IRC-Galleria

Mitäs hittoa oikeen selitän. Nukuin siis kahtakymmentä yli kahteen. Huoh.

Nukuin kahtakymmentä vaille puoli kolmeen. Ja ähkin ja voihkin herättyäni kyllä ihan koko päivän edestä. Nyt olen melko hiljaa. Ei ees soitin oo päällä. Ei tee oikeastaan mieli kuunnella mitään. Olen tainnut kuunnella viikon kiintiöni täyteen. Jossain vaiheessa tulee aina seinä vastaan.

Flamie-kohtia Piinasta

...,Paul ajatteli ja hirnui taas.

Paulin leveä hymy leveni entisestään; hän ajatteli että pian se kiertyisi niskaan saakka, solmisi sinne rusetin ja suurin osa hänen vanhasta kaalistaan lopsahtaisi lattialle. Ehkä se putoaisi vuoteen vierelle alusastiaan.

Paul laski kirjoituskoneen levylle ja kallisti sitä niin että sai ongituksi uuden yllätyksensä esiin. Hän tarkasteli sitä ikkunasta vinosti paistavassa myöhäisiltapäivän auringossa. Epäuskon ilme ei väistynyt hänen kasvoiltaan hetkeksikään.

Hahhaa, on niitä paaljon enemmänkin, etenkin jalankatkaisukohta ja muut vastaavat, mutta en jaksa kirjottaa. Hmmrrrhhih.

Haluan muovailumassaa. Sellasta mikä kovettuu. Kun ei osaa piirtää, on pakko muovailla. Olen nimittäin hieman parempi näissä 3d-hommissa. Jos verrataan piirtokykyihini. Haluaisin juuri nyt muovailla jotain joka makoilee sohvalla. Se tosin ei nyt makoile sohvalla vaan sängyllä, mutta sängyssä on ihan liikaa jalkoja. Niitä ei jaksais tehdä.

Haaa! Simppa rakastaa käpyjä!

Rasittavaa lukea liian hyviä kirjoja. Tai katsoa liian hyviä leffoja. Ja ihastua. Perse. Piina on vain niin mieletön. Pitää palauttaa se heti kun mahdollista, etten vain jää koukkuun. Mulholland Falls ei enää tunnu niin kovalta. Mutta ihastuminen senkuin syvenee. Voi että se on ärsyttävää. Menettää itsevarmuutensa. Kerroin tänään Kakolle kehen olen ihastunut. Ja se ei yllättynyt yhtään.

Pöh mikä pitkästymisen merkkiteos, tämä päivä. No, ei kokonaan. Mutta aamulla meinasin kyllästyä kuoliaaksi ja nyt pitkästyttää taas.

Stephen Kingin Piinan Paul Sheldon/shedon/tai joku. Tulee mieleen kyllä lähinnä Paul Dale. Niin, kuitenkin tämä Paul, on kovin lähellä Flamieta. Yep, sille käy niin kovin Flamesti. Yep. Se nainen on kuin mister Kay. Yhtä hullu. En meinaa hillitä itseäni kun luen sitä kirjaa. hahhahaaa.

Katsoinpas Mulholland Fallsin äsken. Kummaa. Kattoa se taas, siis. Muistan niin hyvin ne kohtaukset muutenkin. Ei vaan pidä juuttua näyttöön kiinni taas. Huoh-hoh.

Ihanaa, sain Jasun mesen vihdoinkin toimimaan. En ookkaan ku pari viikkoa rämpänny sitäkin. Mutta parasta, niin parasta: mun soitin sekos eilen. Meni vaan ihan pimeäks. Yritin resetoida sen, mutta ku ei neulasilla ihan saanu sitä nappia pohjaan. Se nimittäin on sellanen ihan mini, ja se on kuopassa. Jeeeh. No,pitää taas kahtoa sitä sitten jee. Ainakaan ei tekeminen lopu.
Mietin tässä että mitä söisin. Kyllä, ajattelen joskus muutakin kuin ruokaa.

Hmmjaa, suoritin sittenkin perinteisen.