IRC-Galleria

UrsulaR

UrsulaR

Perusolotilana onni ja rauha <3 Kiitos <3

Uusimmat blogimerkinnät

[Ei aihetta]Tiistai 30.10.2007 21:13

Vähän on orpo olo.

Pimeetäki. Ja kauhee nälkä.

Mä haluun saunaan vaikka. Tai jotain. Haluun hoivata ja helliä.

Hmph. Ihan sellanen tyhmä olo. Niinku ettei tajuis mitään =O Hassua.

Nii...ja oishan seki kivaa ku joku hellis mua. Sellanen ihana rakas mies. Silleen että sais käpertyä ihan pieneks kainaloon ja olla turvassa. Ja sit se mies silittäis vaan mun hiuksia ja vartiois mua että kaikki on hyvin. Ja tietäsin ettei mikään paha yletä muhun niin kauan ku vaan se mies on mun elämässä. Että se vetäis vaikka kaikkia turpaan jotka mua ees kattoo pahasti. Tai no ei nyt ehkä sentäs kaikkia vetäis turpaan...mut kummiski. Ois vaan mun turvana ja suojana.

Ja rakastais mua vaan niin mielettömästi. Ja että se ei ikinä hylkäis mua, vaikka mitä tapahtuis. Vaikka maailma räjähtäis sirpaleiks ja kaikki menis riks poks.

Höh. Ehkä niitä kainaloita ei vaan riitä kaikille. Ja ku se ois vielä sellanen jota ite rakastaa. Sellanen että oksat pois. Että tietäis että siinä on mun ikioma paikka. Se johon mä kuulun. Ihan ikuisesti.

Nii. Höh. En mä oikeesti niin hirveen vahva oo. Tai siis oon. Mut välillä vaan ois kiva ku ei tarttis olla. Sais olla vaan sellanen heikko ja avuton nainen.

Mutta sitä odotellessa.... Alettava taas kokkaileen ni jaksaa huomenna reenata...ni että pärjää sitte ku joku iso mies tulee taas retuuttamaan ja ahisteleen.... Ja silleen. Tai vielä parempi jos ne ei uskaltas tulla ollenkaan. Pitää alkaa käymään taas salillaki vähän ahkerammin. Alkaa noi lihakset ja voimat surkastua jo pahasti.

Onneks on taekwondoki. Siitä saa paljon apua. Jep.

Hohhoh. Huhhahhei ja rommia pullo!

Morjes!

[Ei aihetta]Tiistai 30.10.2007 01:14

Nii.

Jaa-a.

En tiiä. Huokaus. En tiiä. Miks on paha olo vaikka tietää että on tehny oikeen ratkasun?

Tuntuu pahalta. Mut pakko se oli vaan näin tehä. Väistämätön tosiasia. Sydämen ääni on sellanen ettei sitä paljoo vastustella. Mut on se vaan inhottavaa ku aina johonki hmiseen sattuu. Itteenki sattuu. Mut hyväksi se kääntyy.

Usko pois.

Voi rakkaus. Huokaus. Niin se vaan on sellanen ihmehomma. Ei sitä oikein aina tajua. Mut kai se ite tietää mitä tekee...? Hope so =)

Ja ku..en tiiä. Plääh. Emminätiiä. Ihme kiemuroita se kyllä tekee. Ei aina voi oikein ymmärtää. Joskus menee asiat niin päälaelleen ja ihan ristiinrastiin ja just niinku ei ois ikinä osannu kuvitella... Hohhoh.

Joopajoo. Ei jaksa nyt jauhaa. Eikäpä siittä mitään hyötyäkään lie. Syöpöttelenpä taas ja hohhailen sitte jotain. Jospa nuo enkelit neuvos vähän lisää taas...ja silleen.

Huokaus. Nooh. Kaikki sujuu vielä hyvin. Kuhan vaan go with the flow.

