IRC-Galleria

Tänään piti käydä taas sitten töissä. Eikä vain käväistä, vaan siellä meni lopulta yli 10 tuntia. Kraah. Meinasi räjähtää jo pää, kun oli taas ihan umpikujassa sen suhteen, että mitä tästä tulee. Mutta tulihan siitä jotain. Aamulla meinasi tosin tulla perkele, kun yritin avata pyöräni lukkoa. Se oli jäässä, joten kipaisin sisältä lukkosulaa ja sitä ruiskutin lukkopesään. Noin, uusi yritys. Ei, avain ei mene edes yhtään pesään sisään. Lisää lukkosulaa ja nyt sitä valuu jo housuilla, käsillä ja takissa. Uusi yritys, eikä avain mene vieläkään sisään. Vittusaatanaperkele alkaa kajahdella, tursutan sitä lukko"sulaa" niin että soi ja yritän uudestan. Eeeehhhh! Lopulta sitten lämmitän avainta sormien välissä, tungen sitä pesään, otan pois ja lämmitän uudestaan ja aukeaahan se lukko siinä vaiheessa kun olen tuhrannut 20 minsaa ja joka paikka on siinä helvetin lukko"sulassa", joka ei sulattanut muuta kuin hermoni. Kyseessä taitaa olla sama juttu kuin jotkut puhdistusaineet, joita mainoksissa vain suihkaustaan ja sit muka lähtee lika. Moni naureskelee sille ählypizzeria "No se oli vain mainos" -vitsille, mutta se pätee hyvin myös ihan perustuotteisiin. Ei se oikeasti mitään sulata, se on vain mainos :)

Hieman hupaisampaan ongelmaan, nimittäin vessa-ovi-askelongelma, tämä jokaisen tuntema ilkikurinen riiviö! Toimistossamme ei ole vessoja, vaan vessat ovat kahden oven takana tietotalon käytävällä. Miesten vessasta on 2.5 askelta ensimmäiselle ovelle. Tässä onkin ongelma! Jos otat kaksi pitkää askelta, yletyt tarttumaan oven kahvasta ja käyttäen sitä vipuvoimana aukaisemaan oven ja samalla vauhdilla kampeamaan itsesi siitä sisään. Tämä vain näyttää typerän määrätietoiselta. Toinen vaihtoehto on ottaa 3 askelta, mutta silloin joutuu sipsuttamaan, koska se matka on vain 2.5 askeleen pituinen. Eli näyttääkö sipsuttajalta vai kirvesmieheltä?

Kun asiaa jää miettimään, iskee askelsuorituskammo. Otanko 2? Vai 3? Yritänkö jotain uutta? Kun toinen askel lähtee pitkänä, sitä tajuaa menettäneensä mahdollisuuden kolmeen askeleeseen, mutta koska ensimmäinen oli lyhyt, riittääkö toisessa enää pituus. Käsi venyy kohti kahvaa ja askel venyttää haarojani, mutten ylety kahvaan. Voi helvetti! Jäin askelten väliin! Askeleeni on niin leveä, että menetän tasapainoni, jos nostan toisen jalan ilmaan ja koska käsi ei ylety kahvaan, en voi sitä apunakäyttäen ponnistaa pystyyn. Lopulta jään haara-asentoon 10 sentiä käsi kahvasta. Jos joku tulisi vastaan, hän varmaan katsoisi minua oudosti, mutta kun sanoisin jääneeni askelten väliin, hän tajuaisi heti. En voi olla ainut, jolla on vaikeuksia päättää tuleeko vessasta kahdella vai kolmell askeleella!

Viikko sitten kännissä telottu käsi on alkanut kettuilemaan ihan toden teolla. Se on kipeä vain joissain asennoissa, jotka ovat hieman yllättäviä. Tämän takia kättä ei osaa varoa. Pelkän kivun lisäksi siitä menee väliltä voimat ja siitä kuuluu hirveä rutina, jos sitä pyörittää (no niin kaikista nivelistä). Välillä myös tuntuu, kuin joku puristaisi jotain jännettä ja se "hyppää" sit kohdalleen ja kipu hellittää. Olen nyt muutaman päivän sitonut tuon käteni siksi, etten rasittaisi, muttei tämäkään tunnu auttaman. Sitomisesta huolimatta sen saa vahingossa aina väännettyä kipeään asentoon ja nyt käykin niin, että kun kädessä on koko päivän side ja sitä pois ottaessa käsi tuntuu hyvältä, niin aamulla herätessä käsi on taas yhtä kipeä kuin eilen. Side taitaa siis enemmän estää kipua kuin itsessään parantaa kättä.

