IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

Tämä päivä alkoi perinteisesti. Lomaunet eivät tuntuneet missään kun aamulla niin vitutti ja väsytti, työ ei oikein maistunut ja koska tänään on jo tiistai ja olen lähdössä perjantaina suoraan töistä takaisin savoon isoveljen synttäreille, niin arkipäiviä tässä viikossa on vain kolme. TODO-lista on kilometrin pitkä ja veivasin sitä päässäni. Jos tänään kävisi parturissa, niin paitsi kun pitää käydä kaupassakin ja parturin jälkeen tiputan hiuksia kauppaan, mutta en mä voi maito kassissa mennä parturiin ja pitäisi myös ostaa printteri, vaatteita, uusi laukku ja juoksukengät, mutta kun parturi menee jo seitsemältä kiinni ja blablabla. Tuntui, että aivot räjähtää, kuten lähes joka päivä tuntuu minun pohtiessa useaa yhtä huonoa vaihtoehtoa keskenään. En osaa päättää mitään, koska jokainen vaihtoehto sisältää aina jotain paskaa tai ongelmia ja lopulta vain muserrun kaaoksen alle, enkä tee mitään. Jossain vaiheessa iltapäivää vallalla olikin vahvin vaihtoehto, menen tänään suoraan töistä kotiin ja sit huomenna mietin tuplasti enemmän, miten saan kaikki hoidettua 2 päivässä...

Työpäivä loppui, hyppäsin firman shuttleen kun se tarjolla oli ja päädyin normaalia nopeammin Erottajalle. Muutaman askeleen jälkeen pääni hiljeni. KESÄ! Tai siis kevät! Kaikkialla oli ihanan kuivaa, ilma leijui ihanaa sumua, joka ei ollut märkää kastesumua, vaan kuivan tunnelmallista saaste/pölysumua, joka minusta tekee kaupungista kaupungin. Ilma tuoksui kuivahkon kiviseltä, ihmisiä oli ympärillä ihan hirveästi ja minulle iski hillitön himo kiertää baareja ihan vain siksi, että saisin lähteä baarista pikkuhuppelissa keväistä kuivaa tietä kohti seuraavaa. Aaah! Ihanaa! Ihanata!

Sain puhuttua epäjärjen ääneni hiljaiseksi ja vaikka olisinkin niiiin tahtonut jäädä kylille, oli pakko hoitaa asioita. Hyppäsin metroon ja sillä Ruoholahteen, menin parturiin ja tukastakin tuli ihan nätti, vaikka näytänkin ehkä enemmän lesbotytöltä kuin mieheltä. Noh, kasvaahan se. Viileä kesätukka teki hyvää, koska sen jälkeen kaikki olikin yhtäkkiä selvää. Päätin, että on parempi tehdä nyt jotain jotenkin, kuin yrittää keksiä kaikkein optimaalisinta ratkaisua ja olla tekemättä mitään. Menin pää täynnä hiuspätkiä (ei ne parturissa koskaan niitä pois saa, vaikka vähän sutivat) kauppaan ja ostin niitä tuotteita, mitä vain K-kaupasta saa. Löysin samalla lastenosastolta iiiihan punaisen tyylikkään olkalaukun, jonka ostin pois kuleksimasta. Sit kotiin, tavarat jääkaappiin, seuraavaan kauppaan ja kotia. Matkalla kohti kämppää huomasin, että siellä oli upea auringonlasku ja rappusia noustessa mietin, että olisipa kiva lähteä kävelemään. Tuttu konditionaali ja jotenkin se oli sama kuin "olisipa kiva olla miljonääri" tai muu mahdoton kiva toive. Kun pakkasin ostoksia jääkaappiin, ajattelin että kissan vitut, mikä ihme mua estää lähtemästä!

Kanat uuniin, ihqu punainen olkalaukku olalle, johon heitin punaisessa kameralaukussa olevan vaaleanpunaisen kameran (hmm, punainen taitaa muodostua lempivärikseni) ja lähdin kävellä räköstelemään kohti auringonlaskua. Niin helppoa se oli, kun kerrankin teki, eikä isi-konditionoloinut. Eihän se mun elämä autuaaksi siellä kävellessä revennyt, mutta kivaa oli kun sai tehtyä ja otin plinnustakin kuva.

Katsokaa, se on naakka!
Olipahan virkistävä viikonloppu. Kerrankin yksi viikonloppu ilman bileitä, pileitä, kili-pailuja, juhlia, pibbaloita ja hulabaloita. Junamatka kotiin ja junamatka pois toki vie niin älyttömästi aikaa, että eihän tässä reissussa olisi ollut järkeä ilman pääsiäistä, mutta nyt on kivaa kun torstain sai olla Helsingissä ja maanantaikin jää vielä ihan kokonaan ja silti kotonakin sai olla ihan olemalla. Olisihan siellä ollut kiva olla pidempääkin, mutta äitin lihapatojen, kalapatojen, mämmipatojen, kalakukkopatojen ja pashapatojen ääressä olisin lihonnut muodottomaksi viikossa.

Jos kotona tulee syötyä, niin siellä tulee myös liikuttua. Eihän sitä tietty 3 päivässä ennätä käydä kuin 3 kertaa lenkillä, mutta onhan se sekin jo huima ero yksinoloon, jolloin tulee käytyä kolmesti kuussa lenkillä. Enemmän vain toivoisi kotiinkin jotain hauskuutusliikuntaa, esim. uusi koiranpentu jota voisi jahdata pihalla ja siten voisi liikkua ilman että kaikki liikkuminen liittyy aina lenkillä käymiseen. Vähemmän yllättäen kun lenkin makuun pääsi, niin kotiin palattua olisi vielä mieli tehnyt polkea crosstraineria ja jos keli olisi sallinut, sitten olisi ollut kiva lähteä pyörällä uimaan ja riekkumaan veteen. Tyhmäähän se olisi ollut itsensä liialla liikunnalla pilata, mutta se tunne, kun haluaa liikkua, on todella ihanaa. Harmi vain, ettei siihen aina ole järkevää mahdollisuutta niin että se pysyisi hauskana. Useaa lenkkiä kun ei voi päivässä tehdä tai rikkoo jo valmiiksi rikotut jalkansa, mutta kun ajattelee lapsutta, niin sehän oli yhtä liikettä. Pyörällä, pyörättä, puita pitkin ja käsillään kävellen.

Haaveeni tulevaisuudesta tarkentui myös hieman. Olin joskus laskenut, että jos olisi puoli miljoonaa euroa rahaa, voisi elää loppuelämänsä koroilla ja rahaa jäisi tilille vielä saman verran. Tämä tarkoittaisi noin 2000 euron kuukausittaista ”palkkaa”, jolloin voisi jättäytyä työelämästä. No valitettavasti 2000 eur /kk ei riitä tietenkään onnelliseen elämään ja etenkin työttömyys tarkoittaisi sitä, että vapaa-aikaa varten pitäisi palkata ihmisiä pakottamaan minut tekemään asioita ja se on kallista. Puhtaana käteen joku 5000 e/kk alkaisi olla sellainen, että sillä voisi elää jo paremmin. Jos omaan elämään käyttäisi esim. 3000 eur, niin 2000 jäisi harrastuksiin ja personal trainerin palkkaamiseen. 5000 euron kuukausipalkka ilman työtä vaatisi sitten jo 1.25 miljoonan euron omaisuutta.

Asiaa toki helpottaa se, että eihän mun pankkitilillä tartte olla samaa rahamäärää kuollessani. Jos lasken siten, että eläisin 90-vuotiaaksi ja korot + pieni pala omaisuutta toisi vaikka sen 2000 euroa kuussa, niin puolen miljoonan sijaan esim. 350K euroa voisi jo riittää. Sori lapset, ette saa perintöä, mutta saatte hyviä neuvoja isältänne joka töissä käynnin sijaan kehittää itseään.

