Toinen juttu, mitä olen miettinyt jo ikuisuuden, mutta kerrankin sain aikaiseksi oli uimassa käynti. Vanhan ystäväni kanssa nähdään toisiamme ihan liian harvoin ja jos näkemistä ei sovisovi, se menee aina siihen "No katellaan ja soitellaan", eli ei nähdä koskaan, ei katella, eikä edes soitella. Nyt iskettiin päivämäärät kalenteriin ja se oli jämpti. No melkein jämpti, kaveri perui ekan, mutta sunnuntai vaihdettiin tiistaiksi ja treffipaikka pysyi samana: Tapiolan uimahalli. Nyt sitten tukka märkänä on kiva olo kun tuli nähtyä häntä, liikuttua ja tutustuttua paikkaan.
Juoksin tunnin vesijuoksua, joka on aika kunnioitettava saavutus kun normaalisti sitä on rypemisen ohella tehnyt jonkun 5 minuuttia kerrallaan. Ensin juoksin kaverin kanssa ja sitten yksin ja oli jotenkin ihan mahtava fiilis siitä, kun kehtasi. Ei tarvinnut häpeillä, että voi ei, nyt jo riittää, vaan sai painaa niin pitkään kuin jaksoi. Enemmänkin olisi ehkä jaksanut, mutta onneksi lopetin, koska kuivalle maalle noustessa jalat huusivat jo vähän hoosiannaa. Uimajuoksu ei ole ehkä maailman kiinnostavin, seksikkäin tai eniten kroppaa muokkaava laji, mutta se on siinä mielessä helppo, että näytät varmasti paremmalta kuin muut juoksijat (aka mummot), ilman piilareita et näe jos ihmiset tuijottaa (miinuspuolena ei voi tuijottaa muita), hikiläikkiä ei tule kainaloihin ja jos on kuuma, viiluutusta löytyy altaan verran tosi läheltä. Vielä kun vesijuoksu on varsin hidasta, niin ei tarvitse pelätä kenkään jyräävän päältä kuten uidessa. Raskautta voi myös säätää tosi paljon käsillä, eli jos tuntuu vauhdin hiipuvan, niin kättä mukaan vain ja taas lentää, eikä jää tien tukkeeksi.
Tärkeintä tuossa uimareissussa oli kuitenkin se, että nyt Tapiolan uimahalli on minulle tuttu. Olen ihan järjetön uusien asioiden stressaaja ja on outoa, miten helpoksi elämä muuttuu kun kerran tekee jotain kaverin kanssa. Yksin se ei toimi, koska vaikka kaiken tekisi yksin, kokoajan pelkäisi että on tehnyt kaiken väärin, eikä niistä voisi oppia. Nyt tiedän miten ostetaan lippu, tiedän miten pukukaapin saa kiinni, tiedän ettei köyhä Espoo tarjoa saippuoita, tiedän ettei miesten vessaan todellakaan kannata mennä uimahallin puolella jos ei nauti hyvin väkevästä virtsanhajusta, tiedän että siellä on tosiaankin vain pari allasta ja tiedän, että 3.7 asteinen ulkoallas ON kylmä. Jos kynnys mennä yksin uimaan ennen tätä kertaa olisi normi-ihmisen elämään verrattuna sama kuin pomon vaimon iskeminen pomon silmien edessä, niin nyt kynnys mennä uudestaan uimaan on sama kuin normi-ihmisellä kortsujen osto kioskilta. Lievästi epämukavaa, ei muuta.