IRC-Galleria

Kympit paukkuu taas. Tänään on ollut vähän outo päivä. En koe, että olisin nyt saanut mitään hirveän erikoista aikaan, mutten toisaalta ole kyllä ennättänyt netissäkään roikkua paljoa. Aamupalan jälkeen olen hakannut geneettisiä algoritmeja, sitten oli kauppareissun aika ja sen jälkeen olen mässännyt. Mennään vaikka järjestyksessä.

Olen aina ollut jotenkin viehättynyt matematiikasta. En missään nimestä niistä matemaattisista merkinnöistä, enkä mistään todistamisesta, mutta sellaisesta karusta ja helposta räiskintämatikasta, jota voi tuhertaa kirjekuorien takapuolelle ja jolla voi pitkien yhtälöketjujen kautta laskea optimisuhdetta viinan ja appelsiinimehun väliselle suhteelle, jotta hinta, määrä ja känni ovat täydelliset. Rakastan lineaarista optimointia, kuten myös helpompia funktioita ja jonkin verran geometrisiä "Jos neliön sivu on x ja sen sisällä on ympyrä, jonka sisällä on kuusikulmio ja tämän sisällä kolmio, mikä on kolmion pinta-ala" tyylisiä tehtäviä. Nämä vaativat hoksottimia, mutteivat niinkään mitään erityistä matematiikkaosaamista tai muuta sen kummempaa. Tykkään myös aina todistaa laskuni numeroilla ja usein laskenkin ne alusta lähtien numeroilla kirjainten sijaan. Kun saan omasta mielestäni laskettua jotain juvelaa ja joku tulee uikuttamaan, että eihän tuo ole asymptoottisesti tosi x:n raja-arvokohdissa, lyön häntä nenään (kuvainnollisesti, olen oikeasti väkivallaton) ja jatkan hihkumista. Mä optimoin tän! Reaalimaailmassa! Todennäköisyydet ovat myös lähellä sydäntäni, mutta ne valitettavasti vaativat jo liikaa oikeaa matematiikkaa ja omat "maalaisjärki" räiskintämatikkatodennäköisyyslaskennat eivät yleensä päde, kun käytetään oikeita tilastollisia menetelmiä. Harmi.

Geneettiset algoritmit ovat siksi lähellä sydäntäni, että ne sisältävät kolme viehättävää asiaa. Ensinnäkin, ne ovat matemaattisesti parhaimmillaan hyvinkin helppoja (+, -, * ja perustiedot vektoreista). Toisekseen, niillä optimoidaan. Algoritmin hyvyyden saa siis tosi helposti selville käyttämällä valmiita optimoitavia yleisesti tarjolla olevia kaavoja ja jos keksii tosi tehokkaan optimoijan, rahaa ja nobeleita tulee niin ettei paskalle taivu. Kyse ei ole siis siitä, että hahaa, mäpä todistin x:n olevan asymptoottisesti tosi differentiaali-integraaleissa implisiittisissä kohden, vaan näillä algoritmeilla saa ihan selviä lukuja ja arvoja vastaukseksi, joista suoraan näkee, kehittikö jotain maailmaa mullistavaa vai ei. Kolmannekseen geneettiset algoritmit ovat yhdistelmä matematiikkaa ja biologiaa. Huisia! Aivan kuten tietokoneiden ja ihmisten yhteenliittäminen on kiinnostavaa, niin biologisnäkemyksellinen matematiikkakin kutkuttaa. On kokoajan sellainen jumalaa pilkkaava ja hullu tiedemäismäinen olo, kun näitä algoritmeja kehittää.

Tunnetuin geneettinen algoritmi löytynee Linnunradan käskikirja liftarille kirjasta. Siinä maapalloa käytettiin geneettisenä algoritmina ja sen piti ratkaista se kysymys, mihin vastaus 42 selvittää kaiken elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta. Nyt voi itse päästää muahhahahah-naurua, kun samoilla algoritmeilla laskee jotain muuta. Geneettisen algoritmin perusajatus on se, että on olioita, joilla on geenejä. Olioita on yhden populaation verran. Nämä sitten mutatoituvat ja pariutuvat, kuolevat ja syntyvät, kunnes kymmenien tuhansien generaatioiden jälkeen eloon jäävät sellaiset oliot, joiden geeneistä löytyy paras tai ainakin hyvin lähelle paras vastaus kysyttyyn kysymykseen. Ihan vain siksi, että mitä parempi vastaus on, sitä paremmin luonnonvalinta suosii tälläistä yksilöä. Geneettiset algoritmit ovat toki hyvin suppeita verrattuna oikeaan luonnonvalintaan, mutta idea on sama ja siinä vaiheessa kun mallinnetaan kokonaisia ihmiskuntia algoritmeissa, alkaa tuloksetkin olla jo aika ärhäköitä ja pankkien salasanat murtuvat sekunneissa (ja maailma vaipuu kaaokseen, mutta whaevö).

