IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

Blogimerkintä

« Uudempi -

Elämäni paras loppukesä, osa 2Tiistai 24.01.2012 01:17

...jatkoa osalle 1...

Miten valmistaa makkaraa niin, ettei siihen kyllästy? Tästä aiheesta on tehty useita leffoja, sarjoja, kirjoja ja sarjakuvia. Tiedättehän sen, kun joku henkilö/perhe on jossain ja heillä on hillitön määrä / vain ja ainoastaan jotain ruokaa X, josta he sitten kokkaavat pullia, keittoja, kastikkeita, höysteitä, patoja, jälkiruokia ja vaikka mitä. Makkara on hyvin mukautuvainen ruokatuote ja olen siihen astisen elämäni aikana tehnyt köyhyyttäni tuhansia makkararuokia varmaan sadalla eri variaatiolla. Kuopion Prismassa kun paketti lenkkiä maksoi 2.90 mummonmarkkaa, ollen Suomen kolmanneksi halvin makkara. Sopi minulle, jonka ruokabudjetti oli lukioiässä 10 euroa kuussa. Mutta nyt minun ei tarvinnut keksiä reseptejä köyhyyttäni. Minulla oli hitto makkaraa pakastin ja jääkaappi täynnä. Kun sinulla on jotain lähes täydellistä ruokaa, sinun ei tarvitse keksiä tuhatta eri tapaa syödä sitä, vaan tasan kaksi tapaa riittää:

Tapa yksi, tuttavallisemmin ”halkaistu kyrsä paahtoleipäpedillä”, ei ole reseptinä hirveän haastava. Paista kyrsä. Paahda leipä. Halkaise kyrsä pystysuunnassa kahtia. Ole tarkka tässä, vaakasuunnassa katkaistu kyrsä vierii pois leivältä! Voitele leipä, laita kyrsät sen päälle ja pursota sinappia ylimmäiseksi. Nauti ja pyyhi sinapit huulistasi samalla hörppien täysmaitoa suoraan purkista tiskialtaan vieressä seisten ja sitä rinnuksillesi roiluttaen. Jos olet rikas, laita vielä alle juustoviipale. Tämä on siis ainoa kerta kun juustoviipale tulee minkään alle, mutta valitettavasti juuston päälle ei voi laittaa sinappia, joten se ei voi olla ylimpänä.

En ollut silloin kuullutkaan vielä karppaamisesta ja normaali päiväannokseni oli muutenkin noin 10-15 viipaletta leipää, joten yksi hyllyllinen paahtoleipää hupeni äkkiä. Olisi huvennut ihan normioloissakin. Maidotkin oli juotu pilaantumisen edeltä ja olin tehnyt kämppikseni kanssa sopimuksen, että hän saa 90% jääkaapista, jos minä saan 90% pakastimesta. Jääkaapista löytyi siis enää sinappi ja homehtunut kurkku, kaikki muu ruoallinen omaisuuteni oli pakastimessa. Alussa kehtasin ehkä tasan yhden paketin sulattaa ja paistaa pannulla, kunnes aloin syömään makkaraa vielä ykköstäkin paremmalla reseptillä.

Tapa kaksi, tuttavallisemmin ”käräytetty kyrsä”, toimii seuraavalla tavalla: Ota pakastimesta jäinen makkarapaketti. Vuole puukolla pakettiin reikä ja revi kaksi (2) hiillosmakkaraa esille. Poista mahdollinen muovikuori, jos paketti on tarttunut kosteuttaan kiinni. Vedä jäiseen makkaraan sahateräisellä puukolla ohuita viiltoja. Heitä uunipellille, laita 250 astetta lämpöä ja mene kakille. Epämääräisen ja kutkuttavan pitkän ajan päästä haistat kämpässä taivaallisen tuoksun: paistettu makkara. Siis paistamalla paistettu, ei pannulla vähän pinnalta lämpsäytetty.