<<<33333

[Ei aihetta]Perjantai 26.10.2007 16:54

HUOM!!!!! Tämän kirjoitin eilen illalla eli yöllä, mutta galleria tilttas joten nyt vasta saan lisättyä. Kiva kun ei teksti kadonnut kumminkaan =) Eli:


Olen itkenyt tänään monesti kiitollisuudesta. Makaa röhnötin lattialla ja itkin ja ylistin ja kiitin ja nauroin ja itkin ja nauroin ja hymyilin ja itkin yhtä aikaa... Itkin yhtä aikaa surusta ja ilosta.

Olen niin kiitollinen kaikesta siitä mitä olen saanut. Kaikesta rakkaudesta jonka olen saanut kokea. Kaikista opetuksista jotka olen saanut. Kaikista ihmisistä jotka olen saanut tavata ja tuntea. Ihanista ystävistä. Kaikista rakkaista ihmisistä.

Usein kun tulen kotiin täytyn rakkaudesta ja kiitollisuudesta siitä että minulla on koti. Oma koti. Oma pesä, turvapaikka. Ja lämmintä ja kaikkea mitä tarvitsen. Ja niin paljon sellaista mitä en tarvitse....huoh...heh...

Olen kiitollinen kaikesta armosta jota olen osakseni saanut. Kaikista lahjoista joita minulle on suotu. Ja voi miten paljon minulle on suotu. Kaikki mitä ihminen tarvitsee ja paljon enemmänkin. Olen todella saanut lahjoja ja siunauksia.

Eräs asia, eräs aika yllättävä asia sai minut hetkeksi hämilleni. Ihmissuhteeseen liittyen, yllättäen =D Luulin ensin että taas vietiin matto jalkojeni alta. Tuntui niin voimattomalta hetken. Mutta olin tyyni. Istuin. Odotin. Hengitin. Olin vain. Kuuntelin. Kuuntelin sydäntäni.

Ja se rauhoitti minut. Se ylisti sitä onnea jonka olen saanut. En sittenkään menettänyt. Ehen. Kaiken sen mitä jo olen saanut, sain pitää. Ja se mitä vielä kaikesta huolimatta tulen saamaan, on niin paljon. Niin paljon. Kun vain annan sen tapahtua. Mitä se sitten onkaan. Mutta jotain ihanaa ja suurta se on. Liittyipä se sitten mihin hyvänsä. Sillä johonkin hyvään se liittyy. Tietenkin.

Eikä se asia ollutkaan edes yllättävä. Tiesinhän että niin sen tulee nyt mennä. Ainakin nyt tällä hetkellä. Ja silloin kun asiat menevät niin kuin on oikein, ei silloin voi enää muuta kuin olla kiitollinen. Ei jää muuta vaihtoehtoa. Kuin olla vain onnellinen, kiitollinen ja iloita.

Enhän minä niin sen olisi halunnut menevän. Ehen. En todellakaan. Päinvastoin. Surettaahan tuo. Paljon. Siksikin itkin. Mutta koska sen kuuluu nyt mennä näin, niin tiedän että siitä seuraa hyvää. Voi kun aina muistaisi sen.

Hämmästyin omaa tyyneyttäni. Sitä miten helposti sydämeeni tulvi vain iloa ja valoa, pehmeää hyväksyvää rakkautta. Kiitollisuutta tuosta rakkaudesta. Niin sulavasti pehmeästi se tulvi sisimpääni. Tai oli siellä jo. Eikä mikään häirinnyt sitä. Aina käy helpommaksi. Koska rakkaus raivaa tiensä ja siivoaa jälkensä jos sen niin antaa tehdä.

Rentous. Rentous on avainsana kaikessa. Taekwondo. Reenit 26/8 x 2.

Ehkä tuo ihmissuhde koki nyt muutoksen. Ja kokihan se. Mutta silti, siltikään se ei siitä muuttunut miksikään. Hmm..tai ei sitä vielä tiedä.. Go with the flow. Hmm. Niin.

