IRC-Galleria

Hei, olen Pasi, olen echinacea-riippuvainen! "Hei Pasi, niin mekin!". Ennen soittamistanne huumevieroitusklinikalle lienee parempi kertoa, että kyseessä on siis auringonhattu, harmiton mutta hyödyllinen yrtti, joka voitti taikahippiluontaistuotekauppojen "vuoden yrtti" palkinnon muistaakseni 2006 tai 2008.

Ostin kerran Varkaudessa ihan randomilla Clipper echinacea-teetä. En muista miksi. Kai reilu kauppa, kallis hinta (olin silloin rikas, kiitos halvan vuokran) ja jotenkin eksoottinen paketin ulkomuoto saivat minut ostamaan sitä. Ensimmäinen kosketukseni Clipperiin ja kun 20 valkaisematonta ja narutonta (pussit kaivetaan teestä sormin) pussia oli käytetty, olin jonottamassa lisää. Helvetin hyvää vihreää teetä, joka sopii juuri täydellisesti aamuihin. Ei ole liian mautonta kuten monen Nordqvistit, jotka maistuvat kyllä mahtavalta, mutta niistä puuttuu sellainen arkiaamuihin sopiva "hyi vittu kun on ärmäkkää!" efekti. Lisäksi huomasin jo alle kolmessa viikossa auringonhatun hyödyt, ikiflunssani katosi ja olin terve.

Nyt pari vuotta myöhemmin olen ekaa kertaa siitä lähtien ollut pari viikkoa ilman tätä teetä ja yllättäen, sattumaa tai ei, olen myös ollut kohta 1.5 viikkoa jatkuvassa miniflunssassa, joka ei iske, muttei paranekaan. Kuumetta ei ole, joten töihin piti mennä, mutta nenä valuu, kurkkuun sattuu kokoajan myös ei-nieltäessä ja maha on aivan tulessa. Vähän kuin närästystä, mutta torveen koskee nieltäessä, sen sijaan että sinne nousisi happoja.

Ongelma tässä koko skenaariossa on se, etten ole todellakaan ainoa auringonhattunarkkari. Iso osa kaupoista ei myy Clipperin teetä ollenkaan. Ne jotka myyvät, eivät yleensä myy echinaceaa. Ne jotka myyvät, myyvät 90% tapauksista ei-oota. En ole koskaan nähnyt Kampin k-marketissa yhtäkään pakettua echinaceaa jäljellä, sen sijaan siinä kohden hyllyä on aina tyhjä reikä. Sama juttu monessa muussa kaupassa. Joistain kaupoista on hävinnyt hintalappukin, eli teetä ei enää edes yritetä myydä. Aargh! Neij! Kun tee on kuitenkin hippiteenä varsin hintavaa, niin ihan hirveän montaa pakettia sitä ei kehtaisi kerrallaan ostaa. Ehkä kannattaisi, koska siinä vaiheessa kun viimeiset pussit ovat käsillä, alkaa olla jo myöhäistä etsiä kauppaa, josta teetä saisi.

Tänään onneksi tuskallinen riippuvaisuuteni sai nektaria, tajusin Sokoksen s-marketin myyvän echinaceaa. Oli ihan pakko ostaa pelkästä riemusta 3 pakettia kerralla, joka herätti pientä outoutta miesmyyjässä. Jos ilkeää, voisi käydä ostamassa huomenna 10 pakettia lisää, 25 euroa kymmenestä paketista kun ei ole paljoa ja sitten teetä riittäisi reiluksi puoleksi vuotta. Nyt taidan tosin ymmärtää, miksi niin usein myydään ei-oota, ihmiset hamstraavat sitä kuin eläimet.

Mitäs muuta. Loma tuli, loma meni. Lomastani voisin kertoa ihan erikseenkin, mutta nyt ei jotenkin huvita. Sama juttu Puolan reissun kanssa. Ei kehtaisi läpikäydä sitä parilla virkkeellä, muttei nyt tee mieli kertoa siitä enempää. Pitänee ehkä kirjoittaa ihan omat spesiaalit kirjoituksensa niistä.

