En ole ollut koskaan mitenkään hirveän synttäri-innostunut. Lapsena olin aina vähän surumielinen ja kuvittelin, ettei synttäreitäni muisteta. Teininä niitä oli kiva juhlia alkomaholin kanssa, kunnes iski parikymppisenä ikäkriisi. Sen jälkeen meni monta vuotta, että makasin vain sängyssä synttärit ja vihasin kaikkea. Sitten tajusin, että miksipä en (ylen)söisi hyvää ruokaa luvan kanssa. Pari vuotta meni murjottaen ja syöden, kun tajusin, että vanhemista ei voi estää, joten ihan sama on juhlia, eikä murjottaa. Tänä vuonna oli sama asenne, mutta koska juhlin jo keskiviikkona ja viikon päästä "jälkisynttärit" uudestaan, niin tänään/eilen ei tullut otettua apinajuomaa, vaan palasiin siihen (ylen)syömiskikkaan.
Toinen kuvaava piirre synttäreissäni on se, ettei siellä ole koskaan vieraita ja että ostan itse itselleni lahjat. Saatan pyytää muilta lahjoja tai olla pyytämättä, mutta aina ostan itselleni edes jotain. Tällä kertaa ostin itselleni kaiken ja pyysin lahjaksi vain rahaa, jolla näitä ostoksiani sitten maksoin. Minusta jostain syystä on vain huisin kivaa ostaa itselleen lahjoja, koska _aina_ saa tismalleen sitä mitä haluaa ja lisäksi synttärien kunniaksi ei tarvitse miettiä, onko tämä nyt tarpeellinen tai että iik, onpas se kallis. Jotenkin sitä tulee perheeltä pyydettyä villasukkia ja vitamiineja, kun taas itse ostaa erikoisempia vaatteita (kuten luurankokynsikkäät tänä vuonna <3), pelejä, musaa, ruokaa ja jotain ihan täysin mystistä, jota on vain kiva ostaa. "Oho, eurolla kolme pomppupalloa! Ostan!". Tämän vuoden saldo oli siis ne kynsikkäät, elektroniikan rakentelusarja (lapsille ;D), pullollinen Dexal-jauhetta ja pleikkarille Burnout 2:n. Lisäksi ostin kaikkea sekalaista ja jotain, mitä en teille sano :P
Tarkoitus oli, että tänään olisi siistiä ja ruoka olisi jo kaapissa. No ylläripylläri eilen laiskotti, joten tänä aamuna piti sitten hoitaa kaikki. Heti herättyäni painuin suihkuun, sit lakaisin ja moppasin lattian, kävin kaupassa ja keittelin aamupalat. Kauppaa varten tein jo etukäteen listan herkuista, jotta ostaisin niitä sopivasti, enkä liikaa. Arvatkaa ostinko liikaa? Jep. Söin juuri pannullisen lasagnea ja nyt ällöttää. Jääkaapissa on vielä 3 pizzaa, puolikas kakku, purkillinen pringlesejä ja karkkilaatikosta jämät. Ääää! Eihän näitä muuten olisi pakko just tänään syödä, mutta kun vihaan sitä, jos niitä pitää syödä huomennakin, kun lihon. Tänään on lupa lihota, huomenna ei. Pringlesejä on vähän vaikea iskeä pakkaseen, mikropizzat ehkä voisi laittaakin. Kakkukin kai pitää vielä hornia puhelimeen, kuhan maha vähän vajuu.
Mässyostamisessa ongelma on se, että haluan niin montaa eri ruokaa. En minä halua kolmea pizzaa, vaan haluan kolme eri pizzaa. Minulle riittäisi siis yksi pizza, jossa on kolme eri makua. Karkit jees, sipsit jees, mutta olisin onnellinen, jos voisin ostaa 100g pussin, jossa olisi karkit ja sipsit sekaisin. Lasagneakin olisi riittänyt lautasellinen, ei kolme. Mutta kun ei voi ostaa pienemmässä määrin, eikä noita tosiaan kehtaa säästelläkään, kun ne eivät ole terveellisiä ruokia. Äässh. Aina sama vika.
Kauhukirjajudeemi jäi taas, mutta ostin kyllä jo muistikirjat. Toinen on enteellinen, kannessa on kiinalainen/tms kirjoitusmerkki ja alla lukee "Brave". Tosin kirjassa on rautalankasidonta, joka sopii ehkä maailman huonoiten muistikirjaan, koska jossain repussa ne littaantuu ja sit sivut irtoilee tai kansia ei saa enää auki. Ostin sitten toisen oikeasti matkakäyttöön tarkoitetun muistikirjan, jossa on muovikannet ja kaikki, mutta miinuspuolena siinä on sitten 20 sivua alussa jotain valuuttakursseja, karttoja muita. Noh, tuohan ne sinänsä tunnelmaa, jos jossain bussissa kirjoittaa kosmisesta kauhusta.