Herra, sydämeni on käsissäsi. Rakkauteni on sinun. Olen sinun. Uskollisesti seuraan ohjaustasi, enkä sinua hylkää, enkä petä.

Virheitä tulen taatusti vielä tekemään. Valitettavasti. Mutta ohjaa minua niissä. Varjele minua suuremmilta murheilta. Opasta, rakasta, koita jaksaa puupäisyyteni, älä hylkää minua. Tarvitsen sinua. Ravitset sieluani ja sydäntäni.

Herra, kiitos. Kiitos kaikesta <3

[Ei aihetta]Keskiviikko 24.10.2007 19:35

AAAAAAAAAAAAAAAARGHHHHHHHHHHHH!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

En tiiä. Kuhan vaan.

GGGGGGGGGGGGGRAAAAAAAAAAAAAAAAAÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄRRRRRRRRGGGGGHHHHHHH!!!!!!!

Jep. Ei mut eilen oli taas ihanaa. Otin käyttöön kymmenen vuotta kirjahyllyssäni lojuneen jalokivioraakkelin. Fiksujahan nuo kivet jutteli. Tuli parempi mieli ja olo.

Ja silleen. Ja kävin taas meditaatioryhmässä ja hyvä ku kävin. Huoh. Teki hyvää.

Mutta jotain outoa tapahtu Jyväskylässä Sohvin risteyksessä...? Pari minuuttia ennen kuutta siitä sujahin yliopistolle ni oli poliiseja ja ambulansseja ja koko meditaatioryhmän ajan kuulu ku pillit vonku. Mitä ihmettä....? Ei ollu lehessä mitään..... Ei tainnu kuitenkaan olla mikään ihan pikkujuttu....

Hui =O

Jep. Mutta joopa joo.

Eipä täs muuta. Tällä erää. Lähenpä kauppaan joo jee ja sitte reeneihin. Vähän on joku vitutusolo. Mut kai se sitä. Vähän murrosta elämässä. Vaihteeks.

Mut niihä sitä aina. Läpälää ja lässynlää.

[Ei aihetta]Tiistai 23.10.2007 19:34

Se on kyllä ihan pakko sanoa että yhden asian takia mulla on todella paha olla. Nytkin ihan oksettaa kun niin tuntuu pahalle. Pala on kurkussa ja rinnassa raskas paino.

Eräs minulle hyvin läheinen ihminen tyrmäsi minut täysin suhtautumisellaan minuun. Aina olen tiennyt ajattelevansa pohjimmiltaan niin..... Mutta silti se tuli niin nurkan takaa... Ja juuri silloin kun on kaikenlaista mietityttävää muutosta ja murrosta elämässä, kun tukea kaipaisi lähimmäisiltään.

Kun tietää itse tehneensä parhaansa, eikä ole muuta voinut. Tietää tehneensä oikein. Niin rakas ihminen tuomitsee siitä aivan järjettömällä hyökkäyksellä. Osoittaa totaalisen halveksuntansa kaikkea sitä kohtaan jota edustan ja pidän elämässäni tärkeänä. Haukkuu aivan pataluhaksi. Syytää käsittämättömiä syytöksiä. Kääntää selkänsä ja haluaa poistaa minut elämästään.

Niin, kyllähän tuossa välillä jo erästä asiaani sihteröit, kiitos siitä.

Mutta kuitenkin....sanasi eivät koskaan katoa muististani. Valitettavasti. Haluaisin ne unohtaa. Anteeksi olet saanut jo ajat sitten. Itseasiassa jo ennen kuin sanoit sanottavasi. Enkä minä mitään pahaa sinusta ajattele, en ole koskaan ajatellut.

Tahtoisin tämän painon heittää pois, vaan en voi. Menetin sanojesi myötä hyvin paljon. En tiedä tuleeko se koskaan takaisin. Tuskin koskaan ainakaan täysin.

