IRC-Galleria

Istun täs mun huoneen lattialla ipanoitten kans. Nella ettii sydäntarroja et se vois liimata niitä mun lipaston kylkeen. Matias penkoo niitä laatikoita ja ettii jotain jännää.
Tykkään kyllä noista kahesta ihan älyttömästi.
Joskus meinaa väsyttää toi jatkuva kysely kun lapset osaa kysyä niin ihmeellisiä asioita, että itelle ei juolahtais ees mieleen.
Ja nyt pengotaan taas kerran mun muistolaatikkoa.

Oli eilen harvinaisen ihanaa taas pitkästä aikaa nauhottaa biisiä. Ei tosin ollu oma biisi, mutta lopputulos oli aika hieno, vaikka ite sanonki.
Ja iskä kävi hämmästyneen näkösenä sanomassa että kyllä laulan hyvin, ku kuuntelin sitä biisiä.
En kyllä saanu sitä biisiä pihalle koneesta ku Sonarilla on joku onkelma. Cubasen kanssa oli justiin sama ongelma, ja vielä eri tietokoneella.
Satu oli kans nauhottanu oman tekemänsä biisin, ja se lähetti sen mulle. Olin melkeen järkyttyny siitä, miten hyvältä se kuulosti.
Vaikka se nauhotus oli huonon laatunen, itte biisi oli aivan mahtava.

Niinjoo, sain eilen aikaseks ihan vitunmoisen haloon ku menin törkeästi ottamaan yhen kissanruokapurkin ja syöttämään sen Simpalle.
Armas äitipuoli näytti vähän siltä ku olis saanu metrisen halon perseeseen, ja kysy kauhistuneena että:
-Syötikko sä sen Simpalle?! Minä oon sen maksanu!
Ja sit tilanne lopulta päättyi siihen, että iskä laitto mulle satasen tilille.
Minni wins again.

Vähän vaikea keskittyä kirjottamiseen ku ipanat huutaa mikkiin tuossa vieressä.

Vähän ärsyttää ku en oikeen tiiä, onko mulla ny viikonloppuna treffit vaiko ei. Ex-kihlattuni otti viikko sitten yhteyttä, lakkas vastaamasta viesteihin ja sit oltiinki taas puheväleissä.
Ihmiset on väliin niin vitun vaikeita että sitä ei oikeen taho jaksaa.
Elämä on muutenki välillä niin vitun monimutkaista että tuntuu että tulee hulluks.
Tai siis entistä hullummaks.

Tein eilen pitkästä aikaa ton tunnelukkotestin. Sain täydet pisteet yhtä lukuunottamatta kaikista niistä tunnelukoista. Eli siis ne kaikki muut oli mulla erittäin vahvana.
Joskus ku tekee noita testejä ja lukee vanhoja diagnoosejaan, niin tuntuu aika hämmästyttävältä että pystyn käymään töissä ja niin poispäin.

Keskusteltiin äsken Matiaksen kanssa siitä, miten ihminen haudataan, ja että miksei niitä luita saa kaivaa ylös sieltä. Pinnistin aivoni äärimmilleen ku koitin selittää asian ymmärrettävästi.

Outoa, oon nukkunu ihan hyvin vaikken oo moneen päivään ottanu unilääkettä. Harkitsin sen lopettamista kokonaan, mutta kyllä mä ny kuitenki taidan sitä hakea tänään.

Matsu sano että: -Olli on kova paskuletku!

Vois mennä syömään.