. Kiittäkää saamastanne joskus jopa tuskallisesta kritiikistä. Antakaa kritiikkiä vain jos tarkoitatte sillä hyvää.

Teettepä mitä hyvänsä, niin tehkää se sydämenne ääntä kuunnellen. Silloin ette voi tehdä väärin. Eri asia vain on, kuinka hyvin osaatte kuunnella sydäntänne sotkematta egon supinoita siihen.

Voimia ja viisautta teille siihen! ..ja minulle sitä samaa.... =D

<3