IRC-Galleria

Minun piti tehdä tästä vähän angstinen vuodatus, mutta totta kai minun tuurillani minuun iski yhtäkkiä ihan hirveä virtapiikki. Tekisi mieli tanssia, hyppiä ja vain sheikata bootia! Laitoin vielä tahallaan The Ting Tingsiä soimaan, joka ei ainakaan heilumishimoja vähennä. Eli ehkä se, mitä seuraavaksi paasaan, voi ollakin tietyllä tavalla väärin tai sitten ehkä tämä ei siihen liity.

Eli syksyn tullen "elämä" on vähentynyt ja muuttunut vääränlaiseksi. Kun kesällä kävin 2-4 kertaa viikossa "yksillä", nykyään tulee käytyä kunnolla ihmisten ilmoilla etenkin alkoholin kanssa kerran viikossa ja sit mopo karkaa aina käsistä. Sen lisäksi voi olla ehkä yksi kaupungillanäkemispäivä ja sit muina päivinä yksin kotona tai näen kavereita meillä/heillä, mutta se ei ole sama asia, koska se ei ole "sosiaalista kanssakäymistä" kun näkee jotain vain kahdestaan. Kivaa kyllä, mutta se ei vain riitä. Ymmärrettävistä syistä syksysateilla ei jaksa enää baareissa notkua, etenkin kun ulkojuominenkin on aika rajoitettua.

Pitkät työpäivät aiheuttavat sen, ettei vapaa-aikaa ole loputtomasti ja "elämättömyys" aiheuttaa sen, että illalla kuitenkin ennättää jotain tehdä. Tämän ajan voisi käyttää urheiluun ja pelaamiseen, kivoja talvitekemisiä molemmat. Harmittavasti kumpakin tahtoo jäädä vain haaveeksi, kun aina se ilta häviää johonkin tyhjyyteen. Mitä tein? En tiedä. Mitä sain aikaan? En mitään. Paljonko kello? 01. Voi perse! Jos laittaa koneen kiinni ja siirtyy sohvalle pelaan Wiitä (niin, ostin sellaisen, jeij!), nukahdan vartissa ja herään sit vittuuntuneena ja kipeänä sohvalta sylkeeni tukehtuen. Oikeasti välillä pelottaa kun herää hukkumisen tunteeseen ja tajuaa, ettei saa henkeä ennenkuin köhii keuhkoputkista nesteet pois. Brrr.

Viikko menee siis tietynlaisessa tyhjyydessä odottaen viikonloppua, jolloin on vapaata ja SuperKivaa(tm). En edes tiedä mitä se SuperKiva(tm) on, mutta se ei ole sitä, että herää lauantaina muistamatta oikeastaan mitään ja krapuloi viikonlopun. Vaikka koko viikon päätapahtuma tuntuu olevan perjantai, silti ei saa aikaan järjestää mitään upeaa ja pienellä järjestyksellä jää vain luu käteen, kun kukaan kaveri ei innostu baarikierroksista tai muista tai innostuvat vain vähemmistä asioista mistä minä. Tässä onkin se haaveilun ongelma. Jos olen viikon haaveillut lähteväni perjantaina tekemään baarikiekan, niin petyn jos menenkin kaverin luo juomaan sixpäkin ja höpöttämään, vaikka normaalisti se olisi kiva perjantai. Se ei vain ole sitä mistä haaveilin. No ei mikään koskaan ole.

