IRC-Galleria

Kaikki Pysäkin tyypit meikäläistä lukuunottamatta seisoo ikkunassa tuijottamassa ja päivittelemässä kun poliisi sakottaa jotakuta tuossa pihassa. Sooo fascinating.

:DD

Joo, oon vakaasti sitä mieltä että en ole ihastunut, olen kylmä, etc, blaablaablaa. Mutta. Aina kun nään sen yhen, ees kuvan siitä, muutun suunnilleen hyytelöksi. Ja nään siitä unia ja oon niissäkin jotain vaaleanpunaisenkukertavaa, tutisevaa hyytelöä. Ja kun en yleensä edes mitenkään tietoisesti ajattele koko tyyppiä. Ja silti. Ja tätä on jatkunut jo...melkoisen kauan. Inhottavaaaaa. Ja aina kun se tulee lähettyville, menetän jotenkin ominaisen viileyteni ja alan hihitellä ja punastella, mikäli moinen on näillä pigmenteillä mahdollista. Hmmm!

28.10.2009

Siirsin muistitikulla kappaleiden Spine, warm ja Our town mp3- taustoja Pysäkin koneelta omalle koneelleni. Ja jätin ne myös tikulle että voin viedä ne kotiin pöytäkoneelle ja työstää kappaleita siellä.
Hahmottelin Spine:n loppuun lisää materiaalia ja yhdistelin mielessäni biisien osia. Suunnittelin myös nettisivua uudelleen, eli paljon on tullut tehtyä henkistä työtä. Hahmottelin myös Spine:a paperille ettei menisi pelkäksi ajatteluksi. Erityisenä probleemina on ollut Spine:n musiikkivideon kuvauspaikka/kuvauspaikat, sekä avustajien löytäminen ja käyttö.
Tuskailin myös Gus:n kertosäkeen ilmeisen tylsyyden kanssa eikä ollut koko päivänä hirveästi inspiraatiota tehdä biisejä, mutta pakko oli jotain vääntää. Siirsin muistitikun varmuuden vuoksi jo puolen päivän maissa reppuun etten unohtaisi sitä Pysäkille kuten eilen.
Gus:in kanssa oli vähällä päästä itku, koska kertosäe on todellakin surkea, joten siirryin vanhimpaan Jamstudio-kappaleeseeni nimeltään 45, jonka olin jo suunnilleen unohtanut, mutta johon törmäsin tässä päivänä eräänä ja ihastuin uudelleen. Aloin kehitellä uusia lyriikoita, vaikka niiden kehitteleminen tarkoituksella ei oikeastaan kannata. Ne tulevat kun itse haluavat. Tajusin että tämän biisin kanssa joutuu tekemään hitosti töitä että sen saa kokonaiseksi, koska Jamstudiossa on mahdollista tehdä ainoastaan 5 osaa kerrallaan vaikka olen vip-asiakas. Siis niinkuin 5 eri osaa tyyliin säkeistö, kertosäe, toinen säkeistö, etc. Eli joudun tekemään biisit aika pieninä palasina, ladata ne mp3:ksi, importata ne nauhoitusohjelmaan elikkä tässä tapauksessa Cubaseen ja liittää ja yhdistellä ja yrittää ajastaa ne oikein ettei tule katkoksia...

Joo, siis tosiaan joudun ilmeisesti tekemään lopputyönä sen nfnhdfakfasfknbasfb kotisivun. Kiinnostaa Ihan Kympillä. En kyllä tajua miten oon onnistunut päätymään alalle jota inhoan ihan täydestä sydämestäni, ja että mitä teen tällä tutkinnolla koska inhoan tätä alaa, enkä siis todellakaan aio sen vaatimiin töihin. Ja en ainakaan tajua että miten selviän tästä fucking vuodesta järjissäni.

Siis voi vittu että mua vituttaa. En nyt sitten vissiin saakkaan tehdä sitä vitun lopputyötä koska kaikki vittuilee. Siis kaikki ohjelmat ja välineet ja kroppa ja pää ja kaikki mahdollinen. Ja inhoan tätä vitun paikkaa ja tuota vitun koulua ja näitä vitun ihmisiä ja vittu että vituttaa.

Vitut.

