IRC-Galleria

Pyyteettömyys....



Annanko minä oikeasti pyyteettömästi kaikille kaiken anteeksi...

vai vain saadakseni kärsiä ja olla marttyyri...

saadakseni maksaa karmavelkani, saadakseni itse anteeksi,

saadakseni lopulta palkkion vapauden muodossa,

rakkauden ja onnen muodossa...




Nielenkö ja otan vastaan parhaani mukaan hammasta purren,

taistelen jatkuvasti ollakseni valittamatta mistään,

hoenko itselleni jatkuvasti että olen tämänkin itse tilannut,

että saan vain ansioni mukaan...




Muistutanko itseäni jatkuvasti omasta alhaisuudestani,

omista pahoista teoistani ja epäkypsyydestäni,

epäkelpoisuudestani ja itsekkyydestäni,

typerästä käytöksestäni ja hölmöilyistäni,

kaikkien kymmenen käskyn moninkertaisesta rikkomisesta,

totuuden nimeen vannomisesta valheeni perään,

itseni ylentämisestä, tärkeilystäni ja kerskailustani...




Pyydänkö ja toivonko lisää kannettavaa,

haenko tilaisuutta maksaa,

haalinko muiden murheita,

tekeydynkö uhriksi,

leikin pyhimystä.....




Ruoskinko häpeää harteilleni,

nöyryyttä sanoihini,

eleettömyyttä tekoihini,

lempeyttä vihani ylle,

hymyjä tuskieni sekaan,

uhrautuvuutta vaatimusteni tilalle,

anteliaisuutta ahneuteni peitoksi,

häveliäisyyttä estottomuuteeni,

vaatimattomuutta ylpeyteeni,

epäitsekkyyttä kateuteeni,

totuuden jyviä valheisiini...




Siksikö inhoan ja halveksun itseäni,

häpeän kaikkia tekojani,

pyydän anteeksi olemassa oloani...




Teenkö tämän kaiken...

teenkö todella tämän kaiken

tämän kaiken ja vielä paljon enemmän

vielä paljon enemmän kuin luulenkaan...




Teenkö tämän kaiken todella pyyteettömästi?




Vai toivonko vain vastineeksi armahdusta,

arvostusta ja kunnioitusta,

kiitosta ja ystävällisiä eleitä,

rakkautta ja läheisyyttä,

ystäviä ja ihailua,

hellyyttä ja turvaa,

miestä rinnalleni..........




Luulenko huijaavani,

petkuttavani maailmaa,

luulenko saavani

luulenko niin vain saavani

saavani vapautuksen valtavasta taakastani

vapautuksen karmavelastani.

Esko Jalkanen:
Luonnon salaiset voimat ja niiden käyttö 1-3

Caroline Myss:
Hengen anatomia
Sielun sopimus

Elsa Barker:
Kirjeitä valon maailmasta.

Liisa Riikonen:
Sateenkaaresta todellisuuteen

C.W. Leadbeater
Luonnonhenget

?????
Raamattu

Elias Lönnrot:
Kalevala
Kanteletar

Merja Niemi:
Valon maailmassa

Kari Heusala:
Miehen seksuaalisuus
Naisen seksuaalisuus




Ulla-Maija Aaltonen :
Kiitos Suomen hevoselle

Eino Leino:
...kaikki runot...

Saima Harmaja:
....kaikki runot...

Liisa Laukkarinen :
Oi Nausikaa

Aleksis Kivi:
Täällä Pohjantähden alla
Tuntematon sotilas

Jean M. Untinen-Auel:
Maan lapset - sarja eli

Luolakarhun klaani
Hevosten laakso
Mammutin metsästäjät
Tasangon vaeltajat
Luolien suojatit

Paskahan mä olen joo niin,

arvoton kusipää ja hirvee hullu ämmä.

Haluaisin taas jonnekin kauas kauniiseen paikkaan,

jonnekin missä en olisi minä.

Mutta tiedän, tämä on vain kahlattava läpi.

Ja joskushan kai olen tämänkin tilannut.