Töissä käynti on muutenkin ihan uskomattoman turhaa paskaa, kun asiaa tarkemmin ajatelleen. Tottakai työ yleensä määrittää ihmisarvoa ja on todella hyvä (teko)syy nähdä ihmisiä, herätä aamuisin, pitää huolta itsestään ja kehittyä. Mihinkään näistä kuitenkaan ei työtä tarvitse, kaiken voi hoitaa ilmankin. Työttömänä jää helposti makaamaan sohvalle, mutta se ei ole niinkään pelkän työttömyyden vika, vaan ihmisen vika. Tiedän jo etukäteen, että minussa tämä vika on, siksi töistä pois jääminen vaatiikin jonkun ihmisen, joka pakottaa minut harrastamaan. Jos verrataan sitä, että töissä menee 9h tuntia päivässä ja kiitos sen tulee käytyä kaupungilla, suihkussa ja kaljalla, niin miten paljon ennättäisikin tehdää samaa enemmän ilman työtä, jos joku pakottaisi minut siihen. Herätys klo 10, hyvää ruokaa, lenkki, salille, uimaan, opiskelisin kieliä, menisin kaupungille, kaljalle ja leffaan. Kello olisi vähemmän kuin töistä palatessa ja 100% varmuudella minulla olisi elävämämpi ja ”saavaisempi” olo tuon jälkeen kuin työpäivän, etenkin kun kiitos töiden on pakko valita elämän ja vapaa-ajan väliltä. Välillä on kiva tulla kotiin klo 23.30 urheilun ja kaljoittelun jälkeen, mutta ei tuotakaan loputtomasti kestäisi kun pitää olla vapaatakin, mutta mikään ei ole hirveämpää kuin tulla suoraan töistä klo 19 kotiin ja kotona ei saa mitään aikaan. Kiitos työn on helpompi saada aikaiseksi asioita kuin työttömänä, mutta se työ kuitenkin vie niiiin ison osan päivää, että lopulta on mahdotonta tehdä kaikkea mitä haluaisi, vaan on pakko tehdä liikaa valintoja. Nuoriahan tässä ei enää monta vuotta olla, joten ei pitäisi tuhlata elämänsä parasta aikaa työntekoon.

Koska työttömyys = köyhyys ja köyhänä mulla ei ole varaa tehdä mitä haluan, tämä yhtälö ei toimi. Jostain pitäisi repiä reilu miljoona euroa kalgaania. Noh, helppoa. Jos muutan pois Suomesta johonkin halpaan maahan, en tartte lähellekään miljoonaa, kunhan se raha vain on euromääräisenä Suomessa. Yksi kikkahan olisi esimerkiksi vaihtaa parempipalkkaiseen työhön, säästää rahaa ja ottaa joka kesä pitkä 3-4kk kesäloma jossain halvassa maassa, jossa eläisi eurosäästöillään. Jos hintataso on 5 kertaa alhaisempi kuin täällä, niin 500 euron säästöllä eläisi jo kuukauden siellä vähintään yhtä herranelämää kuin kotosuomessa 2500 eurolla. Eikä ole pakko muuttaa mihinkään ugandabuganda-maahan, Itä- ja Keski-Euroopassa on halpoja maita hurumykket.

Tuosta tulikin mieleen kesälomani, jota olen jo etukäteen suunnitellut ja aikatauluttanut. Riippuen rahatilanteestani, tarkoitus olisi lähteä ulkomaille 4-7 päiväksi. Mielellään niin pitkä reissu, että siinä ennättäisi ihan oleskellakin ja chillata, eikä tartteisi vain ravata nähtävyyksissä tai baareissa ja mahdollisesti voisi pistäytyä jossain toisessa kaupungissa. Itä-Eurooppa on kiinnostanut minua jo pitkään, joten kipitin kotona lopultakin koneella ja googlettelin matkaoppaita. En löytänyt tietenkään mitään, koska Google kaikessa hyvyydessään on ihan saatanan paska löytämään jotain sellaista, jota et osaa etsiä. Lopulta törmäsin kuitenkin wikitraveliin ja kun löysin enkkuversion, niin siellähän oli mukavasti koostettu asiaa, vaikka suurin osa artikkeleista onkin ihan tynkiä. O'boy ja lasi maitoa, että silmäni avautuivat jo silti.

Tuijotin ihan epäuskoisena Euroopan karttaa. WTF! Onko Viro tuolla! Mitä vittua -liite, Puola on noin lähellä, Bulgaria noin kaukana ja Slovakia tuolla. MITÄÄÄÄH! Puolat ja muut ovat Keski-Eurooppaa, eikä Itä-Eurooppaa. Hups! No ei ihme, jos ei googlella löydä molempia yhtä aikaa. Ehkä tekisi hyvää ostaa joku karttakirja, jossa olisi mukana myös yleisiä tietoja jokaisesta maasta. Kieli, valuutta, rikollisuus, ihmismäärä, jne. Wikitravel toki tarjoaa paljon tuota, mutta wikipediasta voi vaikka sit napata loput. Harmi vain, että ruudulta on aina niin paska lukea, pitänee ostaa printteri ja printata.

Nyt kun tiedän edes jotain maantiedosta, niin Itä-Eurooppa fanitus on muttunut enemmänkin itäisen Keski-Euroopan fanittamiseksi. Puola ja Unkari ykkösvaihtoehdot, joskin pitäisi virkistää saksan-taitoja, että tuolla pärjäisi. Nuoriso kyllä englantia osaa, mutta vanhukset eivät. Puolan plussa olisi keskitysleirit ja halvahko hintataso, Unkari taas olisi siinä mielessä hyvä, että veli on siellä asunut ja osaa varmasti ihan käytännön neuvoja antaa missä kannattaa käydä. Matkaseuraa kyllä vielä tartteisi, joten ilmottautukaa jos Eurooppa kiinnostaa heinäkuun lopussa viiva elokuussa.

Nokka on kohti Helsinkiä, naputan tätä junassa ja siellä näyttäisi olevan ”Kesän paras päivä”, kuten pikkusiskoni kiusasi meitä eilisellä tekstiviestillään. Vanhempien luona kun oli +2, märkää, pilvistä ja sateista ja etelässä oli perhosia, nurmikkoa ja uskomattoman kuuma aurinko. Ehkä mäkin saisin vielä huomisen nauttia tästä säästä sivistyksen parissa.

(Edit: klo 00.00)

Nyt olen Helsingissä, siellä oli pilvistä ja +1. Ei siis niin mahtava keli etelässä.
Istuin junassa kohti kotiseutuja ja näin lähellä istuvan porukan, jossa taisi olla kuusi henkilöä. Ikää 18, päätellen autokoulupuheista ja nuorista kasvoista. Muutaman tunnin seuranneeni kaveriporukan juttelua ja kortinpelaamista minuun iski yhtäkkiä hirveä ikäkriisi. Muistaakseni aloin miettimään alussa ihan positiivisesti, että kolmekymppinen on vielä nuori, neljäkymmentä on vasta paha. 33 ok, 36 ok, 39 kuulostaa myös jotenkin lohdulliselta verrattuna siihen kun ikää on 40. Sen jälkeen ajattelin, että olen ollut nyt 10 vuotta täysikäinen ja minulla on ”nuoruutta” jäljellä maksimissaan 8 vuotta. Tämä alkoi jo ahdistaa, yli puolet Elämästä käytetty ja suuri osa hukattu. Sitten erehdyin miettimään, että entäpä jos kuulenkin kuusikymppisenä. Olen kohta 30, eli puolessa välissä. EIH! Puolet elämästä mennyt!

Tätä vatvoessa minuun iski taas kerran pakottava halu korjata elämäni vielä kun sen ennättää korjata. En haluaisi tuhlata enää vuosia siihen, että minulla on huono itsetunto, epälittamaha ja olen köyhä. Raha ei minua itsessään viehätä, mutta se mahdollistaisi vapauden. Työssä käyminen rahan eteen ja senkin rahan niukkuus aiheuttaa sen, ettei voi elää niin paljon kuin haluaisi. Jos viikossa voi käydä kerran tekemässä jotain hauskaa, onhan se perseestä verrattuna siihen, että rikkaana kävisi neljästi, joka alkaa olla maksimi elämän ja elämättömyyden balanssissa.