Sen verran voin kuitenkin jo tässä marmattaa lomastani, että eipä tullut tehtyä mitään luovaa kuten etukäteen pelkäsinkin. Lomassa on nimittäin se paska juttu, että aika rupeaa kulkemaan tosi nopeaan ja kun ei ole pakko tehdä mitään, sitten ei oikeasti tee mitään. Tuli istuttua kesän parhaat päivät kotona koneen ääressä vain siksi, kun laiskotti nousta ja laittaa housut jalkaan. Vaikka töissä käyminen onkin superperseestä, niin kun sinne töihin on pakko mennä, sieltä palatessa tulee automaattisesti tehtyä edes jotain. Jos ei muuta, niin bussilla körötellessä keskustan kautta kämpille elää jo 100 kertaa enemmän, mitä kotona möllöttämällä eläisi. Lomalla on toki lupa välillä vain rentoutua, mutta kun möllöttäminen ei ole rentoutumista. Rentoutuminen on joko sitä, että makaa lattialla hiljaa ja kuuntelee musiikkia tai sitä, kun tekee mikä tuntuu kivalta. Mutta jos istuu koneella koko päivän tylsistyneenä lukien viidettä kertaa samoja uutisoksikoita ja rämpyttäen facebookissa F5:sta, vaikkei kukaan sano tai kommentoi mitään uutta, niin tämä on vain ajanhukkaa. Ajanhukkaan ei lomaa tartte, onnistuu täydellisesti myös töiden jälkeen, mutta valitettavasti lomassa itsessään ei ole sellaista taikaa, että se ajanhukan estäisi.

Tottakai lomalla tuli myös elettyä, paljon enemmän mihin arkityöläisenä on varaa. Eläminen kun usein tarkoittaa käytännössä joko juomista, syömistä (eli rahanmenoa, töissä käydessä rahaa on vähemmän kiitos kalliin työpaikkaruokailun), pitkään kylillä riekkumista tai "vapaa-ajan" puutetta, jolloin kotona rentoudutaan yöllä. Vaikka luovuustyöt jäivät yhteen tarinaan ja pariin kuvaan, niin ulkoilua tuli sentään harrastettua enemmän. Retki Nuuksioon oli ihana, vaikka päivä olikin sitten muuten niin dramaattinen ja jotenkin sementoi loman ja kesän loppumisen. Nojoo, ei pitänyt vielä lomasta puhua enempää.

Työelämä alkoi kuten kuvittelinkin. Menin yhdeltä nukkumaan, joka on nukkumaanmenotavoitteeni aina. Tällä kertaa se tosin onnistui, normaalisti kun lipsun siitä puoli tuntia, joka on pahasta, kun yhdeltä nukkumaan mennessä unta jää kuitenkin tasan 6 tuntia joka riittää juuri ja juuri, mutta siitä ei saa nipistää minuttiakaan. Nukahtamiseen meni tosin jonkin aikaa ja heräilin pitkin yötä. Toisaalta tämä oli hyvä yö, nimittäin yö tuntui kestävän ihan ikuisuuden ja sittenkin kello oli 6, eli 45 minsaa vähemmän mitä olin ajatellut. Menin kyllä vielä puoliväkisin nukkumaan, mutta näin ekan aamun taikaa se, että noustessa ei ollut itsemurhaolo. Tästä se arki alkaa, sitten tulee mentyä kolmelta nukkumaan, laitettua silmät kiinni ja TITITITITITTI, kello on kahdeksan, olen myöhässä töistä jo etukäteen ja tekisi mieli hypätä parvekkeelta. Tuntuu kuin yö kestäisi millisekunnin, silmien sulkemisesta herätyskellon soimiseen tuntuisi aikaa menevän noin 1-2 sekuntia. Nuorempana tahallani laitoin herätyskellon soimaan aivan liian aikaisin vain siksi, että saisin pilattua fyysisen uneni ja alkaisin heräilemään, koska tämä tekee yöstä pidemmän oloisen. Yön henkinen pituus kun on fyysista lepoakin tärkeämpi. Nykyään ei enää toimi, koska vaikka herätyskello herättää 5 minuutin välein parin tunnin ajan, en muista niistä mitään enää myöhemmin.

Tänään ulkona aivan mahtava päivä, varmaan paras viikkoon tai pariin. Aamulla palelti kun lähdin vähän turhan kesäisissä vaatteissa, mutta töistä lähtiessä hiki lenti kattoon. Piti käydä terdellä yksillä. Töiden jälkeen yksin sosiaalista pintaa saadakseen hyvä paikka on rautatieaseman vieressä oleva terassi (olikohan Oostersin?), jonka ohi ihmiset kävelee junille ja takaisin. Ei voi siis välttyä ihmismassoilta ja mikään ei ole terapeuttisempaa kuin hymyillä söpöille naisille, nauraa päänsä sisällä rumille ihmisille, kadehtia upeasti pukeutuvia, ihmetellä outoja tyyliä, sympatisoida aasialaisia ja vanhuksia ja kikattaa pahimmille nörteille. Kaikki toki ääneti, en vislaa, en naura ääneen, en osoittele, en sylje, enkä muutenkaan osoita epäkunnioitusta. Sitä en tiedä näkeekö naamastani sitten sen mitä ajattelen, mutta jos näkee, niin terassi-ihmisbongailu on pienin huoleni silloin.

Jos näitä alkaisi taas kirjoittamaan vähän useammin kuin kerran vuodessa, niin tämän voinee pätkäistä tähän, jottei tule liian pitkä ja jatkaa huomenna lisää.