IRC-Galleria

Voi pitästyminen. Masennus -kun mikään ei tunnu miltään. Tuo teksti oli jossain julisteessa jonkun psykiatrin huoneessa. Ihan hyvin sanottu.
Juhlin tänään kahdeksatta vuottani tämän ihastuttavan sairauden seurassa. Ei, tänään ei erityisesti ole mikään tietty merkkipäivä, mutta tulipahan vaan mieleen.

Simppa on ihan vähän täynnä energiaa ku oltiin palloilemassa pihalla sen kanssa. Ja meinasin tukehtua ku se oli niin paras. Se aina kyttää kauhean tohkeissaan että millon heitän sen pallon, ja sitte se tepuuttaa.

Nyt alkaa jo olla häijy, tämä unijuttu nimittäin. Joskus ehkä vuosi sitten aloin nähdä unta sellasesta ihanasta asunnosta joka oli niinkun kaiverrettu puun sisälle, sellasen punapuun. Ja se punapuu oli keskellä talvista metsää. Menin sinne aina piiloon ja sitä rataa, tai siis asuin siellä. Ja seuraavassa unessa sinne alkoi tulla muitakin ihmisiä ja muistaakseni siellä alkoi olla vähän sotkuista. No, seuraavassa unessa siellä alkoi kummittelemaan, ja sen jälkeen en ihan muista tarkkaan mutta luulisin että ensin en uskaltanut mennä sinne ja siellä oli todella sotkuista ja sitten en löytänyt koko paikkaa. Siinä on kyllä enemmänkin osia, mutta en muista niitä oikeen tarkasti. Viime yön unessa se puu oli kaadettu ja itkin ihan hulluna sen takia.
Tajuaisinkin vaan että mitä se uni tarkoittaa.

VäHänkö mr.Takayama onkin nami.

Olen tässä miettinyt, että minkä takia en ole varmaan vuoteen ihastunut kehenkään mutta tajusin taas, että se johtuu liian korkeasta rimasta. Odottelen siis, että eteeni kävelisi tuosta noin vaan joku unelmien Cyril Takayama. Miksi useimmat miehet on niin pitkäveteisiä?

Joopajoo. Esiinnyin tänään yhteensä ab. 500:lle ihmiselle. Ensimmäisellä kerralla toin Evijärveläisille katselijoille kunniaa laulamalla väärin. Tai bändi soitti väärin ja sekosin. Seli.
Toinen kerta meni sitten namisti. Ei hermostuttanut yhtään, ja vasen käteni innostui. The singer's let hand. Pännii vaan ku ainoat kommentit jotka sain, oli: 'Tosi hyvin meni', ja 'kiitos hyvästä laulusta.' Mutta ei se mitään. Mulla oli AKG:n langaton mikki, ja istuin sellasen matalan muotinäytöslavan reunalla ku lauloin. Mutta meinaa vaan tympiä jatkuvasti. En tiedä.

Mulla on taas kauheat tarinoinnit meneillään. Hahhah, kirjoitan tällä hetkellä(nyt kyllä päiväkirjaani)lähestulkoon romanttista kohtausta. Mikähän mua vaivaa, hmm. Sitä sopii vain miettiä.
Maalasin eilen huonettani, laitoin vihreää ja punaista. Teippauksien puolesta en voinut tehdä enempää. En tiedä saanko tänäänkään muita seiniä, koska pitää laittaa vielä toiset kerrokset kaikkiin seiniin ja en tiedä ehtiikö se miten nopeasti kuivua teipinkestäväksi.
Hitonmoinen nälkä vaikka on vasta toinen tunti. Nukuin vähän myöhään eikä ees ollu mitään hyvää/kelvollista syötävää aamulla.

Saatoin ihastua eilen. Ehkä. Hmm. Yhdistelmä oli seuraava: Hauska ääni, nopea, hivenen pirullinen puhetapa, pro-nörtti, kaikki sen kaverit ja muut kyseli siltä apua kaikissa tietokonejutuissa ja se vastaili niin asiantuntevasti, laiha, hintelä, lyhyt.

Pitääpä seurailla tilannetta.

Hohhoh että kirjoitin tänään pitkästi ja HOHHOH että nautin siitä. En tiedä mikä mua vaivaa, mutta tekstiä tulee tätä nykyä kuin paskaa perseestä. Oli pakko käyttää perinneilmaisuja.
Sen täytyy johtua siitä, että olen ns.liikkeessä eli en makaile kotona masentumassa, vaan teen jotain tulevaisuuteni hyväksi.
Ihan eri juttu kuin Kauhajoella. Huomattavasti hauskempaa.

Kylläpäs osaa ramaista. En tiedä minkä takia, koskan nukuin kuitenkin niin hyvin. Tosin, oli tänään terveystietoa ja asiaa kaikkien eri ravintoaineiden ominaisuuksista. Että b-vitamiinin puute aiheuttaa unettomuutta. Ja sitä rataa. Olen kyllä viime aikoina jopa lähestulkoon onnistunut muuttelemaan syömistapojani, ainakin hienoisesti. Pitäisi ehkä harkita suurempaakin muutosta että jaksaisi joskus jotain.
Muttamutta, rakastan huonettani Alajärvellä. Täytyy tosin myöntää, että tämä ei ollut aivan se mielipide jota olisin itseltäni odottanut...anyway.

Sain tänään yhden tyypin kiinni tuijottamasta mua. Ihanaa olla kunnon Creepyliini taas.

On ollu ihan hauskaa tänään. Ainakin piirteleminen tällä tunnilla. Vähän tämä Flashinteko-ohjelma on loistava. En tosin vielä ole täysin sisäistänyt tämän päivän aihetta, johtuen intohimoisesta piirtelemisestäni.

Eläköön, aamupahoinvointi. Tai no, ei enää nyt niin huono olo ole. Mutta vielä noin puoli tuntia olisin voinut oksentaa kenkääni. Tai oikeastaan Jasun kenkään, mutta siis joo.
Nyt sain varmuuden mister x:n henkilöllisyydestä.