Suurin ongelma on kuitenkin epäsosiaalisuus ja/tai itsetunto, kumpi johtuukaan kummasta vai ovatko ihan erillisiä tunteita. Ei minun itsetuntoni nykyään ole enää niin huono kuin nuorena, usein tulee itseään peilailtua ja sanottua grau, mutta olen huomannut yhden yhdistävän piirteen mikä etenkin tekee miehistä viehättäviä. Se on itsevarmuus. Ei tartte olla adonis, ei tartte lihaksia, eikä muutakaan, mutta jos ottaa tilansa ja toimii normaalisti ilman jatkuvaa itsehäpeää, kyllä se tuntuu upealta. Enkä nyt todellakaan puhu mistään leuhkuudesta tai pelimiesmäisyydestä, vaan se jo riittää jos kaveriporukassa on oma itsensä vikoineen ja plussineen.

Tässä lieneekin minun nykyajan ongelma. Nuorena minulla oli kaveriporukka ja itsetuntoakin vähän. Vähän vanhempana oli kaveriporukka, muttei itsetuntoa ja nykyään on vähän enemmän taas itsetuntoa, muttei kaveriporukkaa. Kaveriporukan puute aiheuttaa sen, että pääsen kasvamaan rauhassa vinoon. Kun minun ei tarvitse pakottaa itseäni ymmärtämään sitä, ettei kaikkia tarvitse, voi tai pidä miellyttää ja ihan oikeasti, se että kaveri X näkee minussa vikoja ja outouksia on ihan normaalia ja se on minun persoonallisuuteni, niin menetän kykyni toimia muutenkin ryhmissä.

Kaveriporukkadynamiikka on sinänsä yksinkertaista, mutta jotenkin se on ajautuntu liian kauas ajatuksistani. Otetaan normaali kaveriporukka, siellä on prinsessa, amis, liikaa juova, pervo, metallisti, kiltti nössö, jne jne. Ihmiset ovat erilaisia ja olisi tietenkin ihan paskanpuhetta väittää, että ne kaikki erilaisuudet olisivat vain hyvä asia. Erilaisuus koostuu kasasta vikoja ja plussia, joskin toki jokainen ihminen itse määrittää nämä plussat ja miinukset. Jos sinulla on paljon kavereita, muttei yhtään kaveriporukoita, sinun on vaikea tuoda esillesi omaa persoonaa, koska se on niin helppo mukauttaa toiseen. Huomaankin, että kun viettää aikaa yksitellen usean erilaisen ihmisen kanssa, niin minä itse muutan persoonaani aina sen mukaan kenen kanssa olen. Jonkun kanssa olen scifinörtti, toisen kanssa taideharrastaja, kolmannelle puhun ryyppäyksestä ja krapulasta, neljännen kanssa päästän perverssiyteni valloilleen, jne jne. Ristiriita tulee silloin, kun näenkin kahta tai useampaa ihmistä yhtäaikaa, koska nyt en voi enää mukauttaa persoonaani kun en voi olla kahta yhtä aikaa. Silloin hiljenen, vetäydyn taakse ja tyydyn vain heittelemään välihuomautuksia muiden puhuessa. Tässä moodissa menetän myös täysin kykyni ottaa ”omaa tilaa” eli jotenkin vaatia oikeuksiani. Koska en ole enää mitään ihmistyyppiä, en myöskään koe voivani toimia tietyllä röyhkeällä tavalla ja perustella sitä persoonallani. Esimerkkinä jos 4 hengen kaveriporukassa olisi tarjolla 3 lippua keikalle, muusikko voisi perustella mukaan pääsyään harrastuksellaan tai jos taksiin ei mahdu kaikki, kaveripiirissä laiskaksi löllöksi profiloitunut voisi viedä paikan vedoten siihen, että mähän en perkele kävele. Kyse on osaksi siitä, mitä vastapuolet ajattelevat perustelustasi, mutta enemmänkin sitä, miten paljon saat itse auktoriteettiä pyynnöllesi. Sinun pitää itse perustella itsellesi hyvin miksi tahdot asiaa X, jotta voit vakuttavasti tuoda sen esille muille. Kun oma ”tyyppi” on isossa porukassa täysin kateissa, et voi perustella asioita itsellesi millään ja menetät täysin auktoriteettisi, jolloin kaikki voivat kävellä päältäsi.

Haaveilen paljon siitä, miten liikunta joskus kuuluisi elämääni olennaisena osana. Nyt se on lapsesta lähtien aina ollut täysin erillinen objekti, jota pitää harrastamalla harrastaa, lähtemällä lähteä ja viitsimällä viitsiä. Haluaisin sen niin arkipäiväiseksi, että se olisi kuin paskalla käynti, se vain tapahtuisi. Tähän tarvitsen lomaa ja lomaan tarvitsen rahaa. Rahalla ostaisin itselleni personal trainerin, joka pakottaisi minut aktiiviseksi vaikka puukolla uhaten ja kiitos vapaan, ei haittaisi jos menisi useampikin tunti päivässä liikuntaan. Eihän sen liikunnan tartteisi olla mitään salitreeniä aamusta iltaan, vaan joku kavereiden kesken pallon peluu kesällä olisi juuri sitä hyvää arkiliikunta-aktiivisuutta, joka nyt minulta puuttuu. Yksin lenkkeily on vain typerää ja turhaa, koska sinne pitää aina pakottamalla pakottaa itsensä. Toivottavasti uudet kalliit pohjalliseni edes mahdollistaisivat lopultakin juoksemisen.

Joku voisikin kysyä, että no miksi et sit tee, hanki, mene, ole, jne. En tiedä. Kun pitäisi jotain saada aikaiseksi, ei saakaan. Sitten kun yrittää vähän googlettaa, että löytyisiköhän tähän jotain kurssia tai muuta, niin sieltä tulee vain paskaa. On se jännää, että olen periaatteessa mahtava googlettamaan asiaa, mutta yleisiin kysymyksiin en saa koskaan mitään vastausta. Kun olet tunnin kahlannut jotain turhia foorumeita läpi, etkä ole vieläkään saanut mitään vastausta paljonko maksaisi hankkia joku vaikka viikoksi minua rääkkäämään, niin sitten homma katoaa. Todo-listalla se vilkkuu ja irvistelee aikansa, kunnes hautautuu pölyyn. Tässä vaiheessa olen sitten keksinyt jo jonkun uuden asian, jota en saa aikaiseksi tehdä yksi ja johon en löydä mitään apua netistä ja luovutan taas.

Eli nyt vain takomaan rahaa. Jos saisin aikaiseksi, perustaisin oman firman joka keskittyisi pelkästään rahan tekoon. Mietittäisiin porukalla, mistä saa rahaa, etenkin netistä ja sitten toteutettaisiin ideoita. Nettimarkkinoinnissa tärkeintä on keksiä se ”hullu ja yksinkertainen” ajatus ekana. Turha itkeä jälkikäteen jonkun hankittua miljoonan iPhonen pierusovelluksella, että olisin mäkin osannut ton tehdä. Varmasti olisit, mutta kun homman juju on se, että se pitää osata tehdä ensimmäisenä. Puhtaat klikkausmarkkinointirahat ovat netissä nykyään kortilla, mutta toisaalta uusia mahdollisuuksia on syntynyt ihan hirveästi. Ei mitään syytä lähteä tekemään uutta facebookia ja miettimään mistä se saisi rahaa, vaan pitää juurikin hyödyntää jo valmiita alustoja. Kahden kilon siikalla tai 2 girls 1 cup videolla tahkoisi hyvin fyffeä, jos sen yhdistäisi mainossivuun. Kävijöitää riittäisi.
Jatkuva todistelu itselleni ja muille kuntoilun aloittamisesta tuo aina satunnaisesti hedelmää. Sunnuntait ovat yleensä juuri niitä päiviä kun yhtäkkiä päättääkin taas ottaa itseään niskasta kiinni, kaivaa kuntoiluvälineitä ja oppaita esille, tekee aivan mielipuolisen kunnianhimoisia suunnitelmia ja lähtee alkeista. Tämä sunnuntai ei ollut poikkeus.