Risukasassa on kuitenkin aurinkoista, koska jostain syystä tykkään ihan hirveästi siitä, kun joku kohta on sidottu. Kyseessä ei ole mikään fetissi tai seksuaalinen tykkääminen, vaan se on muuten vain kivaa ja coolia. Jos uskaltaisin ja voisin pukeutua vain ja ainoastaan niin kuin itse haluaisin, minulla olisi toisessa kädessä paksuhko rannenauha (valkoinen, jossa on punainen risti) ja toinen käsi olisi aina siteellä sidottu ranteesta, mielellään värillisellä siteellä. Vaihtoehto kaksi olisi se, että pitäisin ilman syytä rannetukea, sellaista hienoompaa ja kalliimpaa Instrumentariumista saatavaa mustasinistä. Nuo ovat vain cool. Rakastan myös sitä, jos jollain tytöllä on polvituki tai vaikka angstviiltelyn takia sidotut kädet. Ei, en rakasta polvivammaa, enkä viiltelyä, vaan vain niitä laitteita ja kääreitä. Kääreen pitää kuitenkin olla puhdas, koska on ihan sairaan etovaa kun joku vaikka leikkaa puukolla sormeensa ja siihen laitetaan lääkärissä sellainen "tuppi", joka on sit kahden viikon päästä rypäleinen, ruskeanharmaa ja epäsiisti. Yörgh.

Tajusin, että mulla on pian synttärit. Gää. En taho. Minun kai pitäisi pitää juhlat, mutten ole varma jaksanko, enkä ole varma haluanko stressata ihan hirveästi asiasta tai aiheuttaa sillä itselleni mielipahaa. Tottakai olen tosi iloinen, jos joku tulisi vieraakseni, mutten jaksa erikseen kutsumalla kutsua paljoa väkeä. Koko juhlaa ajatellessa olin kokonaan unohtanut lahjat. En minä kavereilta lahjoja tartte, mutta kotiväen kanssa on ollut tapana lahjoja ostaa. Öäm. Mitä mä tahdon? En halua pyytää vain rahaa, koska se ei ole lahja ja menee vain ruokaan. Plaah. Minulla ei ole myöskään mielessä mitään isoa ostosta, jossa voisi helpata. Pelit-lehden vuositilaus pitäisi tosin kohta uusia, mutta sekin on jotenkin vähän ankea lahja ja jos oikein muistan, jaksokin vaihtui vasta huhtikuussa (+ 3kk karanteenia irtonumeroina ostaen, jotta saan taas -50%).

Olen ostanut pari pleikkaripeliä itselleni, joihin toki voisi osallistua ja toki ostoslistaa riittää vielä. CDONista haluaisin levyjä ja leffoja ja muualta kirjoja ja julisteita ja ties mitä. Muttei tule silti mieleen oikein mitään selvää, että tämän mä tahon! Tai ei tullut, mutta nyt tulee. Tahdon Mehanon elektroniikkarakentelusarjan! Olen niin pitkään tuosta haaveillut, että nyt se on aika ostaa. Joojoo, se on tarkoitettu lapsille, mutta kun niissä aikuistenversioissa pitäisi juottaa, eikä mun käsillä ja silmillä juoteta. Tässä versiossa riittää kun tökitään johtoja ja komponentteja lautaan ja kytketään virrat. Tulee mieleen ihan amis, jossa oli niin kiva aina joko oikeasti tehdä jotain mahtavia laitteita tai vaihtoehtoisesti leikkiä hullua tiedemiestä ja testata, mitä käy jos kondensaattorin laittaa väärinpäin (se räjähtää ja sylkee hapot silmille, toim.huom). Jeij!

Kai mä jotain muutakin haluan, mut ainakin ton. Itselleni ostin jo Burnout 2:n pleikalle ja jos valtio viimeinkin jaksaisi maksaa minulle penniäkään rahaa, voisin ostaa jotain erikoisempia vaatteita. Maihariraitasukista olen haaveillut ja ehkä sen rannetuenkin voisi ostaa ihan vain kuuliusmielessä. Niin tai sit sen rannenauhan! Tahtoisin myös kaulapannan. Arh, valintoja, valintoja.

Ps. Tänään on ollut herkkyyspäivä. Frendit, :'( Simpsonit, :'( Mainokset, :'( Ainiin, se Knorrin keittomainos on ihana musiikin takia, kun taas "Hei olen Pinja" on niin ärsyttävä mainos, että tekisi mieli kuristaa se Pinja. Ärf. Hän pilaa Pinjaon nimen. Mi dollar... Nou saiböl :(