Jos ilta on kuitenkin perusjees, niin sitten lauantaina on vähän sellainen "tulipa tehtyä" olo, eli perjantain meneminen ei masenna, vaan nyt on mahdollisuus sitten viikonloppu levätä. Periaatteessa. Käytännössä lauantait menee ihan helvetin nopeaan. Sen suhteen käy arki-iltaongelma, eli et edes tiedä mitä olet tehnyt, et ole saanut aikaan mitään ja kello on ilta. WTF! Käytännössä viikonloppua on vain sunnuntai ja silloinkin on aina kakkospäiväkrapula, joka ei ole niin kivaa. Kaikki viikonloput urheilut, tekemiset ja muut on siis sysätty sunnuntaille ja yllättäen koska se on ainoa _vapaa_päivä, niin kaikki tylsä ja tärkeä jää pääosin tekemättä. Sunnuntaina on sellainen olo, että olen tehnyt jotain ja tiedän mitä tein, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että maanantai on liian nopeasti, levätä ei saanut ja tärkeätkin asiat jäi väliin. Maanantaina sitten menee töihin väsyneenä, masentuneena, vittuuntuneena ja odottaen seuraavaa turhaa perjantaita. Elämäni oli tälläistä Varkaudessa aina, Helsingissä se muuttui kesällä erilaiseksi mutta nyt taas pelottaa, että tuo viikkorutiini palaa.

Noniin, alustus on ohi. Päättelin sitten, että olenpa viikonlopun selvinpäin, niin ei masenna. Typeränä valitsin tietysti halloweenin, mutta tiesin, että jos en ole nyt, niin sitten se venyy kuitenkin ties minne. Kuitenkin olisin halloweenia mennyt "juhlimaan" yksin ja se ei olisi ollut erikoista kuitenkaan. Ensimmäisen hyödyn piti olla se, että perjantai olisi vapaata. Ei se ollut. Se on arki-ilta. Hetken mietittyä sen ymmärtää. Niinhän se onkin. Perjantai ei ole vielä viikonloppua, vaan tismalleen samanlainen ilta kuin kaikki muutkin illat arkena. Eli kello oli yö, en ollut tehnyt mitään, en muistanut mitä tein ja en ainakaan saanut aikaan mitään. Lisäksi minulla oli ihan helvetillinen "muut vain bilettää" masennus. Eli perjantain osalta fiilis oli triplasti huonompi mitä juodessa. Ei hyvä.

Sitten koitti lauantai. Ensimmäinen juomattomuuden hyöty selvisi, kun aamulla olo oli virkeähkö. Tai siis olisi voinut olla. Nukuin jotenkin huonossa ja sain takaraivopääkivun, joka on aika yleinen. Se ei häviä särkylääkkeellä kokonaan ja vaikkei ole kipuna hirveän voimakas, niin kyllähän se kyrpii ja pilaa iltaa. Ihan järjettömän mahatuskan takia en uskaltanut ottaa hirveästi särkylääkettäkään, joten kärsin sitten lauantaina mahakivusta ja pääkivusta. Ohoh, kuulostaapa tutulta, tismalleen samaa mitä krapulassa. Ei oksettanut sentään. Tai no, oksetti vähän. Lisäksi suussa maistui krapulalta (joka johtui varmaankin mahasta, koska krapulassa myös maha on yhtä kuormittunut). Yritin vapaa-aikailla ja tehdä jotain järkevää, mutta kello oli ilta nopeammin kuin huomasi. Mitä sain aikaan? En mitään. Kaveri, onneksi iiiihana sellainen, tuli käymään ja vietettiin kiva ilta. Sit oli jo sunnuntai. Tyypillistä.

Sunnuntai meni tismalleen samoin mitä krapulassa, eli oli olo, että sain jotain tehtyä, mutta koska se oli viimeinen vapaapäivä, niin mitään tärkeää ei jaksanut tehdä. Pelaamista ja näpräämistä vain. Lisäksi minulla oli ihan hirveä syömähimo ja söin kaiken mitä käsiini sain. Oli tismalleen sama olo kuin krapulassa, eli ei niinkään tehnyt mieli syödäsyödä, vaan enemmänkin teki mieli elää epäterveellisesti. Silloin on aina sellainen outo halu, joka ei katoa muuten kuin rikkomalla omia rajojaan vastaan. Pitää syödä epäterveellisesti, käyttäytyä lyhytnäköisesti, purra sormia, jättää sovitut asiat tekemättä ja elää dekadenssissa. En ymmärrä mikä psykologinen juttu tämä on, mutta krapulassa ja näköjään ei-krapulassakin sunnuntaisin on vain pakko saada tehtyä syntiä.

