IRC-Galleria

Viikosta tuli loppujen lopuksi tosi kiva. Yleensä pidän maanantaisin epäsosiaalisuuspäivän, mutta nyt uhmasin jumalia ja lähdinkin kaverin kanssa Itikseen "shoppaileen". En tuhlannut itse penniäkään rahaa, mutta se reissu oli ihana! Jotenkin sitä kun on kahdestaan liikkeellä, ennättää kiinnittää huomiota kaikkeen turhaan, eikä vain siihen mihin kävelee ja mitä tekee. Vaikka kahdestaan onkin ongelma se, kun itse haluaisi jäädä jotain katsomaan ja toinen ei, niin toisaalta taas silti kahdestaan helposti tulee vietettyä enemmän aikaa ja tehtyä erilaisempia asioita mitä yksin. Nytkin syötiin jädet. Ihanaa, vaikkakin oksennus oli oikeasti ihan hilkulla, kun apoin isoa pyörremyrskyä Geishalla ja turkinpippurilla. Salmiakki ja suklaa ei oikein matsaa, tiedän, mutta ei se oksennus siitä johtunut, vaan jäätelön ylimakeudesta ja loppumattomuudesta. Siitä huolimatta haluan lisää :D

Kun kivaa sunnuntaita seurasi kiva maanantai, sitä jotenkin pääsi ihan eritavalla elämän syrjään kiinni. Vielä kun huomenna on firman bileet, niin oli jotain mitä odottaa ja oli myös tullut tehtyä jotain. Koko viikon olen ollut jotenkin yliaktiivinen hyvällä tapaa, eli en niinkään tuskaisan rauhaton, vaan enemmänkin happydance ja tsippadai. En tiedä onko se munaa vai kanaa, mutta kun olo on mahtava, niin ei tee mieli istua virallisesti ja tylsästi paikallaan, vaan sohvalla istuu jossain ihmeellisessä sikiöasennossa, kokatessa heiluttelee pyllyään, sormet napsaa, pää heiluu ja suusta kuuluu outoja virsiä.

Tämä antoikin minulle idean, jossa luultavasti on ainakin jonkin verran perää, vaikka tuo liikehdintä olisikin enemmän seuraus kuin syy. Mietin, milloin olen onnellinen ja milloin en. Olen onnellinen puistossa juomassa siipukkaa. Olen onnellinen kaverin kanssa kauppakeskuksessa. Olen onnelline kun shoppaan. Kun olen onnellinen, myös kynttilänvalossa pleikan pelaaminen on kivaa. No milloin olen onneton? Silloin, kun olen koneella, mutta myös silloin, jos en ole koneella ollenkaan. On tutkittua, että internet masentaa (whaaat), mutta ehkä syy onkin enemmän koneellaolon staattisuudessa. Pöytäkone on lähellä nurkkaa ja istun kovalla penkillä niskat jumissa sen edessä. Ei siinä voi tehdä mitään, etenkin kun koneella olo vie kaiken huomion. Telkkaria katsoessa voi syödä, maata, olla kynttilänvalossa, tanssia, lajitella pyykkiä, mitä vain. Pleikkaakin pelatessa, jota voisi sinänsä verrata koneella oloon, voi olla sohvalla jännässä asennossa ja luoda erikoisuutta vähentämällä/lisäämällä valoja. Olisi pakko ostaa miniläppäri vain siksi, että voisi testata tätä teoriaa. Olisinko vähemmän ärtynyt koneella, jos makaisin sohvalla tuijotellen kuuta, vaikka se asento ei niin kiva olisikaan. Vielä kun ajattelin asiaa taaksepäin, olin koneella ollisempi silloin, kun kone oli sohvapöydällä ja itse istuin lattialla. Vaikka se asento oli ihan tuskaa kropalle, niin siinä oli jotain erikoista ja se viehätti.