Tein justiin yli 30 ruutuisen storyboardin tehdäkseni musiikkivideon biisilleni Spine. Teen siis lopputyötä musiikkijutskistani. Grrrhhmm että sain hauskan inspiraation. Inhoan kyllä sitä että alan aina änkyttää kun innostun. Tuntuu että sanat ei millään tahdo liittyä toisiinsa ja niitä on kauhean vaikea saada kiinni. Hmmh.

Ahhah, yritän tässä taas lopettaa polttamista, mutta en kyllä tajua miten pystyn siihen. Aamulla on muutenkin niiin älyttömän vaikea nousta sängystä, ja tupakka on niin hyvä houkutin.

Anyways, ihanaa että on jo keskiviikko, eipähän tunnu viikko niin pitkältä. Maanantain ja tiistain olin Seinäjoella. En kyllä hirveästi viihtynyt tiistaina kun oli niin loputtoman tylsää. Ja päästiin kantamaan pyykkikone kolmanteen kerrokseen. Venäytin vasemman käteni jotenkin hauskasti ja sormet ei koko loppupäivänä tahtonu toimia at all.

On siis niin tylsääää.

Oon tässä tehny jotain ruotsinjuttua johon ei löydy sanoja sitten mistään. Käytin nettisanakirjaa. Kaikki kysymykset liittyy tietokoneisiin, ja kun hain yhtä sanaa, niin vastaukseksi tuli 'valas/vaali'. Että joo.

Olipa siis todella mahtava yö. Yeah. Ensin illalla sain tapella noin tunnin verran vasemman kylkeni kanssa kun se oli (pelaamisesta) jotenkin niin jumissa että kramppas ihan sama mihin asentoon väänsi ittensä. Ja se otti siis oikeasti kipeää. Noh, jahka sitten sain nukuttua, heräsin siinä neljän maissa siihen että mun puhelin soi. Nooh, en jaksanu miettiä sitä heti sen tarkemmin vaan nukahdin uudestaan. Ja sitten. Heräsin joskus viiden aikoihin siihen kun valot meni päälle. Siis en siihen että ne oli päällä vaan siihen että ne nimenomaan meni päälle. Vittu että pelotti. Ja kun aamulla tuossa katoin sitä katkasijaa, niin se oli nimenomaan siinä asennossa kun se on jos valot on päällä. Eli siis ei siinä asennossa mihin jätin sen illalla. Ja minä en sitä kyllä naksutellu koska ne valot meni päälle kun minä makasin sängyssä. Ja sitten kun siinä aikani olin kelannu sitä päässäni, päätin hakea puhelimeni ja kattoa että kuka siihen soitti. Siinä siis näkyy kaikki vastaamattomat vaikka ne olis tuntemattomalla. Noh, siinä oli viimesenä iskä. Ja siis kellonaika oli -Tadah- siinä väärä koska justiin illalla vaihdoin puhelimen oikeaan aikaan. Laitoin sitten iskälle viestiä että soittiko se mulle. Tämä vastaa että 'joo, soitin eilen siinä päivällä'.

Mahtavaa taas sunnuntaina mennä nukkumaan. Öisin on niin mukavaa.

Maahanmuuttajien houkuttelemisesta

Maahanmuuttoministeri Astrid Thors puhui omituisia Turun Sanomien haastattelussa 5.11.2007.

Thors haluaisi antaa kaikkien Suomesta työtä saaneiden jäädä maahan:
"Ei pitäisi olla niin suurta väliä sillä, millä perusteilla ihminen on Suomeen tullut. Myös kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneilla, mutta työllistyneillä, tulisi olla mahdollisuus jäädä maahan. Hehän ovat jo osittain integroituneet yhteiskuntaan."

Minulla on nyt aitoja vaikeuksia ymmärtää, mitä Astrid tarkoittaa. Oletan, että maahanmuuttoasioista vastaavana ministerinä hänellä on ainakin perustiedot maahanmuuttoon liittyvistä tosiasioista. Ulkomaalaisviraston tietojen mukaan viime vuonna turvapaikkaa hakeneista hieman alle 1800 henkilöstä yli neljännes, 27%, sai oleskeluluvan, vaikka kielteisen turvapaikkapäätöksen sai 98,5% hakijoista.

