IRC-Galleria

Kastepaikkana Kangasalan mummula

Kastepappina Seppälä Juha

Kummit:
Sylikummina mun pikkusisko
Kummisetänä Ukkokullan isoveli
Kummitätskä 2. ystäväni Terska

Vieraita yhteensä 22, spesiaalina isoisovanhemmat

Ja tärkein, se nimi!

Tyttökulta sai nimekseen: Saara Anja Aleksandra

Reilu viikko takana yhteiselämää rinsessan kanssa. Ristiäiset ensi lauantaina, eikä nimeäkään vielä :D
Tyttö on aivan ihana. Isänsä näköinen. Syö hyvin, tosin mun rintojen maidon määrä vähentynyt, kun on ollut stressiä ja kun on ollut pakko antaa lisämaitoa, on neidistä tullut laiska rinnan imijä. Nukkuisi vain rinnalla. Ja huomattuaan, ettei maitoa tulekaan niin helposti kuin pullosta, kiljuu kiukusta. Kivaa :/
Alta viikon ikäisenä nukkui yössä 2-3tuntia kerralla, nyt päältä viikon ikäisenä on nukkunut 4-7tunnin yöunia. Neiti valvoo illasta kuin tikanpoika ja tarkkailee maailmaa ellei ole rinnalla. Valvoo putkeen sellaiset 2-4tuntia, joten ei sinällään ihme, että on väsy ja nukkuu yöt hyvin. Aivan erilainen lapsi kuin Henri muinoin. Näillä "ei ole kylmä, mutta ei ole kuumakaan" ilmoilla, en ole osannut pukea tyttöä oikein ja on päässyt hikoamaan niin, että nivuset rikki. Nyt niitä paikkaillaan huolellisella pesulla, kuivauksella ja talkitsemisella sekä ilmakylvyillä. Toinen mikä voi olla syynä nivusten rikkoutumiseen on vaippamerkki. Napakin erittää mukavaa nestettä vielä vaikka putosi jo viime keskiviikkona pois. Sitä hoitelen Basibact puuterilla. Kieleenkin ollaan onnistuttu saamaan sammasta ja tänään neiti irvisteli puolukan maulle. Toivotaan ettei sammas tartu mun muutenkin arkoihin rintoihin. Neiti, kun lussutti rinnat ruvelle.
Muutoin meidän arki rullaa yllättävän hyvin. Henri on oikea malli isoveli. Pientä mustasukkaisuutta oli viime viikolla, mutta nyt kun leikkikaverit ovat palanneet lomilta, ei enää ehdi olla niin mustis. Vieraista harvat ja fiksut ovat osanneet huomioida liki 6v ainoana lapsena olleen Henrin pienin isoveljen lahjoin, mikä on liikuttanut etenkin minun mieltä. Osa vieraista on ollut niin törppöjä, että ovat kengät riisuttuaan lampsineet vain vauvaa ihastelemaan. Onneksi pahin vieras buumi on ohi ja nyt alkaa olla aikaa rauhoittua omalle perheelle. Mikäli sama rumba jatkuisi edelleen, karkaisin lapsien kanssa Timbuktuun.

Meidän perheen väkiluku kasvoi yhdellä kauniilla tytöllä lauantaina 28.6.2008 klo 23:34.
Raskausviikkoja ehti kertyä 40+5.
Prinsessan strategiset mitat olivat 3780g ja 50cm.
Tänään kotiuduttiin LYS periaatteella. Ihanaa olla kotona!

Eilen oli neuvola. Verenpaineet ok eli 128/77, mitä ihmettelen, kun ottaa huomioon jokapäiväisen stressi- ja vitutustasoni... Painoa oli tullut 1,5kg, joista suurin osa varmaan nesteitä. Symph.fundus mitta oli 38cm. Vauvan sydänäänet kuuluivat lujaa ja selkeästi. Raivotarjontaa tunnusteltaessa nousi epäilyksen aiheeksi olisiko vauva kääntynyt. Asia päätettiin varmistaa ultralla, jossa kävimme tänäaamuna. Vauva oli vain vaihtanut kylkeä oikealta vasemmalle. Pää oli hienosti alhaalla. Eli ei mitään muuta kuin samaa odottamista kuin tähänkin asti. Tiistaina on seuraava on neuvola, jolloin laitetaan lähete TAYS:iin käynnistystä varten. TAYS:n päässä sitten päätetään käynnistysaika, joten varmaan menee 42 viikoille ennen kuin tarjoavat käynnistysaikaa.

Laskettuaika oli tänään ja mitään ei ole vielä tapahtunut.
Hiljaiseloa. Masuasukki viihtyy vielä pienessä yksiössään
eikä näemmä halua tulla suureen maailmaan vielä.
Onneksi kukaan vaavi ei ole koskaan jäänyt mahaan :D

Raskaus ja etenkin sen ajan viimeiset viikot paljastavat muiden ihmisten ällöttävän pinnallisuuden.
Ja pahinta on löytää se läheisimmistään.
Muuten ei kyllä pidetä yhteyttä kuin udellen joko vauva on syntynyt. Selitellään vain kipeyttä, kiireitä, suurta puhelinlaskua yms. SIISPÄ SUKSIKAA SUOLLE!
Minäkin olen vielä olemassa, jos muistatte.