Aikani stepperillä stepattuani ja jumppapallolla jumppailtua oli edelleen sellainen olo, että haluaisin jotain muutakin sisäisten vatsalihasten treeniä. Muistin saaneeni joskus Kunto Plussan mukana kasan dvd:tä, joilla oli jotain kuntoiluoppaita. Kaivoin dvd:t esiin ja huomasin heti, miten tiukka vatsa ja vahva selkä puhutteli minua. Nämä mä tahdon. Jumppapyörykkä dvd-soittimeen ja virtaa päälle. Levitin jumppapatjan lattialle ja laitoin vielä maton alle, jotta olosuhteet olisivat täydelliset ja mikään ei häiritsisi jumppailuani. Kellahdin patjalle selälleni ja otin käteeni kaukosäätimen ja painoin play.

Sekuntia myöhemmin tajusin ensimmäisen ongelman. Tietokonepöytä oli telkkarin edessä näin lattian pinnalta katsoen ja peitti näkyvyyden täysin. Nousin istumaan, jotta näin ruudulle ja valitsin ensimmäisenä selkälihasliikkeet. Katsoin videonpätkän kerran läpi. Helppoa. Selkä ylös, rintakehä ylemmäs, kädet kiertyy, lapaluut yhteen, hengitä ulos, kierrä käsiä, hengitä sisään, laskeudu, vapauta napa, nosta jalkoja, jännitä pylly, laske jalkoja, aloita uudestaan, muista korsettilihakset, hengitys ja puhtaat liikeradat. Hyppäsin takaisin makuulleni ja painoin playta.

Naisääni ruudulla, jota en tästä asennosta nähnyt kuin puoliksi, selostaa nopeaa tahtia. Selkä ylös, rintakehä ylemmäs, hyvä, muista kiertää kädet. MITÄ? ODOTA! PAUSE! Miten ne kädet kierretään? Miten ylös mun pitää nostaa mun selkä? Yritin kelata videota taaksepäin, mutta dvd-soitin iloisesti huikkaa, että näppäin ei ole käytössä. Jollain napilla saan lopulta videon hyppäämään 5 sekunnin pätkissä taaksepäin, kunnes se hyppää maagisen rajan yli ja näyttää jonkun toisen liikkeen loppukommentteja. Stop. Näppäin ei ole käytössä. Argh! Tunnen miten treeni alkaa toimimaan, koska hiki nousee pintaan ja syke kohoaa.

Kun lopulta saan oikean videon taas näkyviin, katson sen kerran istualtani ja otan huomioon miten korkealle se rintakehä pitikään nostaa. Ah, noin korkealle. Uusi yritys. Mahalleen patjalle, play, selkä ylös, rintakehä ylemmäs, ainiin, napa selkärankaan! Vedän napaa selkärankaan ja huomaan, että naisääni on jo ennättänyt lapaluihin. Yritän muistaa mitä niille käsille piti tehdä, vedän lapaluita yhteen ja tajuan, että niiden väliin mahtuisi viivoitin ja mietin, onko tämä nyt yhdessä vai ei. Naisääni nostaa jo jalkoja pyllyllä ja minä taon vimmaisesti takaisinkelausnappia. Toiminto ei ole käytettävissä. JUMALAUTA AKKA HITAAMMIN! ODOTA SAATANA! Treeni toimii täydellisesti, paita liimautuu hiestä selkääni ja pulssi lähestyy 160:ta.

Bootattuani dvd-soittimen saan taas oikean videon näkyviin ja katson sen kolmannen kerran tarkkaavaisesti läpi. Samalla opettelen yksitellen jokaisen liikkeen. Napa jumppamatolle, play, selkä ylös, rintakehä ylemmäs, kierrä käsiä, napa selkärankaan, muista hengittää. Tirskahdan epätoivoisesti naisäänen kertoessa, että tee liikkeet hiiiiitaasti ja varmasti, kun hän samalla takoo ohjeita nopeammin kuin liikettä on mahdollista tehdä. Jätän hengitykset ja hitaudet väliin, yritän pysyä naisäänen perässä ja tunnen kipua selkärangassani. Liike menee kuitenkin läpi ja naisääni irvokkaasti kertoo, että ”Hyvä! Seuraavaksi otamme liikkeeseen mukaan käsien heilutuksen” ja kun litania tulee pikavauhdilla siitä, miten liikuta kättä, pysäytä, väännä, kierrä, hengitä, jännitä, nosta pyllyä, laske, muista lantio, hengitä, tee hitaasti, minä taon hiestä märkänä pausenappia ja kiljun: ”SAATANA PUHU PERKELE HITAAMMIN! MIKÄ VITTU NÄISSÄ JUMPPAVIDEOISSA PITÄÄ JUMALAUTA OLLA KUN NÄIHIN EI VOI JÄTTÄÄ PIENIÄ TAUKOJA JOKAISEN OHJEEN JÄLKEEN! ONKO KAIKEN SAATANA OLTAVA AINA NÄIN USKOMATTOMAN VITTUMAISEN HELVETIN VAIKEAA!”. Näkökenttä ja peukalo punaisena taon stop-nappulaa dvd-soittimen ilkkuessa siitä miten näppäin ei ole käytössä ja lopulta revin väkivalloin levyn ulos kelkasta kun se ei muuten suostu sieltä tulemaan, upotan hampaani levyyn ja yritän viskata sen avonaisesta parvekkeen ovesta ulos. Heitto onnistuu, mutta platta ei lennä pihalle asti vaan jää parvekkeelle. Ryntään sen perään, katkaisen levyn ja paiskaan palaset parvekkeelta alas. Järjettömässä voitonriemuisassa tunteessa haistan nenääni tupakan ja tunnen miten sydämeni lopettaa lyömisen kokonaan. Käännyn oikealle ja näen naapurin parvekkeella nelikymppisen miehen olevan tupakalla.

Mies katsoo huvittuneena minua ja tajuan, ettei minulla ole päälläni kuin bokserit ja selästä litimärkä valkoinen t-paita. Tajuan myös piinaavan hyvin, että avonaisesta parvekkeen ovesta on hyvinkin selvästi kantautunut kaikki kiroamiseni. Olkapääni tipahtavat löysinä alas kuin tappion hetkellä, kävelen sanaakaan sanomatta sisälle laittaen parvekkeen kiinni ja vedän verhot eteen. Suihkuun mennessä tunnen miten keskikroppaa kirvelee ja hiki valuu. Tämän tehokkaampaa treeniä ei ole!

RunoMaanantai 30.03.2009 22:26

Mä olen runotyttöpäällä, joten tässä huikaiseva tuotokseni. Saa kikattaa.


Söin unessani lakritsijäätelöä,
heräsin kurkkukipuun.
Neljä tuntia aikaisemmin herännyt puhui ruudussa:
4000 kuollut, kymmenet tuhannet kuihtuvat nälkäänsä.
Näin apteekin mainoksen.

Illalla lääkettä ostaessa muistin, että minun pitäisi muistaa jotain.
Hymyilin kassaneidille.

Ostin jäätelöä.
Pitkästä aikaa taas, ajattelin varata vähän aikaa, että saa jotain kirjoitettua. Töissä ei ole ollut niinkään enää kiireistä, kun yt-neuvottelun jälkeen ylitöitä ei ole saanut tehdä ilman lupaa, eikä jokaisen pikkutyön takia jaksa lupia kysellä, mutta muuten työt ovat puuduttaneet ihan helvetisti. Vaikka olisi ajoissa kotona, ei vain jaksa tai kehtaa tehdä mitään. Kaikki urheilut, kirjoittamiset ja muut ovat jääneet täysin retuperälle. Se on vain niin helvettiä, kun käytännössä pitää hoitaa projekti/servicemanagerin työt ja sit vielä kuitenkin olla itse asiantuntija myös. Olisi helppoa, jos vain tekisi ja muut käskee tai jos vain käskisi ja muut tekee, mutta kun ei. Ensin pitää käskeä, sitten pitää huolehtia ja potkia pyllylle, sit pitää tarkistaa ja lopuksi tehdä itse, kun sai paskaa käteen. Nämä hampaat eivät enää hymyile.

