IRC-Galleria

MasterTool

MasterTool

Pierdolenie o Szopenie

Selaa blogimerkintöjä

Syksy 1918 - jatkuuKeskiviikko 11.01.2006 13:26

Hän pystyi tuntemaan rakkaansa tuoksuvat hiukset kasvoillaan...
Mestari avasi silmänsä nähdäkseen hänet.
Missä hän oli? Mestari nousi ylös, hän oli nukkunut vuoteessa kivisellä ulkoilma-parvella. Hän katseli ympärilleen ja haisteli ilmaa, yötaivas oli kirkas ja tähtikuviot loistivat, niiden asento oli hieman omituinen. Yöilma oli täysin tyyni ja lämmin, sen tuoksussa sekoittuivat meri, mausteet, eläintenhaju ja suitsukkeet. Hän ei voinut olla kotimaassaan.
Mestari käveli parvelta sisälle taloon, tai se oli pikemminkin palatsi.
Sisällä hän näki kaksi miestä juomassa teetä. Kivisellä istuimella istui tanakka mies valkeassa toogassa, jolla oli kalju päälaki, ja hän näytti mieheltä joka oli tottunut antamaan käskyjä. Toinen mies oli rääsyissä, joiden läpi paistoivat syvät ja tuoreet jäljet ruoskimisesta hänen luisevassa vartalossaan, hänen kasvonsa olivat uurteiset ja ikäistään vanhemmat, ja niissä näkyi kärsimyksen merkit. Hänen silmänsä sitä vastoin olivat täysin levolliset.
"Missä minä olen?" Mestari kysyi. Kalju mies viittasi hänet luokseen. "Ilmeistyit tänne kuten Jeshua oli sanonutkin sinun ilmestyvän." "Mutta minä olen vain köyhä kirjailija Moskovan liepeiltä..." Sitten puhui Jeshua "Tänä yönä ovat suuremmat voimat toimissaan. Luulempa että tämä on erään isäni vanhan liiketuttavan kujeita."
Mestari oli aivan ihmeissään. Hänet istutettiin pöytään ja hänkin sai kuumaa juomaa.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.