Jatkoin miettimistä. Olin onnellinen tai ainakin vaikuttunut kun Varkaudessa ennen sinne muuttoa olin isoveljen luona käymässä työsopparia kirjoittamassa ja kävin Lidlissä. Oli kesä, kerrostalot olivat korkeita ja jotenkin ilmassa oli taikaa. Muistan edelleen sen hetken ja tunteen. Nyt pidän Varkautta perseenä ja en halua sinne missään nimessä takaisin, mutta silti tuo muisto on äärettömän kiva. Miksi? Koska kaikki oli uutta ja maagista! Helsinkikin oli uutta ja maagista, jonka avulla kaikki oli kivaa, mutta nyt kun uutuus ja maagisuus ovat kadonneet pelkästä Helsingistä, niitä pitää rueta etsimään omasta elämästään. Pitää pystyä kokoajan tekemään jotain uutta ja vähän erilaista, että aina kokee jotain muuta kuin tuttua. Kaikki uusi tekee onnelliseksi, kaikki staattinen masentaa. Esimerkiksi tämä nykyinen innostukseni kynttilöihin on uutta. En minä ennen ole vapaaehtoisesti ole ollut pimeässä. Nyt olen. Se on kivaa! Kyllästyn siihen jossain vaiheessa, mutta sitten pitää keksiä taas jotain uutta. Tietokone ja etenkin netti on jotenkin tuplamasentaja siksi, että se on helposti staattista ja vanhaa, sekä myös ärsyttävän koukuttavaa, jolloin ei jää aikaa maagisuudelle. Vaikka elämä olikin perseestä teininä Kuopiossa kun ei ollut telkkaa, ei konetta, ei musiikkisoitinta, niin silloin iltaisin tuli kuitenkin tehtyä juurikin jotain jänniä asioita. Se oli oma ääripäänsä, mutta olisin onnellisin jossain kompromississa, jossa ilta koostuu näpräämisestä, oudosta liikehdinnästä, ajantuhlauksesta ja myös siitä netteilystä, mutta mielellään muulla kuin pöytäkoneella. Pöytäkoneen voisi pyhittää pelaamiselle.

Harmittavasti vain pelkään, että kun masentaa, niin ei silloin kynttilät tai liikehdinnät auta, koska niistä ei enää innostu. Toisaalta ne ovat mahtavaa ennaltaehkäisyä. Itsensä pitää vain pakottaa joko ihmisten ilmoille tai jos on jo kaupungilla ollut, niin sitten kotona tekemään jotain outoa. Järjestänpä sukkalaatikon. Luenpa näitä levytekstejä läpi, en ole tehnyt sitä sitten teinivuosien. Makaan lattialla maton päällä ja ihmettelen miten nämä maton kiemurat oikein menee. Vau! Samalla on aikaa miettiä kaikkea ja sylkeä kattoon.

Kävin tänään taas Itäkeskuksessa, kun siihen jotenkin maanantaina tykästyin ja löysin sieltä tavaroita, joita ei silloin tullut ostettua. Kesäkenkäalevalikoima oli valitettavasti vähentynyt ja löysin kyllä ihan kivat kengät, mutta 25 euroa kesäkengistä oli vähän liikaa. Harmi, koska nyt olisi ollut niin kätsä ostaa varakenkiä kesää varten, etenkin kun rakkaissa Converseissäni on jossain reikä, koska sukkani ovat litimärät aina aamulla töissä :'( Eli vaikka kesä tulee ja lämmin, ei noita kenkiä silti enää ehkä voi käyttää. Kävin etsimässä HenkkaMaukalta takkia, mutta ei sieltä oikein löytynyt. Mallit olivat muuten hienoja, mutta liian paljaita. Haluan että takissa on yksityiskohtia, eikä niitä piiloteta. Eräs takki oli ihan täydellinen, siinä oli ketjua ja nappia ja remeliä, mutta se oli ohut ja maksoi 79 euroa. Doh. Ei se estänyt melkein ostamasta. Mukaan tarttui kuitenkin ranteenlämmittimet, miehille (tiesin, ettei netanttila ole ainoa mistä niitä saa!) ja paksu mustavalkoinen kaulahuivi. Ranteenlämmittimet olivat vähän pettymys, koska ne ovat liian pitkät. En minä tarvitsemalla tarvitse hautoa ranteitani, haluaisin vain vaihtoehdon lapasille. Nyt ne ovat vähän sellaiset, että ne pitää laittaa käteen ennen takkia ja jos ne ottaa pois, ei niitä saa takin kanssa enää takaisin. Eli sopivat silloin, kun niitä ei ole tarkoituskaan ottaa pois ja ei ole niin kylmä, että paljaat sormet haittaisi, muttei myöskään niin kuuma, että niissä tulisi poppa. Joskus syksyllä ulkona voisi olla tosi jees. Paksu kaulaliina on iiihana, joskin heti tuli olo, että tartten lisää. Mulla on niitä vasta yksi! Missä värit! IIK!