Paistotapa on sinänsä aika brutaali makkaralle, koska sen makkaramainen ulkonäkö muuttuu enemmän Kärpänen Remake:sta tutuksi fuusioksi muodon ja muodottomuuden välillä. Maku on kuitenkin yllättävästi hyvin erilainen pannulla lämmitettyyn verrattuna, aivan kuin kyse olisi kokonaan eri makkaralajikkeesta. Makkarassa on vahvempi aromi ja se on kuivuttuaan vähän kiinteämpi. Hieman kuivakka on kuitenkin samalla erittäin rapea, joten makkara ei ole millään mittapuulla pilalla, vaan päin vastoin noussut uudelle olemisen tasolle. Sinappivalinnoista ehdottomasti sanottava se, että ykköstyypin makkara vedetään aina ”kinkkusinapilla”, eli väkevällä ja makealla, kun taas kakkostyypin makkaraan sopii täydellisesti Dijon. Suolaisehko, vähän voimainen sinappi, joka pehmentää hieman makkaran vahvaa makua.

Joku voisi pitää vain kahta, tai itseasiassa suurimman osan ajasta vain yhtä makkarantekotapaa jotenkin tylsänä. Kyse ei ole kuitenkaan vain tavasta tehdä makkaraa, vaan tavasta syödä sitä. On nimittäin vissi ero aamupalamakkaran, lounasmakkaran, huikopalamakkaran, ”aamuyöllä klo 03” makkaran välillä ja koska köyhänä kävelin aina 7 kilometriä baarista kotiin, niin mikään ei maistu paremmalta kuin uunissa poksautettu kyrsä viideltä aamuyöllä. Makkaraan assosioitu ilot ja surut. Makkara oli läsnä kun masensi ja makkara oli se palkinto jolla itseäni palkitsin lenkin jälkeen. Makkara juhli kanssani, makkara kuunteli pahaa oloa vessassa ja makkara lohdutti kun sattui. Makkara herätti, makkara tuuditti uneen ja makkara oli se päivän pieni piriste, jota juuri kaipasin! En tarvinnut jälkiruokaa, en eturuokaa enkä mitään muutakaan. Makkara oli pääruoka, jälkiruoka, alkupalat ja salaatti.

Elävästi mieleeni jäi se päivä, kun palasin keskustasta jostain lukuisista opiskelijabileistä. Kävellen, koska kuten sanoin, olin köyhä. Ennen ja jälkeen makkaraepisodin otin kävelyevääkseni matkan varrella olevasta grillistä kebatin, mutta nyt pidin itseäni tahallani nälässä, koska tiesin kotona odottavan ah niin maistuvaa makkaraa. Seitsemän kilometriä kävellen on pitkä matka, pienessä hiprakkuudessa vielä pidempi ja aamuyöllä neljän jälkeen tätäkin pidempi. Kesä alkoi olla jo selvästi ohi, olisi itseasiassa loukkaus kesää kohtaan kutsua sitä päivää enää kesäksi. Ulkona oli sumua, linnut visersivät haikeasti saapuvaa syksyä kohden ja kastehelmet kukkien pinnalla näyttivät jäätyneeltä lumelta lakastuneessa maassa. Askel, toinen, kolmas, tuhannes, viidestuhannes. Vielä jaksaa. Pienen lepotauon aikana viereeni ilmestyi toinen opiskelija, miespuolinen jamppa, en muista miltä puolen, enkä muista minkä niminen. Koska määränpäämme oli melko sama, päätimme yhdistää voimamme aivan kuin Frodokin siinä tunnetussa kirjassa teki. Synkkä taivallus muuttui hilpeäksi anekdoottien lennellessä pitkin ilmaa. Lopulta, kuin yllättäen, seisottiin räkä nenästä tippuen kädet kohmeessa kämppäni alaovella. Moikkamoi, oli kiva tavata... paitsi jos, tykkäätkö makkarasta?

Ja niin me istuttiin solukämppäni keittiössä, kello noin 07:00 ja söimme kaksi uunikyrsää mieheen sinapilla. Vaikken tähän ihmiseen enää törmännytkään, niin olen varma, että hän jossain kertoo samaa tarinaa itsekin. Tuntematon tietotekniikkalainen, joka tarjosi hänelle maukkaat uunikyrsät, silloin jo kovin vähistä varastoistaan. Se oli elämäni paras loppukesä.

Mitä tein kun makkara pari päivää myöhemmin loppui? Ostin kurkkua. Ja paketin hiillosmakkaraa.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.