IRC-Galleria

Vappu tuli, vappu meni, Pasi sanoi pulipuli, taijotain.

Vappu tuli niin yllättäen, ettei sitä jotekin edes tajunnut. Olin sen verran valmistautunut, että oli viinaa, lantrinkia ja muutakin, mutta oho, nyt on aatto. Oho, työt loppu. Oho, pitäisi lähteä kaupungille. Kyllä mä hymyilin, mutta jotenkin puuttui sellainen nyt on __vappu__ fiilis, mutta toisaalta eipä sitä ole muutenkaan vuosiin ollut.

Mantan lakituksessa oli liikaa väkeä ja jotenkin jännää se, miten väkimäärän ylittäessä tietyn pisteen, se tuntuu vähäiseltä. Kun väkeä on sopivan paljon, voi kierrellä ja kikatella ja moikkailla ja vaikka mitä, mutta sitten kun väkeä on niin paljon, että puristuu jotain roskalavaa päin ja näkee vain ne, mitä edessä seisoo, eipä siinä voi muuta kuin juopotella. Kyllähän se puisto sit purkautu ja tilaa oli. Ehkä hieman epähyvä ratkaisu oli mennä senaatintorin rappusille tai ehkä tuli juteltua liikaa työkaverille ja liian vähän ulkopuolisille, mutta yhtäkkiä kello oli tosi yö ja tajusin, etten ole vaihtanut yli viittä sanaa tuntemattomille. Meni aamuviiteen ja oli "ihan kivaa", mutta jotenkin oli hieman pettymys ilta silti. Ajattelinkin, etten lähde vappupäivänä mihinkään, vaan jään nyyhkimään ja krapuloimaan kotiin, mutta toisin kävi. Lopputulos 5 juotua isoa tuoppia ja takaisin kämpillä klo 23. Uujee. Perjantaina oli sitten aika nahkea olo töissä, vaikkei selvää krapulaa ollutkaan.

Eikä ollut edes normaali työpäivä, vaan klo 7.15 alkoi Jari Sarasvuon joku aamuakatemia, joita on kahden viikon välein ja ylhäältä tuli sellaista noottia, että ne ovat muuten pakollisia. Sain itseni ihmeen hyvin ylös sängystä, mutta sen jälkeen alkoi vaikeudet. En ennättänyt syödä mitään aamupalaa tai edes ottaa kahvia ja sinne akatemiaan kiirehtiessä oli niin stressi, etten tajunnut, että kahvia olisi saanut sieltäkin. Väkeä oli niin paljon, ettei kaikki mahtunut normaalisti istumaan, vaan lisätuoleja raahattiin paikalle ja jouduin lähes eturiviin ihan Jarin eteen. Poskia kuumotti hieman se, että mulla oli farkut ja huppari ja muilla puvut, eikä edes mitkään halvat puvut. Poskien kuumotus lisääntyi, kun rupesi nukuttamaan ihan älyttömästi. Kun minua nukuttaa, en voi sille mitään. Vaikka kuinka yrittämällä yritän pysyä hereillä, silmät eivät vain kohdennu enää mihinkään ja alan nukahtelemaan ja heräilemään puolen sekunnin välein. Luulin akatemian kestävän tunnin, mutta se kestikin kaksi ja sitten kolmas tunti jo alkoi. Arhg! Perse kuoli puutumiseen, jaloissa ei ollut enää tuntoa, nukahtelin ja heräsin 60 kertaa minuutissa, Jarin läheisyys ja paasaus pelotti ja hävetti muiden puolesta, kun ne olivat yhtä pihalla kuin minä. Taianomaisuutta aamuun tuli kuitenkin siitä, kun kuunneltiin Jenni Vartiaisen Miltä se tuntuu biisi. Olin ihan wtf, mikä tää on, :O, kun se soi ja sit kun sain kuulla, että Jennia, niin wow-ow.

Heti kun pääsin kotiin, ostin biisin ja nyt se on soinut aikalailla repeatilla. Ihan järjettömän hyvä biisi taas. Ehkä tähän kyllästyy joskus, mutta ainakin näin alussa iskenyt yhtä kovasti kuin No One ja on tämän vuoden toinen biisi, joka oikeasti toimii kuin lehmä ojassa. Sanat ovat mahtavat, Jennin lauluääni ihan super ja tällä levyllä on tuotantoarvot ihan huipussaan. Paasaan taas samaa, eli musiikin "kallius" ei tee siitä tietenkään hyvää, mutta hyvä biisi, joka tuotetaan hyvin, on vain tuplahyvä. Tämänkin biisin hyvyydestä 50% tulee sanoista ja Jennistä, 50% taustoista ja kaikista pikkumurahduksista ja kilahduksista, joita saa kuunnella. Tekisi mieli ostaa koko levy, mutta kahden biisin perusteella ei oikein uskalla, etenkin kun se toinen biisi, ihmisten edessä, alkaa jo vähän tylsiä.

