Voi ihminen miten oletkaan tehnyt itsesi riippuvaiseksi sanoista...voi rakas lapsi =)
Onko se kaikki puhuminen niin tarpeellista ja hyödyllistä....voi onko...? Entä jos hiljentyisi yhdessä, kuuntelemaan toistensa, ja ennen kaikkea oman, yhteisen sydämen ääntä? Eikö se antaisi niin paljon enemmän?
Miten helppo onkaan puheellaan saastuttaa mieliä, sydämiä, maailmaa....miten helppo tahria ja vain sotkea pahemmaksi. Viattomimmaksikin luultu lause voi olla niin musta, niin myrkyllinen....
Rakkaudellisimmaksi ohjeeksi sanottu neuvo voi olla niin harhaanjohtava, turmeleva, pahuutta täynnä. Kukapa meistä olisi opettajan asemassa? Kellä mestarin viitta yllään? Älkäämme ylentäkö itseämme viisaampien joukkoon. Minäkin koitan nyt pitää tämän mielessäni. Voi, koitan nyt vaieta. En tahdo enää puhua mitään harkitsematonta.
Vaikeneminen on kultaakin kalliimpaa. Ja niin se on. <3<3<3
Om.