IRC-Galleria

Piti mennä alealealeen, mutta ylläityspylläitys meni taas kerran ylitöiksi. 11 tuntia tuli melkein täyteen ja silloinkin piti lähteä töistä vain siksi, että piti ennättää kauppaan ja ottamaan terminaattori nauhalle. Ei sillä, päivä meni kyllä varsin supsikkaasti. Idioottina pilasin ison osan loman hyödystä nukkumalla su-ma yönä vain 4 tuntia, mutta loman hyödyn kuitenkin huomasi siinä, että jotenkin jaksoi keskittyä paremmin. Tein koko päivän yhtä ja samaa työtä ja vaikka se edistyykin paljon hitaammin kuin oletin, niin se edistyy kokoajan ja jos tulee jotain vaikeaa eteen, siihen hyökkää kiinni kuin haukka munaskuihin, eikä kierrä kuin kissa kuumaa puuroa. Harmillisesti tämä tarkoittaa vain sitä, että ”Pakko saada tänään valmiiksi!” homma ei ole tänään valmis, eikä huomenna, enkä jää aattona ylitöihin ja perjantaina pitäisi tehdä muutakin ja ... Perkele!

Yksi syy aivojen toimimiseen oli se, että ainakin hetkellisesti löysin taas ”The Perfect Aamiaisen”. Vaikka söin aamupalan noin klo 7, ei ollut töissä pahemmin nälkä vielä yhdeltä kun mentiin syömään. Tai siis oli sellainen olo, että ruoka kyllä maistui, muttei mikään kurninut. Ja vaikka ruoka olikin aika hiilarimättöä, niin hyvä aamupala piti hengissä ysiin asti, jolloin sai taas oikeaa ruokaa.

Lautasella oli aamulla haaleaa vadelmakaurapuuroa, täysjyväpaahtoleipää kasvisten ja chilikinkkumunakkaan kera sekä rasvatonta maitorahkaa sotkettuna jugurttiin. Kasviksia olisi voinut olla enemmän, mutta tarkoitus olikin syödä töissä hedelmiä. Ylläri, unohdin ottaa mukaan. Vaikka hiilareista jäkätänkin usein, niin kyllä kaurapuurossa on silti taikuutta kun sen yhdistää proteiiniin. Pelkästä kaurapuurosta tulee ”puuronälkä”, eli sellainen mahankurninta joka alkaa jo oksettamaan. Sama juttu jos syö puuroa ja leipää. Pelkällä proteiinilla kyllä pärjäisi, mutta kellään ei ole vara syödä puhdasta proteiinia aamulla ja lisäksi valmistaminen on hidasta ja näköjään mahani ei kestä enää turkkilaista jugurttia. Perse. Kananmuna ja rahka antaa protskut, kaurapuuro marjoilla vitskut, glukaanit ja liukenemattomat kuidut. Hedelmistä liukunevat kuidut, vihreästä teestä flavonoidit, pillerikourallisesta hivenaineet, omegat ja kromit ja kofeiinitabulla avataan silmät. Ainoa ongelma tälläisessä ruoassa on se, että se pitää valmistaa etukäteen. Haluan nukkua, en kokkailla puuroa aamulla. Siksi teen puuron etukäteen ja aamulla lämmitän sitä uunissa. Vinkki itselleni, 15 minsaa 100 asteessa ei riitä ja älä laita omelettipalaa saman lautasen reunalle lämpiämään, se tippuu puuroon. Omnomnom :D

Aamiaispalajuusto-Penasta päästäänkin iltaruokaan. Laihdutukseni ovat menneet taas päin helvettiä ja painoinkin niin paljon, että itseasiassa painoa tippui kilo pari joululoman aikana. Parissa viikosssa vaaka on ruennut näyttämään noin 3-4 kiloa enemmän kuin normaalisti. Osa painosta on toki nestettä, joka johtuu jostain mystisestä syystä X, kuten ilmavaivat ja mahan turvotuskin, mutta iso osa on ihan itsehankittua. Tänään alkoi taas ryhtiliike ja muistutin itselleni taas kerran perusongelmista. Jos en syö aamulla tarpeeksi, minulla on hirveä nälkä töissä, jossa ruoka on yleensä hiilaripaskaa. Sitä syömällä illalla nälkä on tuplat ja kun tekee pari tuntia ylitöitä ja pörrää kylillä, on kotiin tullessa nälkäkuoleman partaalla. Saa arvata, osaako silloin syödä kohtuudella tai jos pitää käydä kaupassa, saa arvataa myös, osaako kävellä herkkuhyllyn ohi.

Eli aamulla enemmän apetta, töihin hedelmää ja kotiin sellaista ruokaa, joka täyttää, on helppoa ja hyvää ja nopeaa (ettei odotellessa tarvitse napsia jotain jääkaapista) ja joka on mielellään lähes hiilaritonta, jotta työpaikan hiilarimätön aiheuttamat mahaongelmat saa illaksi katoamaan ja ruoansulatuksen taas käyntiin. Monikin ruoka täyttäisi muut ehdot, mutta jos on nälkä ja hellalla kiehuu kilo supernannaa ruokaa, niin ei sitä voi syödä kohtuudella. Siksi ruoan pitääkin olla sellaista, ettei sitä voi syödä liikaa. Kolme ruokaa on tässä ylitse muiden: wokkivihannekset + lohifilee, itämaiset vihannekset + kunnon pihvi ja höyrytetty parsiskukkisporkkana + chilitomaattitonnikalaseos. Kaikki on ihan saaplarin amnamnamnam, sisältävat vain vihanneksia, rasvaa ja proteiinia, niitä ei voi syödä liikaa jos ei näe puolen tunnin vaivaa tehdä lisää ruokaa ja niiden valmistaminen on helppoa ja siedettävän nopeaa.

Listalle pitää myös lisätä sisäfile, vaikka se ei tulekaan pihvimuodossa, vaan könttinä. Silti sitä on jotenkin helppo syödä sopiva määrä, kun taas jotain kasslerkönttiä ei. Outoa. Sisäfile on myös niin ”lihaista”, että pienikin näkäre riittää. Lohifile on ihan taivaallista, mutta sitä ei raaski ostaa kuin alennuksesta. Piffitkin yleensä ostan puoleen hintaan, mutta ei joku 6-7 euroa kilolta nyt niin paljoa ole, ettei siihen olisi vara, etenkin kun laskee miten paljon säästää kun ei mässää namua ja sipsua sen sijaan. Tonnikalasotku on taas sitten tosi halpaa, mutta pitää yrittää säästää kalaparkoja ja syödä sitä harvemmin. Tonnikalan seassa killuvat suomut myös vähän hillitsevät ruokailuhimoja välillä, vaikka halvasta Rainbow-tonnikalasta tykkäänkin enemmän ruoanlaitossa kuin kalliimmista paloista.

Kun kasvisten ja lihan lisäksi pyöräyttää vielä raikkaan salaatin, niin se on ihan omnomnomia. Tulee vielä niin kepeä olokin, vaikka kaloreita onkin tarpeeksi kiitos rasvan. Täydellistä perusruokaa, vaikkei halvinta olekaan. Kun vaaka näyttää aamulla enemmän kuin illalla, motivaatio tuhlata oikeaan lihaan kuitenkin kasvaa kun siitä selvästi hyötyä on.