Tuhlasin myös ah-niin-ihanaan Tarjoustaloon. 4 euron tohvelit eivät ole edes hintansa väärtejä ja olen kikatellut koko illan 79 sentin mukeille, mitä ostin. Ne ovat niin ihanan b-laatuisia, aivan kuin joidenkin lasten värittämiä. Oho, vähän meni yli rajojen. Ohoh, tähän tuli nyt tälläinen sormenjälki ja maali irtosi. Ohoh, tää kukka on vähän kakan näköinen. Mukit ovat semihyvää materiaalia, yleensä kun minua vituttaa hillittömästi mukien ohuus ja posliinimaisuus. Ne näyttävät ihan oksettavilta, kun päällä on jotain väriä, mutta sisältä ovat täysin valkoisia. Tulee mieleen jotkut peltimukit, jotka ovat pian ruskeita. Paksummat mukit ovat muuten vain oksettavan rumia. Outoa kyllä, että jotkut juntit "Tämä isäntä juo kahvia" tekstimukit ovat laadultaan ja malliltaan yleensä parhaita alle 20 euron hintaluokassa. Vaikka nuo ostamani mukit ovatkin halpoja, ne ovat nättejä ja sainkin hankittua 4 samanlaista (lue samantyylistä, väritys eri). Nyt voin lopultakin olla taas astetta naisempi ja heittää hirveän joukon random-mukeja jonnekin ullakolle ja jättää vain yhdenmukaiset mukit jäljelle. Tietysti rakas O'boy -kahvimukini jää, siitä en luovu. Enkä I <3 NY mukistakaan, mutta muista kyl! Sit vielä kun saisi värillisiä lautasia ja parit viinilasit, niin ah.

Voitin muuten kenossa ekaa kertaa tänä vuonna enemmän mitä lippu maksoi. Kikka oli tehdä 2 raksin rivi, siinä kun kahdella oikein voittaa panoksen seitsenkertaisesti. Eli jos tekee viikon kupongin, niin yhdellä voitolla kuponki on maksanut itsensä takaisin. Hyvä. Paljon todennäköisempää kuin 10 raksilla saada 7 perättäistä voittoa tai jotain enemmän kuin 0/5 oikein. Kerran eläissäni kymmenellä raksilla olen saanut enemmän kuin panostin, silloin taisi tulla jopa yli 10 euroa ja panos oli muistaakseni 7 euroa. WOW. Voisi tunkea nekin rahat pyllyseen. 2 raksin riveissä on sitten tosiaan se ongelma, että sillä ei voi tulla rikkaaksi. Kun veikkauksessa kuitenkin odotusarvo on aina negatiivinen, on vähän turha pelata pelejä, joissa voittaa vähän yli tai ali rahansa. Vaikka lähes jokainen lottoaja jääkin tappiolle, niin sieltä sentään tulee kalganiittiä jos lady luck käy vierailemassa. Kenossakin 10 reiällä tulisi sentään satkutonni. 2 reiällä tulee three-fifty :D JEIJ! MÄ TARJOAN TÄN ILLAN! Oho, loppu rahat, vippaa tsyge!? Mikä helvetti on edes tsyge? Kikatuttaa. FSST!