Kauhusta tulikin mieleen kakkospäiväkrapula ja uni. Näen siis aina pitkässä krapulassa hirveitä painajaisia (night terrors = liskojen yö). Nykyään painajaiset ovat pienempiä kun ei ole tullut opiskelujen jälkeen riekkastua sen viinan kanssa niin paljoa, mutta silloin tällöin on silti vähän nahkeampia öitä. Oikeastaan se oikea kauhuyö meni ihmeen hyvin (en nukkunut paljoakaan, muttei niinkään pelottanut, hiotti ja palelsi vain kamalasti), mutta viimeyö oli sitten hauskempi. En saanut muutenkaan nukuttua, kun ajattelin aamuherätystä ja synttäreitä, kunnes sit yhtäkkiä heräämällä herään kamalaan sängyn alta kuuluvaan raapivaan ääneen. Se ääni oli jotenkin kamalan tuttu ja samalla konemainen, aivan kuin makaisin jonkun koneen päällä. Jostain syystä samalla vielä luulin, että minulla on kainalossani kuumemittari. Olin nähnyt juuri sellaista unta, missä laitoin kuumemittarin (koska sain yhtäkkiä kuumekohtauksen töissä ja kaaduin lattialle sätkimään). En voinut liikahtaa, ettei mittari mene huonosti, pelotti ja odotin milloin mittari piipittää. Jossain vaiheessa se äänikin loppui ja onnistuin katsomaan kainaloani, eikähän siellä ollut mitään mittaria, vaan peitto rullattuna :D Ihmettelinkin, kun siinä unessa se mittari oli sellainen hillittömän isö köntti. Niin ja äänenkin syy selvisi, se on talon putkisto. Ainoa pelottava siinä äänessä on se, että minkään putkiston ei pitäisi siltä kuulostaa. Varmaan tulee kohta vedet niskaan tai ainakin luontoon, sellainen rahina sieltä kuuluu. Jotenkin sitä yöllä oli vain kuulo niin herkkä, että arkipäiväinen ääni muuttui pauhaavaksi ja pelottavaksi.
Dexalista piti vielä kertoa se, että syy urheilujuoman ostoon on se, että minulla on "ikijano". Kyseessä on siis voimakas janontunne, joka ei katoa juomalla. Tuo ei ole sama kuin krapulajano, jossa oikeasti janottaa, muttei voi juoda tarpeeksi sen poistaakseen, vaan kyse on enemmän vain tunteesta. Toki mulla on tuota krapulassa, mutta sitä on usein muulloinkin. Tuohon tunteeseen liittyy myös selittämätön hikoilu ja vaikeus löytää sopivaa lämpötilaa. Tyyliin ilman hupparia palelen kuin eläin ja huppari päällä hikoilen ja tuntuu, että kuolen. Kuumantuskahikoilun lisäksi alkaa myös pääkipu ja vettä tosiaan saa juoda vaikka kymmenen litraa, jano ei katoa mihinkään. Perheessä kun on vähän samanlaisia kokemuksia ja urheilujuoma on äitiäni auttanut, niin pitää nyt itsekin testata, olisiko kyse jostain vajeesta. Magnesiumia vedän pillereinä ja monivitaa myös, mutta joku minulla on vajallaan tuollaisen janokohtauksen aikana ja ehkä urheilujuomasta saa sitä jotain, mikä vie tuon pois.
Kilpirauhasen yli/alitoimintaa olen myös epäillyt, mutta kun oireet ovat vähän ristiin kumpaakin. Periaatteessa on kasa oireita, joista puolet mahtuu toiseen ja puolet toiseen. Tämä ei hirveän vahvaa todistusta anna kummallekaan, etenkin kun maailmasta löytyisi miljardi muuta tautia, johon oireet kävisivät täysin yksiin (jonka takia oireiden perusteella sairauden etsiminen onkin aina niin turhaa, koska sitten sairastaisi muka kaikkea hivistä kuppaan ja yskästä kuukautiskipuihin)
Vielä oli joku. Ainiin, selviytyjistä. Jos et ole katsonut tämän päivän (9.2.) jaksoa ja aiot vielä sen katsoa, älä lue. En aio paljastaa mitään erikoista, mutta silti. Spoilerwarning.
Kun Jonathan painosti "Flickaa", se Jessican ilme oli niin sydäntäsärkevä. Siitä näki suoraan, ettei hän itse osaa pelata tätä peliä ja ettei hän osaa ajatella asioita, mutta silti hän on eri mieltä kuin Jonathan. Puolet hänestä taipui auktoriteetin alla ja puolet ei halunnut taipua ja hänen naamastaan pystyi lukemaan suoraan, ettei hän millään haluaisi totella. Jonathan oli taas niin perinteinen alistaja, joka tuollaisiin ihmisiin käy käsiksi ja pakottaa heidät omaan mielipiteensä järkeilemällä, uhkailemalla tai vetoamalla toisen puutteisiin.
Jessica ei ole ehkä penaalin terävin kynä, mutta hän on vain niin järjettömän suloinen, että itku pääsee jo pelkästä katsomisesta. Voisi verrata siihen, kun kissanpentu astuu hännälleen ja kaatuu. Awwww. Oih.
Vielä yksi aasinsilta. Kuva meidän (=vanhempien) Anteeksi Miosta. Minä halusin lukea Aku Ankkaa, hän ei halunnut, että minä luen. Tuo rotalta näyttävä vanhus on niin ihanan ihmisvihainen.