Turvapaikkapäätöksen evääminen ei nykyiselläänkään merkitse sitä, että ihminen ei saisi jäädä maahan. Jos hakija ei saa turvapaikkaa, hän saa oleskeluluvan "suojeluntarpeen", "inhimillisen syyn", "Suomeen muodostuneiden pysyvien siteiden" tai vastaavan nojalla. Lisäksi ovat afgaanit, somalit ja irakilaiset, jotka saavat aluksi tilapäisen ja myöhemmin pysyvän oleskeluluvan siitä yksinkertaisesta syystä, että Afganistaniin, Somaliaan ja Irakiin ei haluta palauttaa ketään. On tietysti totta, että kaikki turvapaikkaa hakevat eivät saa oleskelulupaa, mutta eihän koko turvapaikkamenettelyssä olisi mitään mieltä, jos sen tuloksella ei olisi missään tapauksessa mitään merkitystä.

En usko, että työllistyneiden turvapaikanhakijoiden karkotukset ovat kovin mittava ongelma maassamme. En ole kuullut yhdestäkään tapauksesta. Ehkäpä kyse on siitä, että Thors ei haluaisi luopua niistä 73 prosentista turvapaikanhakijoita, joilla ei ole edes liberaalin käytännön oloissa perusteita minkäänlaiseen oleskelulupaan. Koska Romanian ja Bulgarian romaniväestön jälleenasutusta Suomeen suomalaisten veronmaksajien kiusaksi olisi kuitenkin ilmeisen vaikea perustella äänestäjille, Thors puhuu mieluummin "työllistyneistä turvapaikanhakijoista", vaikkei sellaisia ole nytkään mikään uhkaamassa.

Thors jatkaa:
"Ulkomaalaisviraston virkamiehillä on tähän mennessä ollut suuri vastuu yksittäisissä päätöksissä. On olemassa kuitenkin myös poliittinen vastuu. Poliittisten päätöksentekijöiden pitäisi esimerkiksi päättää siitä, mitkä maat ovat turvallisia. Turvapaikkapäätöksiin näet vaikuttaa se, onko hakijan kotimaa luokiteltu turvalliseksi."

Eikö tämä ole aivan erikoinen tulkinta virkamiesten (= asiantuntijoiden) ja poliitikkojen (= arvojohtajien) työnjaosta? Poliitikkojen tehtävä on päättää, millä tavoin - jos millään - tulijan lähtömaan olot vaikuttavat oleskeluluvan myöntämiseen ja ehtoihin. Nämä ovat arvokysymyksiä, jotka kuuluvat poliitikon kompetenssiin. Asiantuntijoiden, siis niiden, joilla on tiedolliset edellytykset arvioida eri maiden oloja, on sitten päätettävä, miten nämä maat asettuvat poliitikkojen määrittelemään sapluunaan.

Eiväthän Somalien, Irakin tai Afganistanin olot miksikään siitä muutu, että suomalaiset poliitikot ottavat niihin poliittisia kantoja.

Turun Sanomat:
"Suomalaisviranomaisten perhetulkinta on tiukka. Ulkomaalaisvirasto ottaa perheenyhdistämistapauksissa huomioon vain ydinperheen. Täti tai veljenpoika ei kelpaa."

Millainen sen tulkinnan pitäisi olla? Muistetaanpa nyt aluksi se, että perheenyhdistämiskysymys koskee vain ja ainoastaan turvapaikanhakijoita. Suomeen töihin tulevat ja itsensä elättävät ihmiset saavat tuoda tänne kaikki haluamansa läheiset. Perheenyhdistämisessä on siis kyse ihmisistä, jotka lankeavat suomalaisen yhteiskunnan elätettäväksi. Empiria meiltä ja muualta osoittaa, että tämä elatussuhde jatkuu hyvin pitkään, jopa toiseen ja kolmanteen sukupolveen. Kyse on siis myös rahasta. Turvapaikanhakijat, joiden perheitä yhdistellään, tulevat pääsääntöisesti maista, joissa perheet ovat hyvin suuria.

Lähdetään siitä, että perheenjäseniksi kelpuutetaan - Turun Sanomien toivomalla tavalla - tädit ja veljenpojat. Tällöin on luonnollisesti hyväksyttävä myös sedät, enot ja veljentyttäret. Suomeen saapuu turvapaikanhakija Hassan Somaliasta. Hassan on käyttänyt turvapaikanhakumatkaan perheensä säästöt, ja kotiin ovat jääneet vaimo ja viisi lasta. Hassanilla on seitsemän sisarusta, joista kullakin on aviopuoliso sekä, niinikään, viisi lasta. Hassanilla on isä ja äiti. Sekä isällä että äidillä on viisi sisarusta, siis Hassanin setiä, enoja ja tätejä. Kullakin sedällä, enolla ja tädillä on puoliso sekä viisi lasta, siis Hassanin serkkuja. Kullakin Hassanin serkulla on puoliso ja viisi lasta.