Sain kuitenkin pidemmistä normielämään liittyvistä projekteista tehtyä sen, että menin Askelklinikalle. Kyseessä on siis fysioterapeutit, joilla on erikoiskokemus juurikin jalkaongelmista. Asiallinen mutta vähän pelottava fyssari sanoi, ettei mun jaloissani itsessään ole ihan hirveästi vikaa. Vähän toinen jalka astuu vinoon ja pohjalliset kyllä tehdään, koska jalkapohja ottaa väärän luun kohdalta ekana maahan. Ongelma on kuitenkin lievä. Pahempana ongelmana hän piti sitä, että mahani pömpöttää, koska huonot sisäiset vastalihakset ja etenkin toispuoleiset lihakset aiheuttavat lonkan kääntymistä, joka tuntuu alaselkä- ja lonkkakipuna. Tiedän. Pitkän lenkin jälkeen jalkoihin ei niinkään koske, mutta selkä huutaa tuskasta ja yöllä saa vaihtaa sekunnin välein asentoa kun lonkkia pakottaa. Suurin syy itse juoksukipuun on hermoissani, jotka ovat helvetin kireällä. Tiesin :D Noh, tarkoitettiin kyllä jalan hermoja eikä pään, mutta silti.

Oli aika silmiäavartava kokemus saada kuulla, että hermoja _EI_ venyetä pitämällä samaa asentoa minuuttia, kuten kaikissa maailman ohjeissa lukee. Se on ihan myrkkyä kireille hermoille ja syy, miksi venyttely ei ole koko elämäni aikana koskaan auttanut mitään, vaan vain pahentanut asiaa. Hermoja venytetään jatkuvalla lyhyellä pumppaamisella ja nykyttämisellä. Siinä vaiheessa kun hermot ovat niin löysät, että voi alkaa venyttämään lihasta, tietty sit tulee se minuutin pito. Olisi ollut tämäkin kiva tietää esim. 20 vuotta sitten.

Noin muuten elämä mennyt taas aavistuksen väärille raiteille. "Elämää" on riittänyt, mutta se tarkoittaa liian usein kaljoittelua, enkä ole osannut oikein enää hengata, urheilla tai nauttia arjesta. Joka ilta töiden jälkeen pitää siis valita, meneekö tylsistymään kotiin vai lähteekö tuoppeilemaan. Molempi huono pidemmän päälle. Ymmärrettävästi toki nämä -10 asteen pakkaset kivasti estävät ulkona maleksimisen ja jotenkin ihmisiä on ollut tosi vähän kaupungilla ihan viiden korvillakin. Tänään ihan lähtemällä lähin erottajalta kävelemään kampista poispäin, etten aina menisi samaa reissua. Olihan se kivaa, söpöjä ihmisiä söpöissä semisyksyvaatteissaan ja vaikka perse jäätyikin, niin siellä oli ihanan syksyinen ilma. Harmi vain kun ei ole nainen, niin ei voi hautua johonkin ylilämpimään superhuiviin, vaan pitää palestiinalaisittain palella kun ei kehtaa näin kesän kunniaksi kaulaliinaakaan enää pitää.

Toissaviikolla kävin katsomassa Watchmenin ja se kyllä iski kuin siljoona krapulaista volttia. Luulin leffan olevan pohdiskeleva toimintaleffa, mutta se oli enemmänkin pohdiskeleva draama toimintaosuuksilla. Silloin kun väkivaltaa oli, se oli pääosin todella raakaa ja häiriintynyttä ja kun tosiaan krapulassa leffan katsoin teatterissa, niin liikaa spoilaamatta rälläkkäkohtaus aiheuttaa edelleen tuskaa ja hikisiä yöherätyksiä. Leffassa on myös pari ihan sairaan hyvää roolisuoritusta ja roolihahmoa. Koomikko oli jotenkin niin uskomattoman äijä, että se toimi kuin junan vessa, koska siihen henkilöön saatiin silti pultattua ihan hirveästi samaistuvaisuutta. Mutta jumalauta sentään sitten Rorschach ja Walter Kovacs näyttelijänä. Jos Jokeri oli helvetin hyvä hahmo uusimmassa bättärissä, niin Rorschach oli vielä neljä piirua parempi. Ihan uskomaton hahmo, ihan uskomaton näyttelijäsuoritus ja voi helvetti miten sen ukon naama sopi siihen hahmoon niin täydellisesti. Häkellyin täysin kun ekan kerran sen näin. Hän oli myös eka hahmo koskaan, joka oli periaatteessa tietynlainen rambo, mutta silti ilman tippaakaan ärsyttävyttä. Kaskujakin riitti, mutta ne olivat hyviä, eivätkä nolostuttavia kuten perustoimintaleffoissa. Ehdottomasti katsokaa raina, mutta varatkaa aikaa, kestää lähes kolmatta tuntia ja juuei, ei todellakaan ole mitenkään hirveän vauhdikas leffa. Nyt vain odottelemaan tuntia pidempää directors cutia.

Hankin ikeasta lopultakin olkkarin sisustustavarat, vastahan tässä olen vuoden haaveillut niistä. 50 euron kotiinkuljetus nyki kiveäksiäni, mutta ihan sama, en jaksanut enää odotella kyytiä. Valitettavasti halpa ei ole hyvää, vanha sohvapöytäni oli ruman ruskea, mutta se on oikeaa puuta. Ikean sohvapöytä taas on lastulevyä, jonka takia se on kyllä kivan kevyt, mutta kun sitä kerran kolhaisee, se murenee ja etenkin maalin alta paljastuu puunväri. PLaah. Noh, pääasia että on nyt kerralla paljon tavaraa, vaihtelee sit pikkuhiljaa rikastuessaan näitä samannäköisiin, mutta laadukkaampiin versioihin. Ikean yliyksinkertaiset kokoamisohjeet olivat kuitenkin minulle liikaa, onnistuin jotenkin ihan mystisesti kasaamaan mustan kirjahyllyn siten, että yksi laudoista on puunvärisenä ulospäin. Voi sitä kiroilun määrää kun sen tajusin, koska se oli ensimmäisiä lautoja joita laitoin ja en todellakaan olisi alkanut enää purkamaan sitä kaappia. Lähes kolme tuntia sitä kasasin, valuin hikeä kuin syöttiläs ja herrasiunaa että minä kiroilin. Onneksi sain pitää yt:ssä päivätyöni, musta ei tulisi koskaan huonekalukokoajaa.

(Naista) Ei saa lyödäTorstai 05.03.2009 21:07

Henkilökohtaisesti närkästyn aina kun kuulen "Naista ei saa lyödä", koska automaattisesti valmistaudun jo siihen, että siitä samasta suusta tulee jotain hölmöä tuon jälkeen. Tietenkään naista ei saa lyödä, mutta jos on väkivaltaa vastaan, niin tuntuu oudolta jotenkin määritellä joku ryhmä jota kohtaan väkivalta on väärin, kun se on väärin kaikkia kohtaan (väkivaltaviihde ja urheilu poislukien).

Ajatellaan ensin itse fraasia. Olen monesti kysynyt, miksi naista ei saisi lyödä? Vastaus on se, että nainen on heikompi kuin mies. Ahaa? Tällöin tehdään automaattisesti kaksi oletusta. Väkivalta on väärin kun se kohdistuu heikompaan ja nainen on automaattisesti miestä heikompi fyysisesti. Vähän lisää miksi-kysymyksiä ja selviää, että ongelmana on väkivallan aiheuttama tuho: vahvan miehen nyrkinisku aiheuttaa ihan erilailla vahinkoa kuin heikon naisen läpsäisy. No eipä sitä kieltämään. Naista ei saa siis lyödä senkään takia, kun mies aiheuttaa enemmän vahinkoa ja täten tilanne ei ole reilu. Toisen heikkouskin rinnastuu reiluuteen, koska ei ole reilua hakata heikompia.