Mutta ehkä, ehkä vielä joskus....

ehkä vielä joskus joku...

ehkä joku vielä joskus voisi....

voisikohan joku minuakin joskus...

edes vähän...

edes vähän aikaa...

voisiko joku joskus minuakin edes vähän aikaa rakastaa?

Rakastaa ihan kokonaisena,

sellaisena kuin olen...

voiko kukaan tämmöistä rakastaa...

tämmöistä tämmöisenä...

kuinka joku vois tämmöistä rakastaa...

kukaan muu kuin minä itse,

ja Jumala.

Hih...on tää vaan...eilen taas illalla kävin salilla. Pitkästä aikaa eron jälkeen. Ja siellä tapahtui hauska juttu, en siitä sen enempää.... mutta joka piristi ja antoi hirveästi iloa ja toivoa.

Sitten vielä siellä venytellessäni tapasin pikaisesti ihanan ystävän, joka pyysi minua mukaan uuteen harrastukseen, ja oli muutenkin niin ilahduttavan lempeä ja lämmin...

Oli niin kevyt olo koko illan, hymyilin.... ja sitten vielä mukavat keskustelut parin ihmisen kanssa galleriassa =)

Ja tänään töissä oli niin mukava ja lupsakka ilmapiiri, iloista ja nauravaa sakkia. Enkä saakaan lomautusta! Ei siis tulekaan niin tiukkaa rahojen kanssa.

Joogaankin sain itseni pitkästä aikaa, salilla kävin rakkaan ystäväni kanssa ja oli kivaa. Sitten vielä sain lämpimän puhelun rakkalta exältäni, joka oli huolissaan voinnistani ja sanoi muutenkin pari ihanaa asiaa. Ja sen lisäksi minua taas taidettiin ohjata...parantamisen pariin... Mulla on niin kauhea rakkauden jakamisen tarve ja halu parantaa ja auttaa, pääsen seuraamaan hyvin läheltä ihmeellistä taikaa... tosin itse hoidettavaksi, mutta kuitenkin.. tämä sattuma tuntuu kertovan jotain....

Voi miten olen taas kiitollinen!! Elämä on kuitenkin ihanaa ja ihmeitä täynnä!!!

Ja sataa vettä...!!!! Kesä tulee =D

Äiti, hyvää syntymäpäivää!

Äiti, hyvää syntymäpäivää!

Äiti!!!

Äiti!!!!!

Äiti, kuuletko!??!?!

Äiti, äiti, hyvää syntymäpäivää!!!!

Äiti, mä tiedän että sä kuulet.

Äiti rakas, hyvää syntymäpäivää.

Tiedän että sulla on siellä kivat juhlat ja paljon rakkaita.

Äiti mulla on niin ikävä sua.

Äiti.

Nyt ei taas mikään auta.

Ei mikään.

Kun vain jaksaisi.

Jaksaisi odottaa.

Jaksaisi odottaa.

Haluaisin lentää jonnekin kauniiseen paikkaan.

Jonnekin missä en olisi minä.

Ei kuolemakaan mitään muuttaisi.

Ei oleminen lakkaa kuolemaan.

Sama paska edessä seuraavassa elämässä.

Kai tämä on vaan kahlattava.

Kuinkahan sitä jaksaisi.

Kun ei rukouskaan tuo voimaa.

Kun ei rukouksiinkaan vastata.

Kun ei mikään auta.

Kun vain jaksaisi odottaa.

Jaksaisi odottaa.

Huokaus.

Jaksaisi odottaa.

Huokaus.

Jaksaisi odottaa.

Jaksaisi odottaa huomista.

Huomista joka toisi onnen.

Edes pienen ihmeen.

Edes hiukan toivoa, pienen lupauksen.

Vaikka pettäisikin lupauksensa.

Kun vain antaisi hetkeksi voimaa.

Jaksaisin odottaa.

