IRC-Galleria

Kind of, tai siis, no niin no...

Tämän päivän hesarissa on kommenttini nuorten seksinmyymiseen liittyen. Se on se, jonka perässä on nimmari DamienThorn.

Tunnen itseni viisaaksi, kun minua siteerataan. Nyt sitten vain odottelen tappouhkauksia niiltä, joiden mielestä seksin myyminen on aina kamalaa ja väärin ja minä olen sairas, kun vertasin sitä mäkkärityöskentelyyn. Toki hankin myös myös oman turvamiehen mäkkärityöskentelijöiden vihan takia. "Rumat ja vittumaiset asiakkaat" voivat myös taputtaa nyrkillä päätäni.

Äh, tämä oli vain tekosyy tehdä vielä yksi "epävirallinen" ennenkuin palaan normityyliin. Tai miksi edes palaisin, sen koko hommanhan idea oli se, ettei bloggaus olisi kravaattikaulaisen jäykkää, vaan hauskaa.

Tein itselleni kasvonaamion. Ostin sen joskus ennen joulua, mutta mulla ei muka koskaan ollut varttia aikaa sitä naamaani laittaa. Kun venyttelin keittiössä ja tunsin, miten aurinko porotti ikkunan läpi, tuli yhtäkkiä olo, että nyt haluan nauttia vähän tästä hetkestä. Kävin heittämässä mällit naamaan (naamiopurkista), istahdin sohvalle, avasin kaikki verhot ja kaihtimet ja otin niin laiskan asennon, että itseäkin melkein hävetti. Sitten lueskelin jotain apteekkisanomia läpi ja annoin auringon lämmittää. Ihanaa.

Naamion poistaminen ei sitten ollutkaan ihan niin. Se muodostaa ohuen kalvon, jonka pitäisi lähteä vetämällä irti. No lähtihän se, millin kokoisina suikaleina. En tainnut laittaa tarpeeksi tai vedin väärin, kun sen poisto oli niin hankalaa. Juvelalta tuntui. En tiedä, onko tuosta mitään apua, mutta kun rahat tuhlasin tuotteeseen, niin pitäähän sitä käyttää.

Nyt vedän kaukauta ja itsetehtyä pizzaa. Ah. Vielä kun ei kokoajan jyskyttäisi takaraivossa (pääkipu ja) tieto siitä, että pitäisi tehdä jotain hyödyllisempääkin, kuten opetella torstain työhaastattelua varten. Kakkapyllyt. En taho! Tahon maata sohvalla ja katsoa aurinkoon.

Olen myös virallisesti nyt vanha. Aamulla jotain s-etulehteä ja sen ruokaliitettä selatessa tuli yhtäkkiä hirveä halu asua helsingissä nätisti sisustetussa kämpässä, kutsua joku kaveri kylään, kokata jotain hyvää ruokaa (ei liian fiiniä, muttei mitään lasagneakaan), jonka resepti on uusi ja se vaatisi molemmilta hieman kokkaustyötä. Sitten ruoka uuniin, ulos lenkille ja sen jälkeen paluu takaisin kämpille, ruoan syönti ja jälkiruoaksi olut tai pari. Tämä kaikki lauantaina/sunnuntaina aamupäivällä siten, että kun kaveri lähtisi kotiinsa, kello olisi vasta jotain 14. Heräisin siis kahdeksalta.

Tuo on niin "nuori aikuinen" kliseistä, että olisin aina ennen vihannut sitä. Nytpä en. Kuulostaisi ihanalta.