Ja tiedänpä vielä että se ei sinun elämääsi juurikaan vaikuta, ainakin niin sanoit. Ja sekin minua surettaa. Että olen niin halpa sinulle. Vaikkakin toki olen iloinen siitä, etten ole millään lailla aiheuttamassa sinulle mielipahaa. Sitä en sinulle halua.

Sanasi painavat vain niin paljon. Niin käsittämättömän raskas möykky sisälläni.

Mutta minähän aina selviän. Hetkittäin möykky saa vallan, mutta ei koskaan kokonaan. Kyllähän se alati tuntuu, mutta onneksi olen niin vankalla pohjalla nykyään... Kylven valossa, onnessa ja rakkaudessa.

Kyllä minä möykkyni käsittelen ja heitän menemään kun on aika. Niinhän olen aina tehnyt. Olen oppinut selviytymään.

Ja siitä saan kiittää Jumalaa. Universaalia rakkautta. Kaikkea hyvää sinulle, rakas ihminen. Kunpa löytäisit valosi sinäkin.

[Ei aihetta]Tiistai 23.10.2007 14:30

Ah ja oi. En kyenny yöllä enää ees lukemaan...koitin siinä syödessä, mut ei pystyny. Ei meinannu pystyy syömäänkään... =) Hymisin vaan ja rakastin. Lähettelin rakkautta maailmaan. Ah ja oi miten taivaallinen olo.... Tuntui että silmissä on niin valtava valo että se ei mahdu loistamaan tarpeeksi.. Haluaisi katseellaan loistaa ja valaa rakkautta ihmiseen...

Ja kun usein kun on valtavasti virtaa ja energiaa, vaikka reikin jälkeen tai kun joku suututtaa, ja tuntuu että voi paiskoa tulipalloja käsistään... Kuulema ne tuntuvatkin lämpiminä humauksina kun joskus testin vuoksi jonkun ohitse niitä olen heittäny....heh...ei uskalla päin paiskoa.... =O

Niin sitten on niitäkin tuntemuksia että voi heitellä jotain kirkasta valkeaa valoa, taikapölyä, kirkkauden kipinöitä, sellaisia jotka ei polta, vaan ovat vain iloa ja rakkautta, parantavia ihmeitä tekeviä säkeniä... Lempeitä. Sellaisia jotka leijailevat ja tanssivat ilmassa ja kieppuvat kauniisti kuin keijuparvi. Ihan ku elokuvissa =)

Ja tuntuu että voi nostattaa pieniä tuulenpyörteitä ihan vaan ilosta ja riemusta, laittaa lehdet leikkimään ja tanssimaan tuulessa, hiukset nousemaan pystyyn kieppumaan....että sillä tuulella voisi vaikka ihmisen nostaa ilmaan.... Jonkun pariskunnan vaikka näkee riitelevän, niin tekisi mieli nostattaa sellainen tuulenpyörre joka lennättäis riitelijät toistensa syliin ja kukkasia ja taikapölyä kieppumaan ylleen....

Ah ja oi... ei ihan vielä ole onnistunut...tai ehkä onkin...ehkä se ei vain näy... =) Mutta vielä jonain päivänä...ehkä... toivon =)

Hmmm.... hih.... <3

[Ei aihetta]Tiistai 23.10.2007 04:31

Jep. Ihanaa oli taas. Kivat reenit ja lopuks vähän hierottiin toisiamme. Tai paineltiin selkää. Enemmänki piti mutta ku ei maltettu lopettaa ajoissa ni ei ehitty pitkän kaavan mukaan. Tuli taas siivet selkään. Ja ihanan lämmin keli =O

Kiva ku opettaja vähän testas mua olinko oppinu mitään la reeneistä ku sain vähän ekstraopetusta noin niinku naisnäkökulman kannalta... Jep. Ja olin oppinu =) Turha tulla jätkät mua kuulkaa kuristeleen 8D Oli kivaa ku se tolleen huolehtii =)

Oli niin hyvä mieli että vaikka piti mennä kotiin suoraan ja syömään, ni piipahinpa kuiteski rannan kautta. Jotenki hirmuisen pehmeä olo, sillain sisältä. Tuntuu että....hmm...