Polje minut jalkoihisi
ruoski ja piiskaa
sylje kasvoilleni
kiroa minut

Valuta haavoihini suola omistasi
hukuta minut vihaasi
kosta, kosta katkeruutesi minulle
satuta syvältä sisimmästäni

Raavi ja raasta sydäntäni
petä ja loukkaa
puhalla jäätävää vihaa
revi, kynsi, pure

Kaada ylleni omat harhasi
käytä koetinkivenäsi
luule omaksi kuvaksesi
tyrkytä tapojasi

Villi talttumaton tuli sielustani ei sammu
vain sieppaa se kituvat kiukkusi kipinät
sulattaa ne räiskyvässä pätsissään
valaa niistä murtumattoman pannan

Taivun ja kierrän, vaan en väisty
aloillani pysyn, en selkääni käännä
katson tekosi taa
kuulen salatun itkusi

Takoo sydämeni vahvemmin
hehkuu lämpöni lempeämmin
sulattaa jään sanoistasi
vapauttaa sinut kiroistasi

Tule, tule syliini, istu polvelleni
silitän hiuksiasi, pyyhin kyyneleesi
rakastan sinut lapseksi jälleen
sinuksi joka sinä olit

Rakkaus on lempeä aalto, hellä tuuli joka meitä ympäröi jatkuvasti,

puhaltaa huolet ja epätoivon pois, huuhtoo turhat pelot ja raskaat taakat mukaansa,

jauhautumaan uoman kiviin hienoksi hiekaksi,

joka lietteenä synnyttää ravinteikkaan kasvualustan uudelle elämälle.

Virtaava vesi ja voimakas tuuli tuntuvat kylmiltä ja jäätäviltä, mutta mitä vahvempia ne ovat,

sitä tehokkaammin ne meitä puhdistavat ja uudistavat.

Ainut tehtävämme on pysyä tiukasti kiinni juurillamme, ja siinäkin meitä autetaan...

Meidän ei tarvitse muuta kuin pyytää ja luottaa,

niin pian jo pysymmekin aloillamme, aivan itsestämme,

ja virta ja tuuli laantuvat helläksi virvoittavaksi, hyväileväksi,

soljuvaksi ilon tanssiksi.

Kaiken tämän olen itse tilannut, itse itselleni järjestänyt.

Kaiken tämän itse maksan, muru murulta maksan sydämelläni.

Onneksi jokainen maksuerä keventää taakkaani,

ja jonain päivänä vielä on velkani maksettu.

Jonain päivänä, jonain hetkenä,

minut armahdetaan.

Silloin on onneni rajaton, rakkauteni ääretön.

Ehkä silloin palan, räjähdän salamana taivaalle,

sillä se riemu ja onni, kiitollisuus...

se kaikki riemu ja kiitollisuus....

se tulee olemaan niin ylitsevuotavainen.

Kaikki tämä rakkaus täyttää minut silloin niin täysin,

kaikki nämä surut jotka silloin muuttuvat onneksi,

ei mikään maallinen keho voi kestää niin valtavaa energiaa,

ehkä silloin sieluni vapautuu enkä tarvitse enää tätä.

Pääsen silloin lepoon.

Kunpa vain jättäisin jälkeeni vain kauniita asioita,

hyviä kultaisia muistoja, onnellisia ihmisiä,

monia hyviä tekoja, auttamiani ihmisiä,

herättämääni valoa, nostattamaani voimaa.

Kunpa en jättäisi jälkeeni ikävää, kaipuuta,

surua ja eroahdistusta, menetyksen tunteita,

kunpa jättäisin jälkeeni vain onnellisen odotuksen,

luottamuksen ja uskon jälleennäkemiseen.

Kunpa vain voisin pysyä opastamassa,

kantamassa ja tukemassa,

lohduttamassa suruissa,

valamassa uskoa epätoivossa.

Kunpa voisin enkelinä kulkea

kaikkien näiden rakkaiden ihmisteni apuna.

Kaikkien näiden rakkaiden,

jotka ilonani olivat,

jotka minua rakastivat,

kaikkien näiden rakkaiden,

jotka minua satuttivat,

jotka minut näin rikkoivat.

Kunpa voisin hellästi ohjata kaikkia näitä rakkaita,

jotta he tältä välttyisivät,

jotteivät tekisi enää näitä virheitä,

jotteivät joutuisi maksamaan tätä samaa hintaa,

samoista teoista kuin itse maksan.


Kunpa vain voisin.