Tähän asti hommassa on vielä logiikka mukana, vaikka se logiikka olisikin väärä. Mutta heti kun ehdotan, että miksi fraasi ei ole "Heikompaa ei saa lyödä?", pamahtaa defenssit kehiin. Jos kerta naista ei saa lyödä koska nainen on aina heikompi, niin "Heikompaa ei saa lyödä" on silloin myös automaattisesti aina oikein. Lisäksi jos muistuttaa, että jo minä omistan ison kasan itseäni vahvempia naispuolisia kavereita, niin "Heikompaa ei saa lyödä" toimisi myös näissä "erikois"tilanteissa. Mutta ei. Ei kelpaa. Yleisin syy kelpaamattomuudelle on se, että naista heikompi mies on ääripoikkeus, eikä niitä tarvitse ottaa huomioon. Eli: nainen on aina miestä heikompi sukupuolensa takia JA mieheyteen ei voi kuulua mitenkään heikkous, tätä pidetään käytännössä mahdottomana asiana. Naisten syrjinnästä ollaan päästy jo miesten syrjintään.

Vähän lisää pähkinää fraasijohdannaisille ihmisille. Entä jos mies lyö kevyesti avarilla ja nainen lyö vasaralla? Jos naista ei saa lyödä, koska mies on vahva ja vahva on paljon tuhoa, muuttuuko asia silloin kun hyökkäyksen voima muuttuu? Entä jos voimakas mies ei käytäkään voimaa, entä jos heikko nainen käyttää apuvälinettä? Pitäisikö fraasi ollakin "Vähemmän tuhoa aiheuttavaa ei saa lyödä". Jos nainen saa lyödä miestä, koska on "heikko eikä litsari satu", saako mies myös läpsiä naista? Saako lapset hakata aikuisia ja aikuiset karhuja? Jos naista ei saa lyödä, saako miestä lyödä? Saako nainen lyödä naista? Saako mies lyödä miestä? Onko "Naista ei saa lyödä" fraasin syy sittenkin se, että "Heikompaa ei saa lyödä" tekisi mahdottomaksi snagaritappelut ja "Ei saa lyödä" tekisi mahdottomaksi kiukkupotkulitsariraivarit ja naisten toistensa hakkaamiset? Halutaanko mahdollisuus väkivaltaan säilyttää, mutta silti pitää tämä luolamiesaikainen asenne voimassa, joka sekin käytännössä tarkoittaa vain ääneen lausuttuna sitä, että Mies Vahva Ugh, Nainen Heikko Suojeltava. Entäs henkinen väkivalta? Seksuaalinen väkivalta? Isku sattuu, vaikkei poskiluu irtoaisikaan, etenkin kun se tulee perheen sisällä.

Aina kun tuota fraasia käytetään, alleviivataan sitä miten perimmäiset arvot ovat useilla vieläkin hyvin vanhanaikaisia. Miesten ja naisten malli näkyy yhteiskunnassa asioissa, joita ei välttämättä tajua aina katsoa. Tasa-arvon ajaminen on siitä hassua ja hupsua, että sillä ei oikeasti luoda tasa-arvoista yhteiskuntaa, sillä vain pyritään vähentämään epäkohtia sillä aikaa kun parempaa yhteiskuntaa odotetaan. Jos arvot eivät muutu, tasa-arvo työtä saadaan tehdä vaikka maailman tappiin ja edelleen kun vähän pintaa raaputta, on miehet voimakkaita panokoneita ja naiset lakaisevat luolan lattiaa mammutinluista ja töngäävät lapsia maailmaan. Syy miksi ylipäätään on mahdollista ajaa yksipuolista tasa-arvoa, siis esim. "naisten tasa-arvoa" johtuu juuri siitä perimmäisestä arvojen epätasa-arvoisuudesta, joka mahdollistaa miesten ja naisten erottelun. Itseasiassa eivät arvot edes ole epätasa-arvoiset, ne ovat ahdasmieliset ja syrjivät. Arvojen epätasa-arvoisuus kuulostaa siltä kuin ne sortaisivat toista osapuolita, vaikka sortaminen tapahtuu aina automaattisesti kaikkiin, joskin voimakkuudessa voi olla eroa. On mahdotonta sortaa naista sortamatta miestä, mahdotonta sortaa mustaa sortamatta valkoista, koska toisen alistaminen aina ylentää toista.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei "naisten tasa-arvoa" tai "miesten tasa-arvoa" voisi tai saisi ajaa. Ilman työtä arvojen muuttamiseksi se on turhaa, mutta tasa-arvo työ näkyy nyt, kun taas arvotyö näkyy 20-50 vuoden päästä. Jokaisella on oikeus valita oma taistelunsa. Ei ole väärin tai syrjintää, jos lahjoitan 20 euroa Sorsuanperän leukemiapotilaille, mutten anna ropoakaan lihasrappeumasta kärsiville. Tämän takia ei ole syrjintää tai väärin ajaa tasa-arvoa esim. naisten näkökulmasta, etenkin kun kyse on yksityisistä ihmisistä eikä valtiosta. Sitten vasta muodostuu ongelma, jos nappaan lihasrappeumapotilaiden keräysmukista kourallisen kolikoita ja kiikutan ne leukemiapotilaille. Jonkun asian ajaminen ei saa siis koskaan haitata toista asiaa, eikä myöskään väheksyä sen olemassaoloa. Jos "naisten tasa-arvo" sortaa miestä tai väittää, ettei miehiin kohdistu syrjintää (joka väitteenä on absursi ja kumpuaa taas syvällä olevista muinaisista asenteista), kyseessä on epätasa-arvoinen teko. Lisäksi kun siirrytään yksilöistä valtiotasolle, ei ole enää ongelmatonta ajaa vain yhden asiaa. Jos valtio auttaa vain leukemiapotilaita mutta jättää lihasrappeutumapotilaat rahatta, tästä voi nousta jo barrikadeille. Rahamäärää ei toki tarvitse jakaa fifty-sixty jokaisen osapuolen kanssa, vaan sitä voi keskittää niihin alueisiin, joissa on eniten tekemistä (ja se olisi arvomaailman korjaaminen, jos multa kysyttäisiin).

Miesten, näin kollektiivisena olentona, on kuitenkin ihan turha itkeä jos kukaan ei aja heidän puoliaan. Kukaan muu ei nosta häntää kuin kissa itse. Lisäksi usein juurikin arvomaailmaan kohdistuvat parannustoimenpiteet jäävät ihmisiltä huomaamatta, koska sen vaikutus ei näy tai tunnu heti. Suuri(n) ongelma mikä seuraa siitä, että ihmiset jakautuvat hassusti saman tasa-arvon ajamisessa eri osapuolten tasa-arvon ajamiseen, on taistelut olkinukkeja vastaan. Tämä on etenkin keskustelupalstoilla ja "kansan" keskuudessa hyvin yleistä. Kaikki alkaa yleensä jostain uutisesta tai teosta. Keksittynä esimerkkinä vaikka uutinen siitä miten moni nainen joutuu seksuaalisen ahdistelun kohteeksi miesten puolelta. "Naisten tasa-arvoa" ajava ryhmä sanoo "HAA!". Sitten tulee uutinen, jossa kerrotaan naisten harrastavan miehiä enemmän lapsiensa hakkaamista. Nyt "miesten tasa-arvoa" ajava ryhmä sanoo, että "MÄ TIESIN!". Nämä kaksi ryhmää ottavat nyt yhteen ja aloittavat viestinsä tyyliin: "Onhan se nähty, että _TE_ ...". Te tarkoittaa tässä naisia/miehiä tai naisten/miesten etuja ajavia ihmisiä.

Eli miehet raiskaavat enemmän kuin naiset, check. Naiset harrastavat lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa enemmän kuin miehet, check. Nyt vedetään kollektiiviset herneet nenään, kun uutinen muka kohdistuu itseensä ja tätä herneytymistä puretaan vetämällä vastakortti. Kun kahden ihmisen väittelyyn saapuu ulkopuolisia, on korttikierros-N jo menossa. Miehillä ei ole menkkoja! Naiset ei joudu inttiin! Pentti Esimerkkipentti Sorsuanperän louhintafirmassa kouri sihteeriä! Halonen haukkui miehiä! Mihinkään liittymättömät yksittäistapaukset, fraasit, väärin ymmärretyt asiat (esim. naisten euro on 80 senttiä) ja kaikenlaiset jännittävästi tulkitut uutiset lentää osapuolien välillä. Ihmiset odottavat toosa märkänä tai pili pystyssä, milloin Iltalehti julkaisee uuden uutisen, joka kertoo 90% miehistä haluavansa raiskata tai naisen euron olevan 120 senttiä. Voi pojat ja tytöt kun se uutinen tulee, sit on taas lisää vettä myllyssä.

