IRC-Galleria

No, sainhan minä sen unelmabiisin haettua koneelleni.

Tom Petty kuulostaa jotenkin oudosti tutulta. En vaan saa päähäni keltä se kuulostaa.

Piirsin tänään.

Hahha, autuaat hyvästit noille saakelin kaijuttimille. Nyt kuuluu Enyaa Medusa 5.1 surround sound-kuulokkeilla. Aaaaah.

Hitto mikä verinen vääryys joutua kuuntelemaan musiikkia jollain saakelin tietokonekaijuttimilla. Tällasilla vanhoilla. Mistä muistuikin mieleen, että voisin kohta mennä ettimään Medusoita.

Olin tänään taas hengessä mukana ku kävin ehtoollisella. Pisti vaan niin silmään ku oli niin Takayama-ilmeet yhellä seurakunnan työntekijällä.

Bloody...she's in deep.

Miten oikeasti voi olla näin vaikea kattoa jotain videoa? Katon jotain uutta Cyril Takayama-videoa. Ja alan kurmuilemaan. Jatkuvasti. Pentele.

Joskus on pakko laittaa silmät kiinni.

Enya - Now we are free.

Tuuli heittelee syksyisiä lehtiä. Ja silleen.

This is getting to be really, really hard for me. Poseidonin uudelleenfilmaus on vuodelta -06. Tähän asti tuntui kotoisalta. Lähes. Ja sekin koska Kurt Russell on ihana. Mutta sitten Fergie astui lavalle. Eiiikä. Nyt menee metsääään...

Ostinpas sitten uudet Skullcandyt. Muunmerkkiset kuulokkeet ei käyny edes mielessä. Pienen vertailun jälkeen.

Joo, meillä on sitten hivenen hauskempiääninen ja muutenkin ihan muva studiotekniikan opettaja. Oikeen sitten viimesen päälle Eifel. Tilanne 10/10 syntyi kun se alkoi puhumaan kahvinkeitosta ja räpelsi sen kahvinkeittimen kanssa. Ja varsinkin se "ääniläde"-juttu. Ku se naureskeli sille silleen että joo, olipas taas kivaa.
Voi että kuinka voikaan ramaista. Meillä alko tänään kahdeksalta ja jotenkin onnistuin heräämään ehkä kuudelta. No, onneksi on viikonloppu. Huooooohhaaaah!

Hmmjoo, mä olen sitten loistava analysoimaan biisejä ja kuuntelemaan niitä noin niinkuin tutkimismielessä. Kuunneltiin tänään jotain biisiä jossa soitettiin pelkkää c-duuria. Opettaja selitti sen rytmisestä rakenteesta jotain, ja minä olin kliimaksissa siitä biisistä yleensä. Se kuulosti aivan älyttömän mahtavalta. Ja muutenkin, olen jotenkin onnistunut palaamaan musiikin kuuntelussa siihen vaiheeseen kun kuuntelin Madonnaa Satun huoneen lattialla ja itkin pelkästä eargastisesta nautinnosta. Siis musiikki menee suoraan ydinjatkeeseen, so to be said. (Tuli se niskatainnutusjuttu mieleen.) Se yks biisi jota kuunneltiin toissapäivänä, se learning to fly(laulajalla kvintti äänialaa, kuulemma, ilmeisesti, silti...!)Se on tosi yksinkertainen biisi mutta menee kyllä luihin ja ytimiin. Jaa-a, joku kymppiluokan teini tuli tuohon istumaan toiselle koneella, voisin mennä syömään.