Yö tuli, vitutus oli huipussaan, jäätelö valui suupielissä ja kurkkua kuristi. Viikonlopun saldo selvinpäin vs ei-selvinpäin: 0. Jeah.

Tällä hetkellä voin olla ehkä hieman eri mieltä, koska vaikka viikonloppu olikin hyvin krapulankaltainen, niin tällä hetkellä virtaa riittää. Ehkä sain kuitenkin enemmän univelkoja nukuttua pois kuin normaalisti, joten nyt kun tuli arki, tuntuu kun voisi hyppiä seinille. Toisaalta olen muutenkin ollut täynnä virtaa, kun tein pari tuntia ylitöitä, kotona vielä tunnin lisää ja sitten vielä kokkailin. En ole siis ennättänyt vielä passivoitua koneen äärellä, vaan olen kokoajan tehnyt jotain ja olen oikeasti sen huomannut, että minun pitää tehdä jotain hyödyllistä että energisoidun. Yllättäen ei vain huvita tehdä mitään. Eilenkin huomasin sen, että kun olo oli ihan tylsätylsä ja aika kului nopeasti ja piti lähteä viemään lainafilkka Finnkinoon, niin se vartin kävelylenkki antoi jo ihan helvetisti virtaa ja sit olisi voinut tehdä vaikka mitä. En tehnyt, vaan istahdin koneelle ja viisi minuuttia myöhemmin energia oli kadonnut. Sen takia ostinkin konsoleja, että voisi pelata kun se kivaa on, koska konsolit eivät koukuta. Harmittavasti vain Wiissä on jotain unikaasua, koska se oikeasti nukuttaa heti kun ohjaimeen koskee ja PS2 taas vähän tympii ihan jo siksi kun Wii on uusi ja jännä.

Ei vain osaa kirjoittaa lyhyestä. Ylläolevan paasauksen olisi voinut kirjoittaa yhteen kappaleeseen, mutta nääh. Mitähän tässä olisi parissa viikossa tapahtunut. Ostin kynttilöitä! Ei ole yhtään minun tapaistani! Ovat vielä kivojakin ja niitä tulee poltettua välillä, joskin minusta kynttilöiden suurin hyöty on hieman pimeässä huoneessa, mutta valoja on liikaa tai liian vähän. Ilman valoja on oikeasti liian pimeää tehdä mitään ja pelkkä jalkalamppu päällä on jo sit niin valoisaa, ettei kynttiläastioiden hieno hehku näy. Pitänee laittaa ostoslistalla jalkalamppu, jossa on himmennin.

Töissä menee välillä jees välillä ei. Työpaikkaihastus otti ja lähti johonkin etelän maihin määrittelemättömäksi ajaksi. Snif y_y. Kyseessä oli "tietysti" vain tuijotusihastus, eli en edes elätellyt mitään toiveita miedän välille, eikä se ollutkaan koko homman pointti. On vain kivaa kun jonkun ihmisen näkeminen aiheuttaa hirveän perhosparven mahaan. Sitä minä kaipaan! En edes haluaisi mitään työpaikkaromanssia, kun sit siitä häviäisi se taianomaisuus ja työpaikalla ei voisi enää vapaasti tuijotella muita, kun se oma sydänkäpy olisi samassa rakennuksessa. Onneksi oma tiimi kasvaa ja ensimmäinen naispuolinen kehittäjäkin tuli. Jeij.