Hauskinta tai kamalinta tässä on se, että ihmiset suuttuvat ihan älyttömästi asioista, joita kukaan ei ole tehnyt. Kaksi mielikuvitusolentoa, Syyllinen Mies ja Syyllinen Nainen taistelevat keskenään mielikuvitustaistelukentällä. Näille mielikuvitusolennoille ripustetaan niskaan kaikki toiseen ryhmään kohdistuvat ongelmat ja sitten henkilökohtaisesti suututaan siitä, mitä tämä mielikuvitusolento tekee. Miten ihmeessä tälläiset ihmiset voivat edes leikillään pokerinaamalla enää kutsua ajavansa tasa-arvoa, kun toista ryhmää aletaan syrjimään jo mielikuvituksen perusteella. Ei sillä, tämä on hyvin ihmismäistä ja varmasti jokainen maailman ihminen tähän sortuu jossain määrässä, oli asia mikä tahansa rotueroista siihen, onko Xbox vai PS3 parempi (Pleikkari-faniboin uutisen mukaan 70% xboxeista sisältää viallisen komponentin, joten mun pitää xbox-heebona henkilökohtaisesti herneytyä, vaikka itselläni boksi olisi toimiva, yxtoista!!11). On kuitenkin asia erikseen tajuta typeryytensä ja pyrkiä siitä eroon kuin jatkaa väärää käytöstään, etenkin kun sitä tehdään epäsyrjivän viitan alla. Ei se roisto paremmaksi muutu, vaikka vetäisi batmanin viitan niskaansa, hommasta tulee vain entistä ristiriitaisempaa.

Eli usein kun ihmiset yrittävät ajaa tasa-arvoa, he joko syrjivät surutta toisia ja/tai yrittävät ajaa tasa-arvoa täysin syrjivän arvomaailman päältä. Paskahan siinä jää käteen, vaikkakin tekoja tarvitaan arvomaailman muuttumiseen, vaikkei teot riitäkään jos arvomaailma pysyy samana. Maailma kehittyy ja toivon kovasti, että parempaan suuntaan. Ainakin nyt on jo selvästi viitteitä siitä, että etenkin urbaaneissa ympäristöissä syrjintä vähenee, miinuspuolena ghettoutumisen myötä asenteet taas ankaroituvat.

Loppuun kaikkein tärkein pointti: Miten ihmeessä puhutaan aina naisiin kohdistuvasta väkivallasta, koska eikös väkivalta ole se ongelma, ei naiseus? Minä haluan väkivallattoman maailman, en sellaista maailmaa missä naisia ei hakata. Tämä siksi, että eka sisältää automaattisesti toisen. Ehkä joskus ennen (väkivaltaista) kuolemaani saan kuulla vielä jonkun nuoren suusta: "Ei saa lyödä!".

Ihana päiväSunnuntai 01.03.2009 18:57

Istun varsin kivuliaassa pääkivussa tuolilla, katselen kun aurinko värjää talojen seinät lämpimän keltaiseksi ja kuuntelen Sugababesin Push the buttonia. Krapulassa tunteet aina viisinkertaistuvat ja kun tällä kertaa se tunne on maailman kauneus ja ihanuus, tuntuu että tähän onneen ihan pakahtuu. Miten voi olla näin upea olo, vaikka pää jyskyttää ja huomenna on taas stressiä autokuormittain. En tiedä, ihan sama.

Rakastan teitä kaikkia, koiranpentuja, nahkaremmeihin pukeutuneita muusikkoja, etuilevia mummoja, bussikuskeja ja vastaantulijoita keltaisissa irtokauluksissaan. Happy happy, joy joy!
Olen töissä kuollut täysin stressiin ja ollut aika epätoivoinen jo jaksamisen suhteen. Eilen oli taas karmea päivä, joskin pahimman kiireen loputtua tuntui, että kaikki taudit iskee päälle. Illalla seikkailin kylmänä ja kurjana Vantaalle, jossa tosin oli kivaa viettää hetki ja sitten kylmänä ja kurjana kotia nuokkumaan pöydän ääreen. Lopulta raahasin itseni nukkumaan, kärsin hetken polttavasta lakanasta (en tiedä miksi, mutta iltaisin se kirveltää ihan sairaasti ihoani vasten) ja nukahdin. Aamulla heräsin valoon ja pari tuntia pyörin tuskaisesti unissani, kunnes nousin, tein aamupalaa ja istahdin sohvalle. AURINKO! IHANAA! Ulkona näyttää olevan maailman ihanin keli, etenkin näin sisältä katsottuna. Siellä on varmasti kylmä, mutta sisälle paistaa niin lämpimästi ja kun raahasin ikkunan edessä olevan rojulla kyllästetyn pöydän makkariin, niin nyt valo pääsee heijastumaan lattialle. Aah!

Sain vielä iTunesinkin asennettua uuteen myllyyn ja kun Kelly Rowlandin Work lähti pörräämään, niin tulipa orgastinen olo. Teki mieli vain tanssahdella ja jorata. En muista milloin viimeksi olisi ollut näin täydellinen hetki. Mikä parasta, ei edes tee älyttömästi mieli ulos, joten tähän kauneuteen ei ainakaan vielä liity haikeus siitä, että menetän sen. Tarkoitus on lähteä kohta kaupungille ostoksille ja illalla kupille, joten elämää on tulossa, eikä ole pakko just nyt ulostautua pakkaseen.

Nyt vain tekisi niin paljon mieli ostaa pakki siideriä, istahtaa lattialle aurinkoon ja juoda. Vielä kun olisi muutama henkilö juomaseurana juoruilemassa. Kun muistelen jotain vanhoja kaveripiirireissuja, niin parasta viikonlopun juomisessa oli se, kun istuttiin krapuloissaan aamulla lattialla auringon paistaessa sisään, juotiin ja puhuttiin kaikkea ihan outoa. Olo on onnellisen pahoinvoiva ja sekainen, aurinko lämmittää ja tuntuu niin eläväiseltä. Herralle kiitos, että talvi on pian ohi ja taas saa nauttia valosta. Valo tosin kutsuu juomaan, joten suu ei pääse kuivamaan eikä maksa parantumaan, mutta ääsh. Pitäisi vain ratkaista pe-la-dilemma, koska jos perjantaina lähtee töistä kupille, on jo hämärähkö ja la/su menee sit verhot kiinni kuollessa. Lauantaina jos lähtee, saa nauttia ihanasta lauantai-aamun auringosta, mutta sitten krapula on vielä maanantainakin. Pitäisi varmaan rueta tekemään nelipäiväistä viikkoa ja ottaa maanantait lomaa.

Tästä tulee vielä kiva päivä. Jeij!

Loppuun vielä lista siitä mitä olen tehnyt ja mitä on tekemättä. Aijai, suu tulee napsamaan:

DONE: Majabileet
TODO: Lattialla auringossa istumisbileet
TODO: "Afrikan tähti" ympäristökunnissa
TODO: Seikkailupäivä 2009
TODO: Lauttasaariräkäläkierros
TODO: Keikkailu (tämä korjaantunee tänään)

Bonuksena kuva uudesta kaulapannasta, se on ihqu.
Puhhuijaa mikä päivä taas. Pääsin töistä kasin pintaan ja vatsahaava varmaan tulee läpi ulkovatsastakin tällä menolla. Töissä en ole enää se huoleton koodari, vaan päivät menee säpöstellessä ja huolehtiessa muiden töistä. Minä vihaan tätä, koska stressaannun jos asiat eivät ole hanskassani ja sitten kun on liikaa asioita, en niitä voi enää pitää mitenkään koossa. Teen hirveästi muistiinpanoja ja lopulta huomaan, että käytän puolet päivästä dokumenttien kirjoittamiseen, joita ei lue muut kuin minä, enkä minäkään enää kirjoittamisen jälkeen. Minun pitäisi selvästi löytää oma tapani hallita tietoa, koska minun pitää muistivammaisena kirjoittaa aina kaikki ylös, mutta ne muistiinpanot lopulta sekoittuvat, katoavat tai oikeasti tärkeät asiat hukkuvat vähemmän tärkeiden asioiden alle.