Hassan ei saa turvapaikkaa, mutta hän saa b-luvan, joka aikanaan muuttuu pysyväksi oleskeluluvaksi. Perhettä ryhdytään yhdistelemään. Suomeen tuodaan, suomalaisen veronmaksajan rahalla, seitsemän Hassanin ydinperheeseen kuuluvaa henkilöä, seitsemän sisarusta, seitsemän lankoa ja kälyä, 35 veljen- ja sisarenlasta, kaksi kappaletta vanhempia, kymmenen setää, enoa ja tätiä, kymmenen kappaletta setien, enojen ja tätien puolisoja, 50 serkkua, 50 serkun puolisoa, 250 serkun lasta.

Yksi kappale turvapaikanhakija Hassania generoi siis Turun Sanomien, ja kaiketi maahanmuuttoministeri Thorsin, kannattamalla perhetulkinnalla 428 maahanmuuttajaa. Joista yhdelläkään ei varsinaisesti ole perusteita maahanmuutolle. Ei edes Hassanilla. Hän saa oleskeluluvan siitä yksinkertaisesta syystä, että Somaliaan ei palauteta ketään.

Yhdistämistä voidaan luonnollisesti jatkaa. On muistettava, että jokaisella Hassanin sisaruksen, sedän, enon, tädin ja serkun puolisolla on oma sukunsa. Itse asiassa koko punavihreä tavoite 10 000 vuotuisesta maahanmuuttajasta voidaan täyttää yhdistelemällä turvapaikanhakija Hassanin perhettä riittävän väljän perhetulkinnan pohjalta.

Kuten ylempänä sanoin, kyse on myös rahasta. Oletetaan, että puolet, 216 kpl, Hassanin yhdistetystä "perheestä" on naisia. Koska he ovat jatkuvasti raskaana tai kulttuurisista syistä estyneitä, he ovat työvoiman ulkopuolella ja siten pysyvästi yhteiskunnan tukitoimien kohteena. Suomessa asuvista, työvoimaan kuuluvista somaleista yli 50 prosenttia on minä tahansa annettuna hetkenä työttömänä. Jos unohdetaan se, että osa tosiasiallisesti työttömistä on siivottu tilastoista työvoimapoliittisilla tempuilla, sekä se, että suurin osa työllistyneistä kolmannen maailman maahanmuuttajista on yhteiskunnan rahoittamissa tehtävissä (esim. tulkkeina tai synergisinä sillanrakentajina), joita ei olisi olemassa ilman kyseisten maahanmuuttajaryhmien olemassaoloa, voidaan todeta, että n. 75 prosenttia Suomen somaleista elää yhteiskunnan piikkiin. Voidaan tehdä induktio, jonka mukaan sama suhde tulee pätemään myös Hassanin "perheenjäseniin". 428:sta maahanmuuttajasta 321 voidaan siis laskea suoraan menopuolelle. Jos esitetään täysin epärealistinen arvio, että yhden tulokkaan elättäminen ja asuttaminen maksaisi 500 euroa kuukaudessa, Hassanin "perheeseen" palaisi 160 500 euroa kuukaudessa, lähes kaksi miljoonaa euroa vuodessa. Siis pysyvästi. Alkuvaiheessahan, ennen niiden tilastollisen 25 prosentin työllistymistä, kaikki 428 kpl olisivat elätettäviä.

Voidaan perustellusti kysyä, miten pitkään Suomen julkisella taloudella olisi varaa tällaiseen maahanmuuttopolitiikkaan.

Nämä laskutoimitukset eivät ole parodiaa. Ne seuraavat automaattisesti siitä, että perheenyhdistämistä laajennetaan piiruakaan suomalaisen "tiukan perhetulkinnan" ulkopuolelle. Hassan itse saa luonnollisesti katsoa perheeseensä kuuluvaksi kenet haluaa, mutta tästä ei voi seurata, että suomalaisella yhteiskunnalla on velvollisuus vastaanottaa ja elättää jokainen Hassanin nimeämä henkilö.