Sain myös tänään ensikokemuksen Maciin, jos jotain vartin vanhoja kokemuksia ei lasketa. 9.5 tuntia yritin saada yhtä nettisivua näkymään oikein Macin Safarilla ja voi vittusaatanaperkelejumalauta! Alun sormisuussaolon jälkeen Mac alkoi taipumaan vähän ja tuntui jopa hauskan nörtiltä ja seksikkäältä yhtä aikaa. Ne näppäimet ovat niin ihanan napsuvan ohuita, mutta samalla koko kone näyttää jotenkin nörttimäisen pelkistetyltä. Se on vain sellainen kiiltävä leegopalikka. Kun näppäimet löysi, niin jotenkin sen käytöstä jopa tykkäsi. Harmillisesti vain mac-intous ei kasvanut, kun koko päivä tosiaan meni macin selaimessa olevan mystisen vian aiheuttamaa ongelmaa korjatessa ja lisäksi safari taisi kaatui noin 10 kertaa päivän aikana. Jes. Ei edes IE pysty samaan. Vika ei edes ratkennut, joka jäi kaivelemaan. Minulla kuitenkin oli vain tämä päivä aikaa käyttää Macia ja joutunen jättämään ratkaisun puolitiehen tai yrittämään korjata sitä vain persetuntumalta. Ääh! On ihan uskomattoman raivostuttavaa kun pitkä ongelma kokoajan selviää vähän ja ratkaisu on periaatteessa lähellä ja kiviä riittää käännettäväksi, mutta sitten loppuu aika. Jos voisin, olisin varmasti tuonut työt kotiin ja koko yön hakkaisin tuota ongelmaa. Herralle kiitos, ettei töitä voi tuoda kotiin, kun firman verkkoon ei ole yhteyttä ja ei ole jaksanut ostaa useamman tonnin arvoisia ohjelmistoja joita töissä käytetään. Silti, perkele!

Kikattelin The Mighty Boosh -sarjalle. Se on toki vähän kevyt siinä mielessä, että pääosa tuntuu olevan lauluilla ja hölmöllä huumorilla kuin oikealla komediasarjamaisuudella, mutta sen katsomisesta silti nautti ja tuli hymyiltyä ääneen. Mikä parasta, ne biisien sanat ovat oikeasti ihan minumaisen typeriä ja etenkin kuun (joka on miehen partavaahtoinen naama, ihan psykedeelistä!) laulut ovat just niin sitä mitä minä teenkin! Ei ihan Kissalan Peijoa, mutta sellaista uskomattoman typerää ja järjetöntä höpöttelyä. Ei voinut olla kikattamatta. Youtubettakaa vaikka! Rakastin vielä sitä "kivi liikkuu" ääniefektiä, joka tuli kuun kääntyessä laulamaan.

The Mighty Boosh oli britti-dvd:llä, eli mukana ei tullut suomitekstejä, mutta mukana oli enkkutekstitys kuulovammaisille. Enpä ole tajunnutkaan, mutta oikeasti muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuunottamatta enkunkielisen tekstityksen lukeminen ei eroa mitenkään suomenkielisen tekstityksen lukemisesta, vaikka pelkän enkunkielisen ohjelman kuuntelu on täysin mahdotonta. Olen joko aika huono kuulunymmärtämisessä tai sitten kun kuuleminen on muutenkin vaikeaa hälyaivojen takia, niin keskittymiskyky ei vain riitä kuunteluun ja kääntämiseen. Itseasiassa en minä edes suomalaisten ohjelmien puhetta aina kuule tai tajua. Tuo oli ihan uskomaton helpotus, koska nyt voin täysin ongelmatta tilata dvd:tä jenkkilästä vaikkei niissä ole suomitekstejä. Pitää vain varmistua, että mukana on kuulovammaisraita, mutta kai se on kaikissa mukana. Eli Ren & Stimpy, here I come! Spongebob Squarepants! Laittaisin tilaukseen jo heti tänään, mutkun yritän säästää.

Eiköhän tässä ole merkityksetöntä hölinää yhdelle kertaa. Nyt kirjoitan taas useammin ja blablabla lupaillupaillupail. Kohan ostan ihqun pinkin miniläppärin, niin SITTEN mä kirjoitan tosi usein ja blablabla lupaillupail.