IRC-Galleria

Edellisestä onkin taas pari päivää aikaa. En edes muista enää, mitä on tapahtunut tällä välillä. No tuota, ainakin näitä.

Löysin enemmän tai vähemmän lääketieteellisen termin sille, mikä silmiäni vaivaa. Valitettavasti vain englanniksi, suomalaista nimitystä en tiedä vieläkään. Kyseessä on "visual snow", joka tulee ihan siitä, miltä tuo virhe silmissä näyttää. Kyseessä on siis se, kuin kaikkialla olisi kokoajan televisiosta tuttua lumisadetta. Omalla kohdallani se lumisade itsessään ei ole hirveän voimakasta ja lumisateen sijasta kutsuisin sitä itse sumuksi tai näkyväksi nesteeksi (se näyttää siltä, kuin silmissäni kokoajan liikkuisi jotain nestettä, jonka voin havaita). Tuosta lumisateesta kuitenkin johtuu pahempi ongelma, eli kaiken välkkyminen. Kun katson valkoista seinää, se ei ole valkoinen, vaan lumisateen peitossa. Osin tämän vian ja osin kiitos ihmisaivojen yleisesti, siitä lumisateesta alkaa löytämän muotoja. Nämä muodot tulevat eri kontrasteilla. Osa lumisadealueista on vaaleaa ja osa lähes mustaa. Tämä vaalean ja tumman lumisateen välinen ero alkaa aiheuttamaan välkkymistä, kun silmä ei oikein osaa päättää kummanvärisen se seinä nyt siltä kohden on ja mihin katseen tarkentaisi. Tummilla pinnoilla lumisade on entistä voimakkaampaa, mutta välkkyminen vähempää, koska lumisadealueiden väliset kontrastit pysyvät pienempänä, kunnes sitten lähes täysin pimeässä koko näkökenttä alkaa välkkymään ja yöllä pimeässä ilman laseja näen kaiken välkkyvän sumun läpi, joka häiritsee aika runsaasti (eipä sillä, että yöllä pimeällä ilman laseja tartteisi nähdä muutenkaan).

Asiaa lisämutkistaa se, että tähän vaivaan kuuluu myös ylinopea varjokuvien palaminen. Terveetkin silmät tekevät samaa, eli jos tuijottaa jotain kohdetta pitkään ja sitten katsoo muualle, sen kohteen vastavärit ovat palaneet näkökenttään hetkeksi (se jeesus-kuva perustuu tähän). Minulla tuo palaminen tapahtuu alle sekunnissa, eli kun vilkaisen telkkaria ja seinää, näen television seinällä. Tuo jälkikuva harvoin näkyy itsessään, vaan se muodostuu lumisateesta, eli jos katson televisiota ja sitten valkoista seinää, näen valkoisella seinällä television muotoisen alueen vaaleaa lumisadetta, jota ympäröi tumma lumisade ja näiden reunat alkavat välkkymään. Kaikesta tästä tulee iso ongelma silloin, kun yrittää lukea tekstiä monitorilta tai kirjasta. Kun valkoisella taustalla oleva musta teksti palaa välittömästi näkökenttään, ilmestyy uudestaan kirjan sivulle/ruudulle ja muuttaa sen pinnalla värisevää lumisadetta, lopputuloksena on suhiseva, aaltoileva, värisevä ja jatkuvasti kontrastiaan muuttava mössö, joka aiheuttaa vielä sen, että kohteen ääriviivatkin alkavat muuttumaan. On siis normaalia, että monitoria katsoessa monitorin ääriviivat eivät ole selvät, vaan ne liikkuvat eteen- ja taaksepäin ja monitorin koosta ei voi olla varma, koska se näyttää välillä isommalta ja pienemmältä. Ihan kuin kauhuelokuvissa sekunti ennen sitä, kun monitorista ryömii joku kauheus esille. Onneksi itse pidän tätä vain näköongelmana, enkä esim. pelkää tätä tai erikseen häiriinny sen enempää kuin mitä se elämääni häiritsee.

Tässä linkissä on minusta ihan hyvä kuva siitä, miltä elämäni näyttää taivasta katsoessa:
http://www.visualsnow.com/examples/pictures/index_files/page1-1001-full.html

Tuossa kuvassa myös näkyy hyvin se välke ja se, miten aivot alkavat etsimään tuosta sateesta ja välkkeestä jotain muotoja. Valitettavasti taivas on yksi helpompia katsottavia asioita, kun sieltä ei tarvitse erottaa mitään yksityiskohtia. Monitoria katsoessa oireet ovat pahempia ja niiden vaikutus suurempi, kun pitäisi samalla erottaa kaikki kirjaimet, värit ja yksityiskohdat. Onneksi kyseessä ei ole kuitenkaan silmäsairaus, vaan aivovamma (onneksi?), jota voisi verrata tinnitukseen. Joillain se on koko elämänsä, joillekin se tulee jonkun onnettomuuden jälkeen ja joiltain se ehkä voi kadota tai sitten ei. Itselläni tämä on ollut niin pitkään kuin muistan, mutta olen kyllä päätänkin lapsena telonut. En tiedä liekö synnynnäistä vai itsehankittua, mutta vittumaista silti.