Thorsilla on toki vankka perustelu "perhekäsityksen" laajentamiselle:
"Perheen käsitettä laajentamalla houkuttelemme helpommin uusia maahanmuuttajia."

Kuten aiemmin mainitsin, perheenyhdistäminen on oleellinen kysymys vain turvapaikanhakijoiden kohdalla. Haluamalla houkutella maahanmuuttajia perheen käsitettä laajentamalla Thors siis haluaa houkutella turvapaikanhakijoita. Miksi Thors haluaa houkutella turvapaikanhakijoita?

Maahanmuuttoon liittyy useita, osin keskenään kilpailevia intressejä ja intressiryhmiä, joiden välillä Thorsin on maahanmuutosta vastaavana ministerinä tasapainoiltava. Esille voidaan nostaa ainakin a) Suomen talous, mukaan lukien julkinen talous; b) suomalainen yhteiskunta ja sen edut; c) maahanmuuttajat ja heidän etunsa. Oman poliittisen vakaumukseni näkökulmasta suomalaisen poliitikon ja virkamiehen pitäisi välittää vain kohdista a) ja b), mutta hyväksyn sen, että myös c) voi olla relevantti. Kenen etua palvelee turvapaikanhakijoiden houkutteleminen? Kenen etua Thors ajaa houkutellessaan turvapaikanhakijoita?

Yksityinen sektori hyötyy välillisesti jossakin määrin turvapaikanhakijoista, koska nämä tarjoavat halpatyövoimareservin esim. siivous- ja kuljetusalalle ja siten suovat yrityksille mahdollisuuden parantaa tulostaan teettämällä töitä nälkäpalkalla, joka ei kelpaa suomalaisille. Julkiselle taloudelle turvapaikanhakijoiden houkutteleminen on tietysti katastrofaalista. Työttömien maahanmuuttajien elättämisen lisäksi yhteiskunta käytännössä auttaa yksityistä sektoria kasvattamaan voittojaan maksamalla soviteltua toimeentulo- ja asumistukea niille maahanmuuttajille, jotka vaikkapa ajavat helsinkiläisiä busseja 1700 euron kuukausipalkalla. Suomalaiset eivät ota tällaisia töitä vastaan, koska 1700 euron palkalla ei elä Helsingissä. Maahanmuuttajatkaan eivät elä sillä, koska Helsinki on heille aivan yhtä kallis paikka kuin suomalaisille.

Turvapaikanhakijoiden houkutteleminen ei edistä suomalaisen yhteiskunnankaan etua, koska humanitaarinen maahanmuutto todetusti ja koetusti lisää rikollisuutta, turvattomuutta ja etnisiä jännitteitä. Turvapaikanhakijoiden rikollisuus ja heidän aiheuttamansa kulut lisäävät suvaitsemattomuutta, mihin yhteiskunta puolestaan reagoi lisäämällä rahaa nielevää (ja täydellisen tehotonta) suvaitsevaisuuskasvatukseksi kutsuttua aivopesua.

Turvapaikanhakijoiden houkutteleminen Suomeen ei ole erityisesti hakijoiden itsensäkään edun mukaista, koska esimerkiksi Ruotsi ja Britannia ottavat vastaan kaikki halukkaat ja tarjoavat etuisuuksia vielä avokätisemmin kuin Suomi. Lisäksi, kuten meille alati muistutetaan, suomalaiset ovat harvinaisen umpimielisiä ja suvaitsemattomia ihmisiä. On siis ilman muuta turvapaikanhakijoiden oman edun mukaista, että he menevät Ruotsiin tai Britanniaan eivätkä Suomeen.

Ainoat selkeät edunsaajat turvapaikanhakijoiden houkuttelemisesta Suomeen ovat Ruotsin julkinen talous ja ruotsalainen yhteiskunta. Pakolaisia on vain tietty määrä, ja ne, jotka tulevat Suomeen, ovat pois siitä joukosta, joka menee Ruotsiin. Mutta ei kai Suomen maahanmuuttoministerin tehtävä ole edistää Ruotsin etua, jos se on ristiriidassa Suomen edun kanssa.

Kaipaisin aidosti vastausta tähän visaiseen kysymykseen: Miksi Suomen pitää kilpailla turvapaikanhakijoista?