IRC-Galleria

Loma! Lomaloma! Lomalomaloma! Ihan ikioma! Tulin huhtikuussa töihin lomat rahaksi muutettu edellisestä firmasta ja muuttaminen on aina niin kallista lystiä, että eipä sitä rahaa jäänyt tai raaskinyt käyttää muuhun kuin 2 päivän palkattomaan festarilomaan, jota nyt ei oikein voinut lomaksi kutsua.

Sen jälkeen ei joululomaa lukuunottamatta olekaan ollut yli 3 päivän orkosia vapaata, kunnes tänään alkoi 10 päivän vapaa. 6 arkipäivää, 4 viikonloppupäivää. Kaikki ylitöillä hankittua, joten ei tartte palkatontakaan ottaa. Muistan joskus kesällä sanoneeni, että ylitöitä on ihan turha kerätä, kun jos teet puoli tuntia joka päivä extraa, joka tuntuu aika pikältä, saat kerättyä yhden (1) päivän kolmessa viikossa. Eeh. Ja onhan tuo täysin totta, ei ylitöitä kannata lomaksi kerätä keräämällä ja sen takia joka päivä tehdä vähän liikaa. Mutta siinä vaiheessa kun ne ylityöt eivät ole enää oma valinta ja yhtenä päivänä voi hyvinkin tulla esim. 3 tuntia lisää saldoa, niin ne alkaakin kertymään ja silloin ne tekee mieli pitää kerralla pois sen sijaan että lähtisi vähän aikaisemmin töistä. Etenkin kun ei voi lähteä aikaisemmin töistä, kun pitää tehdä ylitöitä. Lupasin itsellen, että tämän loman jälkeen en enää tekisi ylitöitä viikkotasolla. Yksittäiset päivät voivat ja saavat venyä, mutta tarkoitus olisi sit lähteä joku päivä hyvissä ajoin kotio. Etenkin keväämmällä kun aurinko paistaa, jolloin töihin herää ajoissa. Jos töihin menee kympiksi, ärsyttää tuhlata ylityötunti viideltä lähtöön, vaikka vituttaa istua kuuteenkin. Mutta jos töihin menee vaikka puoli ysiksi ja lähtee töistä puoli neljä, niin se tuntuu ihan viikonlopulta. Puoli neljä! Nojoo, meidän pitäisi olla toimistolla 9-17, mutta whatevör.

Olin joskus synkempinä aikoina sitä mieltä, että talvi on siitä kiva, kun silloin on sallittua olla elämätön ja masentunut. On helppo mennä kotiin koneen ääreen murjottamaan, kun ulkona on aina pimeää, -20 ja ei ihmisiä. Totta. Kesällä on taas ihan uskomattoman kamalaa istua yksin sisällä, kun ulkona on kaunis ilma ja ikkunan alkaa kuuluu kaljaremmin jorinaa. Mäkin tahdon! :'( Nyt kun on reilummin elämää, kesällä on kivaa kun voi joka ilta vaikka notkua kylillä. Tosin en silti pääse eroon tuosta ”elämättömyysitkusta”, koska vaikka joka ilta olisin ulkona humppailemassa ja sit vietän yhtä ansaittua lepoiltaa kotona, niin se ilta on välittömästi pilalla, jos erehdyn näkemään ikkunasta ulkona iloitsevia ihmisiä. Sitten ei voi nauttia enää kotona olosta, muttei nauttisi uloskaan lähtemisestä, kun väsyttää niin helvetisti ja lompakko huutaa armoa.

Talven tullen synkistyin taas ja elämästä tuli tylsää. Teen töitä ja kun en tee töitä, shoppailen, kaljoittelen tai olen kotona ja kotonakin harvoin tulee tehtyä mitään hassuttelevaa, vaan sitä istuu koneella juurikin jumitusmoodissa, eikä siitäkään nauti. Virallinen ja tärkein syy on toki ylityöt ja niistä + pimeydestä johtuva aamu-unisuus. Menet kymppiin töihin, lähdet seiskalta, käyt vähän kaupungilla jossa ei pahemmin ihmisiä ole. Olet kotona kasilta, kympiltä on syöty ja sit istut pari tuntia mesessä. Jahas, nukkuun. Toista sama 4 kertaa. Perjantai eroaa sillä, että sitten on aina jotkut hippalot ja pippalot, jossa on toki tosi hauskaa, mutta seuraava aamu menee verhot kiinni vapistessa ja sunnuntaina herää sängystä klo 15, kun on jo pimeää. Tajusin vasta hetki sitten, tällä hetkellä kun istun junassa kohti Kuopiota kellon ollessa 11.20, että elämästäni puuttuu valo! Herään pimeällä, lähden töistä pimeällä. Lauantaina verhot on kiinni kun on krapula, sunnuntaina herään pimeällä. En siis näe aurinkoa koskaan ja auringottomuuden takia en osaa nauttia pienistä hassuista asoista. Elämästä tulee juurikin tylsää, vaikka kuinka humppailisi.