Näkövammoista päästäänkin hyvin seuraavaan aiheeseen, eli siihen elektroniikan rakentelusarjaani (ikävuosilla 9 ja ylöspäin). Oli aikamoinen pettymys huomata, ettei se ollutkaan sellainen mitä kuvittelin. Piirejä ei rakenneta tökkimällä johtoja ja komponentteja suoraan piirilevylle, jossa olisi reikiä, kuten amiksessa tehtiin, vaan tässä tulee mukana iso muovinen levy, jossa on isoja reikiä harvakseltaan ja piiri muodostetaan ensin tökkäämällä isoon reikään vieteri ja sitten asettamalla jotenkin mystisesti johto/komponentti siihen vieteriin kiinni. Ei onnistu! Minun silmillä, sorminäppäryydellä ja hermostumiskäyrällä vittusaatanaperkeleet lensivät kaaressa, kun yritin tunkea ohutta johtua tosi jäykän vieterin johonkin välikköön, mutta kun ei ne mene tai jos menee, niin sitten ne ei pysy. Ohjeissa ei tietenkään kerrota mitään ja muutenkin ne ohjeet ovat sellaiset, että pitää olla aika nero ysivuotias joka niitä tajuaa. Aika siekailematta siellä paukutetaan sähkömatikkaa. Mutta ehkä ne onkin tarkoitettu sellaisille näsäviisaille nörteille yhdeksänvuotiaille, jotka sanovat "Mees iskä vaikka juomaan kaljaa ja leikkimään leegoilla mun pikkuveljen kanssa, niin mä kokoan tämän". Yhdeksänvuotiaan sormet ehkä osaavat noita johtojakin tökkiä paremmin.

Jos kokoaminen vitutti sairaasti, niin oli riemukin suuri, kun sain hehkulampun palamaan. JEIJ! IT'S ALIVE! Ja sit taas vittusaatanaperkele, kun seuraava kohta ohjeissa ei toimi. Mihin helvettiin tämä saatanan kytkin muka tulee, eihän tässä missään ole mitään kohtaa sille ja saatana kun aina... eikun tohon. Naks. Jaa... *nolost* Kun kaikki kytkökset ovat sellaisia, että ne lentävät irti puhaltamalla, niin ihan hirveitä raivokohtauksia ei kehtaisi saada. Luultavasti lopulta hakkaan otsallani koko lautaa ja päästä törröttää vastuksia ja 9 volttia sähköä menee ohimoon. No, ehkä pienet sähköshokit auttaisivat päävaivojani :> Rakentelusarja on kyllä kiva, kunhan löydän ensin jostain kaupasta rautalankaa, jolla voin pysyvästi askarrella jotkut osat yhteen. Kun kerta aikuinen olen, niin otan kovat käyttöön, enkä anna lasten lelun hyppiä silmille!

Tänään oli myrsky. Aamupäivällä aurinko alkoi tosi ärsyttävästi paistamaan silmiini ja kun tietokone on juuri ikkunan vieressä, niin on pakko aina sulkea kaihtimet ja vetää verhot eteen, että näkisi yhtään mitään ruudulta. Ihmettelin, kun yhtäkkiä näinkin tosi hyvin ja huomasin, että verhon läpi ei kajastanutkaan enää mitään. Kiinnostuneena vedin verhot syrjään ja avasin kaihtimet ja VAUU! Koko maailma oli täysin valkoisenharmaata, kun lumi lensi vaakatasossa ja peitti alleen kaiken. Kaiken valkoisen seasta välkkyi keltaisia salamoita taivaalla välillä (talvisalamat eivät ole mitenkään ääriharvinaisia, en ole vain ennen niitä nähnyt). Olin ihan WTFLOLBUI ja ryntäsin heti laittamaan farkkuja jalkaan ja hupparia päälle, tarkoitus kun oli lähteä lenkille myrskyyn. Harmi vain, että olen hidas pukemaan ja kun lopulta olin valmis lähtöön, myrsky oli jo ohi.

Onneksi tuuli taas kohta yltyi ja lähdin sit samalla kauppaan. Kauppaan menomatkalla tuuli vain vähän puhalsi, mutta mitään myrskyä ei ollut. Palatessa sitten iski taas myrsky, mutta joko se ei ollut yhtään niin voimakas kuin se eka tai sitten se ei muutenkaan niin erikoiselta tuntunut siellä kadulla. Tuulen voimakkuus ei ollut mitenkään suuri, mutta lunta lensi ilmassa kuitenkin älyttömästi. Lumi oli ohutta ja oudon papanamaista, vähän kuin rakeita mutta kevyestä lumesta, eikä jäästä. Ympäristön havainnointi oli kuitenkin hieman työlästä, kun silmät olivat täynnä lunta ja piti yrittää kovasti räpsytellen vähän nähdä jostain jotain. Kivaa oli silti, vaikka pahempaa tuulta odotin.

Ps. En löytänyt rautalankaa. Nyt keljuttaa.

Pps. Eh, tärkein tapahtumahan oli tosiaan noiden kynsikkäiden osto, mutten jaksa nyt enää siitä kertoa, vaan enskerralla sit :D