Koska matikka kiinnostaa niin huisisti kaikkia, niin kerronpa myös ylensyönnistä. Ah, matikkaa ja ylensyöntiä, tästä tulee paras päivän miete koskaan. Sain eilen yhtäkkiä päähäni, että lukeminen + ruoka = nirvana. Tämä on ollut tiedossani aina, mutta koska olen kohta vuoden lukenut exältä lainassa olevia Taru Sormusten Herroja, eikä niiden kanssa saa edes ajatella ruokaa, ettei niitä tahri, tuo lukemissyöminen jotenkin unohtui kokonaan. Tarkoitus olikin, että tänään söisin mässyä. Laihdutan, taas kerran, joten ihan noin vain ei voi mässyä käydä ja syödä, vaan alunperin ajatus oli käydä 2-3 tunnin kävelylenkki ja samalla reissulla sitten kauppaan ostamaan mässyt. Algoritmeissä meni kuitenkin pidempään kuin oletin ja kun tajusin, että minähän voin syödä pähkinöitä karkkien sijaan, koska ne ovat terveellisempiä, jotenkin koko lenkki jäi sit pois. Ostin 125g chilipähkinöitä JA vielä irttarit päälle. HYI PASI! Mikä pahinta, Cittari oli jostain syystä luopunut Candykingistä ja sen tilalla oli joku Karkkikatu/tms typerä paskairttarivalikoima, jossa oli vain mässyä. Kyseessä on ihan normaali hypermarketkarkkihylly, eli metrejä pitkä, mutta ei yhtäkään laatikkoa, jossa olisi ollut mitään vähän hitaammin suussa sulavaa. Ei yhtäkään imeskeltävää karkkia. Kaikki ovat sellaisia, jotka pitää pureskella ja karkki on parissa sekunnissa syöty. Hyvin ymmärrettävää kaupan tuottoa ajatellen, mutta aikamoinen potku salanapostelijan kiveksille, minä kun olen aina ostanut jotain hitaita nameja.

Nyt oli siis chilipähkinöitä JA karkkia (onneksi vain 150g, yleensä tulee otettua 300g pussi). Mutta tämäkään ei riittänyt. Postihenkilö-Pate/Patiina oli tuonut pari päivää sitten paikallisen pizzerian mainoksen, ne näköjään harrastivat kotiinkuljetusta taas. Jostain helvetin syystä sain päähäni syötyäni 2 pähkinää ja yhden karkin, että mun pitää tilata vielä pizzakin. Ihan kuin karkeissa, pähkinöissä ja jääkaapissa kököttävässä tonnikalakasvislaatikossa ei muka ole tarpeeksi. Neijj!!! No tilasin sit. Sitä odotellessa luin kauhua ja söin chilipähkinät. Outoa, minä kun olen aina muistellut, että se yksi pussi kestää pari päivää. Nyt se meni vartissa. Pizza sentään kesti 45 minuuttia, tosin loppupuolella oli jo aika ällöttävän viileää. Siihen vielä Heroesin aikana karkit päälle ja yhteensä 2.5 litraa vettä. Nyt vähän turvottaa. Tarkoitus oli vielä syödä oikeaakin ruokaa, mutta neij, säästäkää mut, does not want!

Samalla myös selvisi se, miksi tälläisen mässytyksen jälkeen vaaka näyttää niin helvetillisiä lukuja huomenna. Läskihän on siitä vekkuli asia, että sitä tulee ja lähtee hyvin hitaasti. Kilo läskiä vaatii 7000 kcal ylimääräistä ja kilon läskin laihtuminen vaatii 7000 kcal vajeen. Eli vaikka ei söisi yhtään mitään, pitäisi olla 3-4 päivää syömättä, jotta laihtuisi kilon. Ja sama toisinpäin, lihoakseen kilon päivässä pitäisi syödä normaalit päiväateriat kuten ennenkin + vielä noin 2 kiloa karkkia päälle. Tästä huolimatta pizza + namuset nostavat helpostikin 2-4 kiloa elopainoa päivässä. Läskiä tuosta on ehkä 100-250g, muut ovat vain nestettä. Ja nestettä juurikin, nimittäin aina kun mässyttää mässyruokaa, tule juotua ihan sairaasti. Nytkin vedin sen 2.5 litraa ja tuoppi on taas tyhjä. JANO! Mikä pahinta, pisaraakaan nestettä ei tule läpi, vaan kaikki jämähtää suoraan soluihin ja turvottaa minut kuin Iisakin vaimonsa edessä. Neulalla itsensä tökkiminen ei auta ja orgaaninen nesteenpoisto (vihreä tee + ananas) ei sekään tunnu auttavaan hiilarimässyn jälkeiseen turvotukseen, vaan enemmän vain normaalisti poistaa turhaa nestettä. Yärgh. En kyllä huomenna käy vaa'alla ja pidän kitupäivän, jolloin ylihuomenna olen ehkä normimitoissa ja voin unohtaa koko tapahtuman. Gaah.