Kun en valitettavasti voi töistä pois jäädä, eikä sunnuntai-unista voi tinkiä, niin jäljelle jää reissut! Tämän tajuttua muistinkin heti, että mähän olin kesällä melkein joka viikonloppu jossain reissussa. Itseasiassa niin usein, että välillä teki mieli jäämällä jäädä tsaddiin, kun sielläkin on kiva notkua etenkin kesäisin. Jos haluaisin nauttia auringosta, pitäisi rueta pörräämään jossain ”landella” viikonloppuna. Mikään ei ole talvella ihanampaa kuin vetää päiväkännit auringonpaisteessa, koska se on niin erilaista. Muistan Kuopiossa erään lauantain, kun kello oli jotani yksi, minä olin ihan jeij-huppelissa ja nokka osoitti kohti musiikkitaloa ja Apulannan keikkaa. Ihan järjettömän upea fiilis, joka johtui vain siitä, etten ollut kuukausiin ollut huppelissa auringonpaisteella.

Reissuttelussa on toki ongelmansa. Ensimmäinen on raha. Elän nykyään 23 euron päiväbudjetilla, eli tuon verran saan käyttää elämiseen, ruokaan, vaatteisiin, jne, per päivä. Jos perjantaina baarissa menee 60 euroa, niin la+su koomailussa sitä säästyy sen verran, että maanantaina budjetti on taas kunnossa. Mutta jos reissun junakyydit maksaa yhteensä jo 60 euroa, niin viikonlopun budjetti on jo mennyt siinä. Entäs itse humppailu? Tietty jos viikonloput humppaisi ja arkisin olisi vain kotona, niin säästäisi, mutta sekin vähän tympeää. Talvella kun shoppailu on kivaa, koska noh, se on kivaa, eikä vaadi valoa. Ruokaakin pitäisi joskus ostaa.

Toinen reissuamisen ongelma on se, ettei pysty koskaan nukkumaan. Arkena unet jäävät 4-6 tuntiin ja jos vkl:n pörrää jossani, ei se unimäärä tuosta ainakaan paljoa kasva. Minä en todellakaan osaa tai halua nukkua, jos on krapula tai viiminen lomapäivä. Eli jos tulen sunnuntaina Helsinkiin reissusta rähjäytyneenä, niin en mene iltaseiskalta nukkuun jotta olisin maanantaina virkeä, vaan juurikin päinvastoin valvon normaalia pidempään. Sitten tunnin yöunilla töihin. Muistinkin, miten kesäisin yleensä on aina niin väsynyt, että kaikki suhisee normaalia enemmän ja välillä on vaikeuksia pysyä pystyssä kävellessä. Jos olisi rikas, ottaisi maanantait vapaapäiviksi, jolloin nukkuisi reissujen jälkeen.

Ainiin, lomaloma! Nokka on kohti Kuopiota, josta siskon kanssa päivätumuille ja sitten kohti Tahkoa. Hupaisaa valita laskettelukeskus kun en laskettele, mutta kylpylöiden ongelma on se, että siellä on vain mummoja. Jotain ulkoriehuntaa kyllä pakko harrastaa, etenkin kun pikkusisko on niitä harvoja ihmisiä, jotka saavat minussa aikaan ihan uskomattoman bilefiiliksen. Silloin ei tee mieli vetää kaljaa hiljaa nurkassa, vaan tanssia robottitanssia, tilata ”Tesuila” ja sit kikattaa insidevitseille. Ooh, en malta edes odottaa. Jeijeti jeij, tumutitum. Shalala.

Uuden kamerankin ostin, ihan reissua varten. Canon Ixus 80, pinkki. Pinkkeys olikin syy, miksi ostin juuri kasikymppimallin. No okei, olihan se vähän halvempi kuin ysikymppi, vaikka minulta otettinkin 10 euroa lisähintaa. Kiusa se on pienikin kiusa näköjään, rupesi vituttamaan Verkkokauppakin nyt. Tai sit värilliset maksavat enemmän kuin väritön, mutta eipä siitä ollut mainintaa. Ihan sama, kymppi on vain kymppi ja se kamru on ihqu. En minä kuvata osaa vieläkään, mutta muutamat testiotokset osoittavat, että tällä kameralla saa muitakin kuin oransseja, sinisiä tai rasvaisia kuvia. Ihan uskomaton olo, kun nyt kuvan onnistuminen on kuvaajasta kiinni. Meinasin tipahtaa tuolilta kun otin itsestäni pari kuvaa ja kaikki onnistui heti, malli oli vain ruma. Omg! Ehkä innostun kuvaamista vihdoinkin, kun ei enää tekniikka haraa vastaan. 4 gigan muistikortti, johon mahtuu asetuksista riippuen noin 1500 tai 10000 kuvaa, mahdollistaa sen, ettei tartte miettiä mitä räpsii. Huima parannus edellisen kameran 12 (!) kuvan muistiin :D PLOL! Nyt tekee mieli tanssia robottitanssia ja laulaa Pinkin So Whatia, joka on muuten juuri sellainen biisi, millainen olo mulla aina on silloin kun biletyttää. Ei, en riehu tai räyhää ihmisille, mutta siis jotenkin se biisin tempo ja ne nousukohdat ovat just sitä. Hyppy, hyppy, kehokeikaus, hyppy, robottitanssi, jeaah, pyllyläpsy.