Nyt sitten enää viikko laskettuun aikaan. Ei uskoisi, että aika on näin äkkiä mennyt. Piinaavaa tämä viimeisten viikkojen odottelu, kun haluaisi jo lapsen syntyvän, jotta pääsisi tutustumaan lähemmin.
Viime tiistaina (rv 38+1) oli TAYS:n äitiyspoliklinikalla ultra ja synnytyksen suunnittelu. Vauva sai kokoarviokseen 2,9kg, joten ei esteitä alatiesynnytykseen, kun on noin pikkuinen, tosin kasvaa kuitenkin vielä pari sataa grammaa per viikko.
Verenpaineet laitettiin seurantaan, vaikka olivat normaalilukemissa (RR 119/73) tälläkertaa. Joten nyt mun täytyy pari kolme kertaa viikossa käydä neuvolassa mittauttaan verenpaineita. Hermostuminen ja liika rehkiminen kiellettiin. Korkeat ja paljon vaihtelevat verenpaineet kuulemma aiheuttavat istukassa verenkiertohäiriöitä vaikkakin ultrassa veren virtaus oli normaalia istukassa ja napanuorassa.
Lapsiveden määrä oli juuri ja juuri normaalin rajoissa. Vauvan sydänäänet ja liikkeet olivat ok. Pikkuinen oli edelleen raivotarjonnassa ja asettunut pää lantion yläaukeamaan. Kohdunkaulaa oli enää 1,5cm ja sormelle auki, joten eiköhän se pikkuinen sieltä kohta maailmaan tupsahda :)

Pesänrakennusviettini on huipussaan. Olen seota ukon ja pojan boheemin elämäntyylin takia, kun haluaisin paikkojen pysyvän siistinä vauvan tuloon asti. Eli se siitä, ettenkö hermostuisi... onneksi en omista kotona verenpainemittaria! Saan imuroida ainakin kerran päivässä, kun lampsivat kengät jalassa mihin huivttaa ja syövät ruoan ja muut huikopalansa missä sattuu. WC pönttöä eivät viitsi siistiä jos sen tuhrivat... Lavuaariin jätetään syljetyt hammastahnat, partakarvat ja ajellut hiukset.
Ukkokin lupasi itse siivota kun pari viikkoa takaperin ehdotin palkallista siivousfirmaa. Pihi tais olla vaan. Mitään ei ole tehnyt siivoamisen eteen. Minä olen puunannut ja jynssännyt yksin. Jäljellä ois pölyjen pyyhintää... katsotaan tekeekö sitäkään. Mainittakoon, että ukko kokosi eilen Jyskistä ostamani lipaston. Silti olis kiva saada apua.
No nyt on hyvä olla itsestään ylpeä. Henrin huone sai tuta käteni jäljen, kun järjestin tavaroita fiksummin. Enää ei loju lattioilla, kun kaapeissa on tilaa säilyttää. Meidän makkarinkin sain kuntoon. Hoitopöytä on putsattu ja laatikot järjestetty sekä pinnasänky verhoiltu ja pedattu. Turvakaukalo ja sitterikin saapuivat. Nyt vauvalla on kaikki tarpeellinen. Vaippoja pitää käydä vielä ostamassa.

Nyt vain istun ja odotan supistuksia...

Loppu lähestyy. Iik!!!
Aika on mennyt kuin siivillä. Vastahan sitä sai tietää odottavansa ja nyt onkin jo loppusuora raskaudessa. Paikkoja "avaavia" supistuksia on alkanut olla jo reilun viikon ajan.
Rv35+1 neuvolalääkärillä kohdunkaula oli jo pehmeä, tosin ei vielä auennut. Henriä odottaessani mun kohdunkaula oli auki 2cm raskausviikolta 38 lähtien. Saa nähdä onko nyt samoin, kun menen TAYS:n äitiyspoliklinikalle synnytyksen suunnitteluun, ultraan ja lääkärintarkastukseen ensi tiistaina.
Tänään oli ihan perusneuvola, paikalla jälleen sijainen. Verenpaineet on nyt olleet koholla; edellisellä käynnillä RR 137/73 ja tänään 143/77. Lisäksi leukkarit oli koholla, oikein kahdella plussalla. Huomenna meen sitten labraan jatkotutkimuksiin. Itsellä ei kuitenkaan ole minkäänlaisia oireita, eli en jaksa huolestua.
Painoa on tullut jo 12kg lisää. Vaikka viikottaiset painomuutokset ovat olleet useimmiten alle puolta kiloa. SF- mitta on ollut viime käyntien mittaan hyvin jojoilevaa, liekö syynä sijaiset ja kun kaikilla erilainen mittaustapa. Nyt oli SF-mitta 32cm eli sama kuin raskausviikolla 33+3. Neuvola täti sanoi, että alhainen mitta voi myös enteillä mahan laskeutumista. Olisipa niin... On niin tukala olla, kun vauva on puskenut peppunsa oikean puolen kylkiluiden alle.
Eipä uutisia tällä kertaa enempää. Seuraavat sitten ensi tiistaina.

Nyt se sitten koitti. Nipsu menetti upean turkkinsa ja sai komean kesäluukin. Syynä oli puhtaasti oma itsekkyyteni; halusin helpotusta arkeen. Nyt ei tarvitse imuroida niin usein saati pestä koiraa alituiseen. Nipsulle turkin menetys toi ainoana plussana sen, että helteillä on hieman helpompi olla. Miinuksena jätkä sai kiusakseen hyttyset., joille nahkainen koira on helpompi saalis. No kasvaahan tuo karva onneksi yllättävän nopeasti takaisin.