Vaatestressiä taas. Metsästän edelleen peräsuoli pitkällä kevätvaatteita ja tänään tajusin, että nythän on KESÄ, eikä minulla ole mitään kesävaatteita. Aargh! Noh, ehkä voin skipata kevätvaatteiden ostamisen, mutta argh silti. Mulla on vain yhdet farkut (tai no, viidet, mutta ei lasketa) ja nekin on jo liian löysät, haluan tiukemmat, mutta sit kun ostan tiukemmat, minulla on taas vain yhdet housut, koska en minä niitä löysempiä enää koskaan käytä. En vain osaa käyttää kaksia eri housuja yhtäaikaa, paitsi jos toiset on sit ihan selvästi kotihousut tai vaikka siistit työhaastatteluhousut. Tartten myös lenkkivaatteet, sortsit, cargohousut niin ja paitoja! Mulla on t-paitoja, mutta ne on vanhoja ja rumia, tartten hienompia. Koruja. Jotain. Aargh! Tahdon johonkin tv-ohjelmaan, jossa minulle hankittaisiin parin vuoden satsi vaatteita ja sit vain joka kuukausi maksaisin tietyn summan, että saan ne.

Joo, kävin lenkilläkin. Muistin kaksi asiaa lenkkeilystä: se on tylsää ja se on luontomaisen kaunista. Lenkillä näki niin eri tavalla luontoa ja materiaa mitä helsingin keskustassa pyöriessä näkee. Ei siellä katsele voikukkia, vaan ihmisiä ja yleensä muutenkin enemmän sitä viettää liikkeissä kuin kadulla. Työmatkallakin kävellessä sitä katselee jotain muuta kuin luontoa, tosin se matka on kyllä ihan helvetin rumakin, joten sekin vähän vaikuttaa. Kävelin larusta Espooseen siskon kanssa ja siellä oli nättiä. Kesä! Espoo myös näytti siltä, miltä kuvittelin Helsingin näyttävän, eli paljon uusia isoja valkoisia taloja, betonia ja teitä. Ei, tämä ei ole haukku, vaan kehu. Toki se on arkkitehtuurillisesti aika köyhää, mutta rakastan tuollaista semiurbaania betonirakentamista, etenkin kun joka puolella sen ympärillä kasvaa nurmikko ja kukat kukkii. Helsingin keskusta näyttää siltä, että siellä haluaa mennä baariin yhdelle ja tuijottaa ihmisiä. Espoo näyttää siltä, että siellä haluaa istua jalkakäytävänreunalla kesäpäivänä ja juoda kokista ja tuijottaa väreilevää asfalttia.

Vähän reilu 11 kilsaa oli aika tuskaa. Kunto kesti sen ok, mutta jalat ei. Lonkat tuntui tipahtavan irti, alushousut pureutuivat nivusiin ja sukat hitsautuivat jalkapohjiin kiinni. Ei ole tullut taas käveltyä pitkilleen matkoja, niin ei jalat jaksa. Tuo jalkapohjasukkaongelma tosin on lähes aina, enkä tiedä pitäisikö minun kovettaa jalkani, ettei se tuntuisi, vai juurikin rasvata ja pehmentää. Mitä sileämmät jalat, sitä pahemminhan se tuntuu koskevan. Sitten kun jalat ovat yhtä kovaa keltaista ihoa, kävellä voi vaikka paljasjaloin, mutta sitten on muuten kokoajan inha jalkaolo.

Ostin "Raakaa lihaa" sarjakuvakirjan ja kikattelin. Aivan mahtava idea se, että ne hahmot piirretään aina lähes samalla tavalla ja ruuduissa tapahtuu todella olemattomasti mitään liikettä. Käytännössä siis kuka tahansa osaa piirtää noin (joku kiroileva siili ja muutkin noudattavat toki samaa kaavaa), kun vain kerran onnistuu piirtämään hyvin jotain. Hauskuus piilee repliikeissä ja osittain myös siinä staattisuudessa. Koko kirja kahteen päivään oli vähän liian nopea tahti tai toinen osa kirjaa oli huonompi, kun hymy välillä hyytyi, mutta mahtavia strippejä riitti ja lentäviä lauseita jäi päähän.

Mies: Jaakko Sitruspää! En ole nähnyt sinua sen jälkeen kun saimme lukion päättötodistukset!
--
Sitruspää: Niin, lähdin pois vähän sen jälkeen kun sytytitte taloni tuleen ja kirjoititte etupihalleni "häivy kaupungistamme friikki". Mutta nyt olen palannut.
--
Mies: No... mitä kohtaa siitä "häivy kaupungistamme friikki" sinä et ymmärtänyt Jaakko?