IRC-Galleria

Let's die. Hahahahahahahahaha. Jos seottaisi mieluummin?

Ooooh. Amy Winehouse saa mut himoamaan laulamista. Mahtavaa musiikkia. Sain uuden biisini sävellyksen alulleen tämän tunteen kautta. Hitto kun pystyis laulamaan. Turhauttavaaaaaa.

Minkä ihmeen takia lattialämmitys ei toimi? On niin kylmä.

Hmmyeah. Tympiiiiiii. Addiktio. Sekä tietokoneeseen, karkkiin että leffaan. Hitto tämä on rasittavaa. Mulla on huono olo. Kurkku kipeä. Yskittää. Ehkä ei olis pitäny käydä lenkillä sittenkään.

Tökkään Avril Lavignesta. Strange. Cumbre. Arg. Tampere ja aurinkoinen sää sekä päänsärky.

Oli niin upeaa tänään laulaa pitkästä aikaa muille. Hitto että rakastan sitä hommaaaa. <3 Vaikkakin oli ääni suhteellisen paskana. Mutta oopperatyylillä sai silti jotain aikaan. Ja tytisen innosta kun ajattelen ensi Torstaita. Weeee. Jos siellä on lukiokin. I'm gonna enjoy.
Taas yksi asia jota on mahdoton kuvailla. Se tunne kun laulan muille. Vaikka vaan musiikinluokassa. Kun kaikki kuuntelee. Musiikki tarttuu vartalooni ja kiskoo jotain ulos kurkustani, niin sanoakseni. Siihen vaan tarttuu. Laulaminen on ainoa asia jota ei tarvi mitenkään yrittää. Se vaan tulee. Virtaa ulos. Ja hitto että nautin sillon ku sain terkkarille selittää suunnilleen tätä samaa. Aahh. Hyvä mieli.

Jajoojeeaaa, lääkkeet on loppu, voi perse.

Istuskelempa tässä kusiksenluo. Kuviksenluokassa. Istuskelenpa. Voi perse. Häntäluu pyörii. Sennillä siis, ainakin se niin kertoi. Hitto että oli taas hysteeristä sen ja Kakon kanssa.

Mua niin itkettää. "You wouldn't lie to me, right Max?"

Tämä tunne on niin sanoinkuvailematon. Se "toinen kumoaa toisensa" -olotila. Siis ihan mahdotonta. Siis voi huoh. Vähän niinkun tennistä pelais. xD Ajatukset kaataa toinen toisensa. Jos yrittää itkeä, alkaa naurattaa. Jos yrittää nauraa, alkaa itkettää.

Voi hitto kun olis joskus mahdollista Oikeasti törmätä noin nameihin miehiin. Voi huoh. Näissä joita tähän asti olen tavannut, on pitänyt pinnistellä löytääkseen jotain tyyliä.
Palminteri on sulaa tyylikkyyttä, eh.

Hittoviet, oonko mä tosiaan tarrpeeksi rohkea tekemään sen mitä aina oon haaveillu tekeväni. No, ensimmäisen askelman olen joka tapauksessa noussut. Eli "kysyin" mamalta lupaa. Siis odotin että se ilmaisee hyväksyntänsä. Ja se teki sen. Mutta uskallanko mää oikeastiiii?!
Pitääpä tässä joskus suorittaa kättely itseni kanssa. Niin se on sitten menoa. WEEE.

Rasittaa olla näin kipeä koko aika. Tai sitten oon vaan laiska. En kyllä tiedä miten nuo kaksi asiaa liittyy toisiinsa. Inhottaa olla yksin kotona. Kättelin itseäni aamulla sen merkiksi että en tee sitä mistä joudun toisinaan paniikkiin. Tähän asti sopimus on pitänyt. Ja se tulee pitämään.
Oli vähän hankalaa nukkua. Oli kirkas kuutamo. Ja olin varmaan jotenkin alitajuisesti huolissani Satusta. Mä niin pelkään lentämistä että pelkäsin sitten senkin puolesta. Tänään on tullut syötyä keksiä ja karkkia. Olen todella ravinnut itseäni. No, silmänruokaa on ainakin ollut tarjolla. Katsoin Bronxtalen. Hitto että(vaihteeksi) Palminteri on tyylikäs. Hrrrmmmmhhh. Haluaisin Bullets over broadwayn, Jaden ja sen jonku boss of bosses-leffan. Ja joo, analyze this. Sen roolista siinä en kyllä tiedä yhtään. En kyllä yhtään tykkää näistä kynsistä. Pitäisi laittaa ne kuntoon. Viilata lyhyemmiksi, puhdistaa ja lakata läpinäkyvällä.