Ja taas kerran todistin sen mistä olen puhunut. Alunperin oli tarkoitus mennä parturiin ja verkkokauppaan, mutta kasilta parturi oli jo kiinni. Mietin, että kävelisinkö kotia vai menisinkö keskustaan ja jos menen, menenkö kauppaan. Ei mun tarttenut mennä tai siis tarttesi, mutta mulla ei ollut ostoslistaa, joten reissu olisi turha. Lopulta ajattelin, että menen ihan vain siksi että näen söpöjä ihmisiä. Ja ah ja voih, näin! Ihan uskomatonta, miten ihan uskomattoman stressaavan hirveä päivä muuttui yhtäkkiä kivaksi vain sillä, että kävelin kaupassa ja tuijotin söpöjä tyttöjä, joita haluaisin paijata ja upeita miehiä, keiden tyylin haluaisin varastaa. Samalla tajusin myös sen, miten kahdestaan jonkun kanssa ei voi muiden katsomisesta nauttia. Ei ole sinänsä yllätys, koska se seuralainen tuntee olonsa ehkä vähän epätoivotuksi, jos kokoajan tuijotan muita. Etenkin jos hän on treffiseuralainen :D Tartten sinkkumieskavereita tai lesbotyttökavereita.

Uusi kone raklattaa iloisesti nurkassa. Pienen tappelun, itkemisen ja kitkemisen jälkeen tosin. Ylläri tai ei, kun pisti virrat päälle tuli erroria. Se oli onneksi helppo korjata, mutta kaikki muut esinneet ongelmat sitten ei. En näe mitään syytä palauttaa konetta kauppaan kun ei tässä vikaa ole, vistassa vain ja toki vähän rautaepäyhteensopivuutta ja jnejne. Selaimet tykkää kaatuilla parin tunnin välein ja vistassa ei voi enää prosesseja tappaa käsin, joten aina boottia tai resettinappulaa, jos ei voi bootata. Jeij. Tulee ihan dossiajat mieleen. "Oho, nyt tää jumi. Reset". Tuttuun windows-tyyliin 1% käyttäjistä on sama ongelma. Tuntuu vähältä, mutta se tarkoittaa satoja tuhansia ihmisiä, mutta asiasta on valitettu kohta jo vuosi, eikä yhtään mitään ole tapahtunut. Epäilyttää siis, ettei vistaa, firefoxia, zonealarmia ja/tai avastia koskaan edes korjata. Pitää luopua jostain.

Istuin tänään aamubussissa tosi vittuuntuneena, koska olin nukkunut pommiin ja kello oli varttia vaille kymmenen. Lisäksi tiesin, että töissä tulee olemaan ihan tuskaa uuden asiakkaan kanssa. Ulkona oli ihan saaplarin hieno ilma ja aurinko paistoi bussiin puoliumpinaisiin silmiini ja minua alkoi kivasti nukuttamaan se lämpö. Ajattelin, että olisipa ihana olla matkalla johonkin muualle kuin töihin. Ja heureka! Miksipä ei!

Tästä sain heti päähäni "Seikkailupäivä 2009":n. Joku perjantai tai jos työssäkäyvänä ei saa lomia, lauantai, lähtisi porukalla tai kaksistaan aamulla aikaisin ensin bussilla keskustaan ja sit jollain välineellä eteenpäin. Ei mitään väliä minne, kunhan matka kestäisi ainakin tunnin, että ennättäisi kivasti matkustaa. Täällä paikassa sitten voisi tehdä asioita, joita ei tule tehtyä normaalisti. Heti klo 09 baariin tai kaljakauppaan ihan vain siksi, että se olisi hauskan rappiomaista. Tahtoisin myös käydä konditoriossa syömässä, koska en ole syönyt koskaan konditoriossa. Sama juttu kolikkopelien kanssa (ei siis rahapelit, vaan ne pelitpelit). Tärkeintä olisi se, ettei suunnittelisi liikaa etukäteen. Uusi kaupunki, jossa kävelisi jotain katua ja olisi kuin lapsi. OOH! Kallen mätibaari, sinne! JEIJ, Räkä-Matin liha ja kötäle, sinne syömään! Ooh, Mummo-Vainaan kaffehuone, saakohan sieltä banaanilikööriä! Hei tuu jo, mennään puhuun tuolle puliukolle, haluan antaa sille 20 senttisen!

Se, että lähtemällä lähtisi, muttei suunnittelemalla suunnittelisi, toivottavasti laukaisi spontaanin olon, jolloin tulisi tehtyä kaikkea hauskaa ja höpsöä. Ei niiden tartte olla elämää suurempia asioita, mutta itse ainakin huomaan sen, että vaikka Helsingissä olisi mitä nähtävyyttä ja paikkaa tahansa, niin jossain Sorsuanperällä on heti ihanampi olo kun se tuntuu uudelta. Tietenkin siihen kyllästyy päivässä, siksi Seikkailupäivä kestääkin päivän. Tätä voi myös varioida, ei ole pakko lähteä ulkopaikkakunnalle, Helsinki on täynnä kaupunginosia ja paikkoja joissa en ole käynyt ollenkaan tai olen kävellyt ohi, mutten ole poikennut sisään. Koko Lauttasaarikin on täynnä paikkoja joissa en ole käynyt, enkä käy ilman jotain erikoista teemailtaa, seuraa ja tutkivaa asennetta. Vaihtoehtoisesti koko homman voisi myös hc:ttaa ja lähteä pidemmälle seikkailemaan. Tästä tulikin mieleen mahtava lautapeli, jos olisi rikas.

Tekisi Afrikan tähti -tyyliin kartan, johon merkkaisi isot lähialueen kaupungit isoilla palloilla ja paikkakunnat, joiden kautta sinne pääsee, pienillä palloilla. Isoissa paikoissa olisi jotain isompia tehtäviä ja siellä metsästettäisiin aarretta, pikkupaikkakunnilla taas olisi joku pieni tehtävä, mikä pitää tehdä ennenkuin pääsee jatkamaan matkaa. Sitten vain noppa soimaan. 3! Okei, Jyväskylään olisi pitänyt heittää vähintään nelonen, joten juutuimme nyt Jämsään. Meidän pitää käydä paikallisessa baarissa yksillä ennenkuin saamme jatkaa matkaa. Ounou, kilpaileva tiimi on juuri saapunut Tampereelle ja yrittävät löytää sieltä tummaihoisen pultsarin, joka antaisi heille viisi euroa. Oh noes, meidän pitää kiriä. Juokaa kaljanne pojat, tytöt ja lammas, nyt on kiire Jyväskylän kautta Kuopioon, toivottavasti arpaonni käy myötä!

Ja ylläolevan voisi taas mitoittaa uudestaan lähialueelle, Helsingin tai seudun sisäiseksi, jolloin 5 vai onko 10 euron arvoisella päivälipulla voisi matkustaa niin paljon kuin tyrät ryskyy, eikä matkustamiseen menisi niin paljon aikaa. Nyt olisi päästävä Espooseen, mutta arpaonnen takia pitää pysähtyä Ruoholahteen. Entä jos otettaisiinkin sieltä ratikka ja mennään Töölöön ja kokeillaankin tätä toista reittiä, siellä olisi mahdollisesti aarre tai rosvo! Tarjoilija, yksi pitkä ja banaaninen folioon, meillä on kiire!

Tällä hetkellä haluaisin ihan vain normaalille seikkailupäivälle johonkin lähipaikkakuntaan. Kiinnostuneet huutakaa "Heps"