On vaan niin tyyni. Sisällä on vaan suuri rakkaus ja hyvä tahto. Jotenki niinku kuplis rinnassa kun niin rakastaa. Voi mä haluun pian saada alkaa parantamaan ja auttamaan ihmisiä...

Mitähän sitä oikein tekis....miten? Miten voin alottaa? Millon? Mitä mun pitää tehä? Millon?

Ah...tää rakkaus... valtava rakkaus... On se ihmeellinen voima. Tuntuu häntäluusta hiusten latvoihin asti... hih =) ihan sellanen niinku enkelit sivelis joka puolelta...sisältä ja ulkoo... On vaan niin hyvä olla. Niin levollinen. Päivällä oli niin....argh....ja nyt on niin...hmmm... =) Pieni hetki, hiljentyminen, lyhyt hetki toista ihmistä hoivaten, hellästi hieroen, ja saavanakin osapuolena... Pieni hetki, kosketus voi muuttaa kaiken.

Heh. Ensin tapellaan ja nujutaan ja väännellään ja aaaaaaaaaaa karjutaan ja paiskotaan toisiaan ja sitte hymyillen hellitään ja paijataan... hihi..... niin. Pehmeä ja kova, kylmä ja kuuma, pieni ja suuri..... vastakkaisuudet tasapainoon.... =)

Hih =) Ah. Ja nyt vihdon ruokaa. Hirvee nälkä. Hih. Ihan höpsö olo. Tuntuu ikävälle jopa kaikki negatiiviset sanatki... "ei, hirvee, ikävälle..." hui kun tuntuu niin ...hih =) Haluun puhua vaan kukkasten kielin nyt =)

Ah oi tämä ihana elämä <3 So smooth..... <3

Ja nyt rakkaat ihmiset, syön ja käyn levolle. Tosin siinä välissä hiukan hellittelen itseäni ja saatan jonkin taian tehdä jotta tämän rakkauteni kipinöitä sinkoilisi teidänkin yllenne =) Aaaaaaaaaaaaaa rakkaus rakkaus rakkaus... ah ihana elämä <3

Olkaa siunatut, oi valon lapset, olkaa huoleti, enkelit ovat suojananne, universumin kaikki rakkauden lähettiläät vartioivat =) Olkoon yönne levollinen, unenne virkistävät, ja jos syystä tai toisesta valvotte, sujukoon yönne vaivatta, olkoon mielenne levollinen. Rakkaus teidän sydämissänne, valo sieluissanne =)

Hyvää yötä =)

[Ei aihetta]Maanantai 22.10.2007 18:56

AAAAAAAAARGH!!!!!!!!!

Oon taas ihan tulessa!

Kierin vaan pitkin sohvia ja lattioita ja raavin seiniä ja ovia ja raastan tyynyjä ja mouruan......

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRRRRGH!!!!!!!!

Mä haluun saada rakastaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Miten voi näin pienessä ihmisessä olla näin iso rakkaus =O

Hullua. En tajuu. AAARHG!!!!!!!!!!!

AAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!

!!!!!!!!!

AAAAAAAAAAAAAAAAAAARRRRH!!!!!!!!!!!!!!!!

Valtava roihu..... Mutta missä kohde!?!?!?!?

Argh.

Haluun rakastaa tän maailmanki hajalle. Ja rakastaa sen sitte taas ehjäks. Paremmaks.

On tää yhtä per*¤&#**!! Rakkaus on ihan hullu keksintö.

[Ei aihetta]Maanantai 22.10.2007 04:42

Tää on jo huolestuttavaa taas.....

Olin taas herätessäni ihan pihalla. Heti ekana ennen ku ees tajusin heränneeni ja oli silmät auki tms niin mieleen het oikein jysähti että onkos taas reenipäivä..... JA ku hetken aikaa rähmittyä silmiäni tajusin että on sunnuntai, ei maanantai, ni alko ihan ahistaa että voe helevata...ei oo reenipäivä....

Mut no hätä. Sitten soikin jo puhelimen muistutus...olin sen laittanu herättään...nii...ja kyllä sitä nyt herätään ennenku ees herätys piippaílee...ku töissä olin ni kyllä oli vaikee herätä...en aina ees kuullu koko herätystä... Nii. Ni siis muistutuksena oli että "Jipii...Sunnuntai =) Painimatolla nujuamaan... Ja kaikkee kivaa =) Ehkä uimahalliin..?"

Siis voi kiesus mua.... Joo. Heti helpotti ku tajusin että pääseehän sitä reenaamaan. Noh. Syöpöttelin ja kahvittelin. Sit vaan liikkarille painimatolle itekseni nujuamaan. Kaatumistekniikkaa ja kärrynpyörää ja potkuja...laitoin patjan seinää vasten ja siihen potkin. Ja sellaen kivan hien pidin jonkun tunnin siinä. Ja sit venyttelin oikein antaumuksella. Siellä on hyvä venytellä ku on tilaa. Saa pyöriä. Ja tietty alku- ja loppumeditaatiot ja muut rutiinit ihan niinku reeneissä kuuluu. Niistähän ei luisteta.

Siittä sitte suoraan salille. Selkä-haukkarireeni. Aika jumppaahan tää vielä on mutta eiköhän nuo lihat kipeeks tuu huomenna... Hoppas. Piti oikein repiä itteni pois salilta...olin siinä vaiheessa jo yli kolme tuntia liikkarilla viettäny...mut en malttanu vielä lähte...piti vatsajumppaa tehä ja selkäjumppaa ku en pysty polven takia penkissä tekeen selänojennuksia. Ja venyttelin taas.

Jep. Kotona taas ruokaa. Ja niiiiiiin teki mieli vielä lähtee lenkille mut onneks en.... Jotain rajaa.

Aaah. Jee. Ja huomenna on sitte oikeet reenit =) Ja päivällä vois käydä lenkillä. Jep.

Heh. on kyllä hauskoja muistutuksia mulla olllu herätyksinä...joka aamu jotain...noh, esim tää: "No ni..jotain kivaa jo=)" tai "Jipii reenit 13.00 =D " tai "Jiihaa!!!!! Ihana pitkä päivä eessä =D Kaikkee kivaa =D" tai "Kiva kiva kiva jee jee jee :-D" tai " jeepä jee taas :-D" tai " Ihkua aamua jee jipii :-)" Ja nää kaikki siis vaan tältä viikkoo.....

Ei oo ainakaan asennevammaa mulla.....????

Jep. Nyt koitan vähän hiljentää mieltä ennenku meen taas näkeen unia reenaamisesta... mrh... Huokaus.

Levollista yötä koko maailmankaikkeudelle <3 Siunausta ja valoa jokaiselle kautta universumin <3

[Ei aihetta]Sunnuntai 21.10.2007 02:15

Mä haluun katanan. Mä haluun katanan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

HALOO!!!!!!! MÄ HALUUN KATANAN!!!

Oikeesti. MÄ haluun katanan.

Jep. Ja kattokaa ihmiset elokuva Lentävien tikarien talo.

OOOOOOOOOOOOO rakkaus =OOOOO

Ja nyt on sellaset fibat että lähettävä yön pimeyteen husimaan lattialastan varrella ja loikkimaan itteni nurin uudestaan ja uudestaan. Mut rantahiekalle on pehmee mätkähtää. Vaikka ninjahan mätkähtää vaikka asvaltilleki pehmeesti. Ja vaikka mätkähtäski vaikka kovaaki ni so?

Jep. Vedän kissanaisninjapuvun (mielikuvituksessani, siis ei mulla oikeesti sellasta oo...vielä ;)) ja katoan yöhön...

......ksssssssss................